Tänään sain linkin irkissä prekariaatti.orgin keskustelupalstalle. Jos haluat tässä vaiheessa tutustua tekstiin, niin tutustu nyt.
Itse tutustuin koko säikeeseen ja pitkän aikaa alusta luulin, että kyseessä on vitsi. Mutta ei ollutkaan. Sitten luin tarkemmin, havaitsin varsin mielenkiintoisia mielipiteitä. Yhdessä asiassa olen foorumille kirjoittajien kanssa samaa mieltä. Haluaisin itsekin nähdä Suomessa enemmän kansalaisaktivismia, ettei maailmaa parannettaisi vaan blogeissa. Mutta palataan säikeeseen..
Prekariaatit, tai jotkut sellaiset, ovat jotain tyyppejä – ei minulle aivan selvinnyt – jotka vastustavat yhteiskunnan epätasa-arvoa ja yrittävät pitää heikon puolta. Tai jotain. Tuollaisen käsityksen lukiessani sain. He eivät ole johdettuja vaan organisoituneita. He käyttävät mielellään termiä kapitalisti ja vihaavat solmioneuvotteluita.
Eräs foorumin keskeinen hahmo sanoo:
Emme halua lisää työtä vaan lisää rahaa, asuntoja, yhteisiä tiloja, ilmaisia palveluja.
Kukapa ei haluaisi? Itsekin haluaisin paljon enemmän rahaa, en varsinkaan töitä. Palkkahan on korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Mutta jos töitä ei haluta tehdä, niin millähän nuo ilmaiset palvelut ja yhteiset tilat rahoitetaan? Prekariaattien mielestä kapitalisteilla on kyllä niin paljon, että he maksavat. Prekariaattien ei siis tarvitse tehdä mitään.
En edes jaksa käsitellä pidemmälle tuota foorumia, koska asiat ovat jotenkin niin ilmiselviä. Prekariaatit ovat joukko ihmisiä, joita ei kiinnosta tehdä mitään ja odottavat, että joku tekee sen heidän puolestaan. He sanovat, että ovat niin huonossa asemassa, etteivät voi mitään. Siksi on sallittavaa varastaa kaupasta kalliita tavaroita, vaikka halpoihin olisi varaakin, koska kapitalistillakin on varaa, ja prekariaatti ei ole kapitalistia huonompi. Kaikille sama palkka. Kansalaispalkka. Ja ties mitä.
Anteeksi nyt, mutta mitä vittua?