Jasmon blogi


Jasmon blogi tietää paremmin

  • Nyt tulee vuodatusta Oraclen hengessä..

    Peräänkuuluttaisin niitä perussuomalaisia nyt astumaan kiireellä esiin, jotka eivät ole täydellisiä paisteja. Onko tosiaan niin, että koko puolue on täynnä muukalaisvihamielisiä takinkääntäjiä, joilta ei edes punchlinejä enää irtoa? Puolueesta vissiin yksi kehtasi mainita, ettei ole sen yhden urvelon kanssa samaa mieltä. Muut ovat pitäneet sitä taiteena ja läppänä ja puheenjohtaja oli lomalla.

    Eikä kyseistä urveloa saatu kammettua edes pois puolueesta.

    NIIN ETTÄ OLIKO SITÄ SAKKIA, JOLLA ON VALOT PÄÄLLÄ? MISSÄ HE OVAT PIILOSSA?

    Minä melkein olen äänestänyt persuja. Olen ajatellut, että se on varmaan se media, joka nostaa vaan ne ääri-ilmiöt esiin. Että onhan siellä muitakin. Vaan eipä ole näkynyt! Kymmenen vuotta tässä on nyt venailtu.

    Ajatuksissani persut olivat aiemmin poliittisesti kategoriassa ”hyväksyn ajatukset”. Nyt ne on kohdassa ”ei ikinä”. Eikä se johdu mistään Immosen muukalaisvihamielisestä sanomasta. Ei natsitervehdyksistä tai millon mistäkin läpästä. Vaikka tätä hölmöilyä on riittänyt.

    Enemmän minua ällöttää se täydellinen munattomuus ja ihmeellinen venkoilu, mitä kyseinen puolue harrastaa. Niinku ja mutku ja väärässä valossa ja kuvassa ja yhyy. Sulfaa sinne ja tänne. Ja tähän tekstiin liittyvät asianajajien yhteydenotot voi ohjata osoitteeseen hohhoijaa@qkaasu.com.

    Jos jossain kuplassa tosiaan nyökytellään nyt, että kylläpä persut on hienoa sakkia, niin mielelläni pysyn tässä omassani. Sanotaanko etten koe minkäänlaista tarvetta raottaa tätä persukuplaa.

    (eduskuntavaaleissa olin ihan tosissani jo äänestämässä persuja. Voi jeesus. http://www.qkaasu.com/2015/04/05/vaalit-2015-keta-aanestaisin/)

    Muokattu: vähennetty kirosanoja :)

  • Olen mielenkiinnolla seurannut hallituksen muodostamista ja siihen liittyviä neuvotteluita. Samalla olen lukenut muutamiakin juttuja lehdestä asiaan liittyen. Olisikohan ollut Timo Soini, joka lehdessä sanoi, että televisioidut vaalitentit on pelleilyä.

    Se on muuten juuri niin. Tänä vuonna haastettiin puheenjohtajia. Joku mahdoton tilanne ja minuutti aikaa reagoida, mitä teet? Mittaako tämä jotain sellaista, jota äänestäjä haluaa edustajastaan?

    Entä toimiiko vaalitentit alkuperäisen tarkoituksensa mukaan, jos niissä on kahden minuutin supertenttejä, jossa joku haastaa jonkun toisen. Käytännössä laukaistaan pari argumenttia päin toisen naamaa ja sitten se on ohi.

    Yleisö hurraa?

    Olen myös sattumalta katsonut suoria tiedotustilaisuuksia hallituksen muodostamiseen liittyen. Tänään Alexander Stubb sanoi jotakuinkin näin: ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa, mutta joskus Suomen on ajateltava itseään” (no ei ole kyllä kovinkaan suora lainaus, mutta ajatus tuo).

    Mediaan oli quotattu ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa”. Eli koska Alex on profiloitu EU-myönteiseksi jampaksi, toimittaja ei lisännyt turhaan tuollaista pehmentävää lausuntoa, vaan typisti omasta mielestään varmaan nokkelasti.

    Sama koskee perussuomalaisia. Jos Halla-aho puhuu kaksi tuntia ja sanoo sivulauseessa että maahanmuuttoa pitäisi vähentää, otsikko on jotakuinkin niin että ”Halla-aho taas maahanmuuton kimpussa” ja loput 1:59 unohdetaan.

    Media antaa valtavan yksipuolisen kuvan henkilöistä, jotka johtavat tätä maata tai ovat muuten merkittäviä. Jokainen varmaan muistaa, kuinka uutisoitiin, että Wahlroos haluaisi verottaa vapaa-aikaa! Jossain lähteissä siihen viitattiin enemmän, jossain vähemmän huumorilla. Wahlroosin kirjassa konteksti oli kuitenkin hyvinkin akateeminen, eikä mikään todellinen ehdotus.

    Itseasiassa Wahlroos on yksi parhaita esimerkkejä siitä, kuinka asiayhteydestään irroitettuna tietynlaisesta akateemisesta pohdiskelusta on hyvä vetää otsikoita, kuten, että 80% ihmisistä on idiootteja.

    Mitä tässä nyt sitten yritän sanoa?

    Sosiaalinen media on monessa kriisiviesintätilanteessa ohittanut perinteisen median tarjoamalla suodattamatonta viestitulvaa, jossa suodatus jää viimeisen vastaanottajan harteille tai vastaanottaja voi odottaa tunnin pari, jotta jokin oikea media tekee suodatuksen hänen puolestaan. Some on täynnä viestejä, jotka ovat omasta mielestään virallisen totuuden vastaisia ja paljastavat varjeltuja salaisuuksia tai salaliittoja.

    Mutta siellä on paljon myös asiaa. Kuka tahansa voi kysyä vaikka Sipilältä, että miten se keppanavero nyt oikeasti menee. Ja hän voi vastata suoraan, niin että kaikki halukkaat sen näkevät, ilman medialaseja.

    Tämän luulisin lisääntyvän.

    Vaalitenttejä arvosteltiin kovasti yleisön puolesta, mutta myös poliitikkojen suunnasta. Ei ole aikaa perustella ajatuksiaan, tilaisuudet ovat kilpahuutoa ja hostit ovat urpoja.

    Miksei puolueet sitten itse tekisi vaalitenttejä? Miksi etujärjestöt eivät tee itse vaalitenttejä?

    Tyhmä kysymys, sillä jonkin verranhan niitä tehdään. Esimerkiksi Yle Areenasta pystyi nyt vaaleissa seuraamaan maailman huonoiten tuotettua vaaliohjelmaa Aamulehden tiloista. Ääntä ei kuulunut, kysyjien puhe ei kuulunut, kuva oli pimeä. Ei vakuuttanut.

    Toisaalta tehdään paljon tilaisuuksia, joita ei taltioida. Tällaisia järjesti jopa asuntoja rakennuttava SATO. Muuten hyvä, mutta nämä kuuluisi tallentaa youtubeen tai johonkin vastaavaan mediaan. Kiertuita kävi yliopistoilla, ihmisten kodeissa, vaikka missä. Onko kaikki saatavilla nyt videomuodossa jostain?

    Entä miksei vaalitenttejä ole enemmän ja erilaisilla kokoonpanoilla? Miksei vaikkapa pienpuolueet järjestäisi omia kilpailevia vaalitenttejä ja julkaisisi niitä Youtubessa – voisi saada julkisuutta muutenkin kuin kainalopieruilla.

    Tai miksei vaikkapa Vasemmistoliitto kutsuisi tenttiin demareita ja vihreitä ja puhuisi elvytyksestä (noin viime vaalien teemaa mukaillen). Ehkä heillä sitten olisi ollut aikaa, yleisöä ja mahdollisuus avata elvyttävän talouspolitiikan ydin. Ja saada kannatusta.

    Toisaalta vaikkapa Vihreät ja Keskusta olisivat voineet järjestää oman vaalitentin ja käydä heitä erottavia asioita kunnolla läpi. Heittää muutakin kuin lainit että ydinvoima alas ja että turpeella kaukolämpö kuntoon.

    Ideanani on se, että sopivat studiot ja laitteet ovat kohtuullisen edullisia hommata ja videon tallentaminen vaikkapa Youtubeen ei maksa mitään. Siihen voi palata myöhemmin, siihen voi viitata Twitterissä ja muualla sosiaalisessa mediassa ja mikä tärkeintä: ehdokkaat ja puolueet saavat valita puheenaiheet, eikä tarvitse televisiossa aina vaan rankuttaa, että miksi ette kysy minulta ja miksi puhumme tällaisesta tyhmästä aiheesta.

    Näkemykseni mukaan nimenomaan pienemmällä väkimäärällä tentit toimisivat, niissä voisi olla paikallisuutta (koska paikallisestihan sitä äänestetään) ja kysymyksiä voitaisiin poimia vaikkapa yleisöltä (jos voidaan tarjota livestream). Mikään tästä ei ole kovin vaikeaa ja konsepti on helposti monistettavissa.

    Nyt ehdokkaat ovat alistuneet Ylen neljän minuutin vaalivideoon (jonka jotkut käyttivät ”hauskasti”). Mitäpä jos he tekisivät oikeasti mielenkiintoisia videoita, vaikkapa sitten saman puolueen edustajien kesken (asioiden keskustelutilaisuus), jossa olisi mahdollisuus polveilevasti avata agendaa. Jos olen vaikka kiinnostunut äänestämään Jutta Urpilaista, katsoisin varmasti tentin jossa hän olisi mukana, vaikkapa sitten vaan saman puolueen edustajien kanssa.

    Ainakin minä katsoisin niitä innostuneemmin, kuin Rehnin makuuhuoneriitoja.

  • Onhan siitä ollut jo puhettakin, mutta minua sitten nauratti ihmiset, jotka juoksivat bussiin tai metroon. Asuin Joensuussa ja Lappeenrannassa ja kun tulen paikkaan kuten Tampere tai Helsinki, jossa joukkoliikenne on todella eri tasolla, minua naurattaa ihmisten juokseminen bussien ja junien perässä.

    Miksi ihmeessä, seuraava menee 3 minuutin päästä?

    Kirjoitan tätä junassa, olen taas kerran paluumatkalla Lappeenrannasta Tampereelle. Olen Tampereella monesti ollut tyytymätön omiin tunteisiini – mielestäni on täysin pelleilyä, että minua harmittaa usein, kun tulen bussipysäkille ja huomaan että bussin tuloon menee vielä 4 minuuttia! Kylläpä onkin huono tuuri!

    Elämäni on siis jotenkin sillai viritetty, että minua harmittaa kun en pysty suorittamaan (bussissa istumista) neljä minuuttia nopeammin.

    Sitten kun tulee kaupunkeihin kuten Lappeenranta tai Joensuu, niin bussiaikatauluja katsoessa tulee mieleen, että eihän tätä voi kukaan käyttää, ei tämä mikään oikea joukkoliikenne ole. Onko 2 vuoroa tunnissa muka joukkoliikennettä?

    Nyt kun Lappeenrannassa taas on vieraillut, niin huomaa taas erilaisia asioita ympäristöstään – tai siis huomaa ympäristönsä. Huomasin bussipysäkillä (jossa odotin jumalauta 10 minuuttia bussia, eix oo kauheeta!?!) ajattelevani. Siis kaikenlaista. Vaaleja, mutta myös työasioita, kuten toiminnan kehittämistä – bloggaamista jne. Ja sitten tosiaan huomasin, että enhän minä tällaisia ”ehdi” normaalisti ajatella, painan vaan tukka putkella menee ja oon naama NV:llä jos joudun odottamaan bussia 3 minuuttia.

    Ihmisten ja mun pitäis kyl vähän relata. Kiire ja sellainen höpönhöpö on lähinnä mielentila. Se tarttuu helposti tuollaisissa joukkoliikennevälineissä, joissa muutkin on siinä mielentilassa. Että kyllä munkin pitää olla nyt hiton kiireinen, että vaikutan elämässäni menestyjältä. Koska menestyjät on kiireisiä.

    Ja menestyjä pitää olla. Vaikken oikeastaan tiedä mitä se edes tarkoittaa.

  • Aiemmassa postauksessa kuvasin omaan angstiseen tyyliini äänestämisen haasteita ja syitä, miksi en äänestä joitain puolueita. Siitä on jo vähän vettä virrannut ja työtä äänestyspäätöstä varten on tehty.

    Aloin tänään miettimään aiempaa postaustani ja sitä, että mitä minä oikeastaan ehdokkaan mielipiteiltä haluan? Aikani pyöriteltyäni ajatuksia, huomasin että minulla on oikeastaan ihan vain muutama asia, jotka mielestäni selvittävät hyvin, onko ehdokas minun makuun vai ei.

    Ei vastusta ydinvoimaa. En ole ydinvoiman kannattaja, mutta kannatan pragmaattista lähestymistä energian tuotantoon. Tällä hetkellä helpoin tapa päästä sähkön tuontannossa käytettävästä hiilestä eroon on ydinvoima. Ydinvoimaa tukee myös se, että sitä rakennetaan yksityisellä rahalla ja valtio saa oikein rahaakin verojen kautta. Uusiutuvaa energiaa käyttävät ratkaisut ovat taas valtion tukemia ja parhaimmillaan myös jokaista kilowattia tuetaan.

    Uusiutuvan energian kehittämistä ja kokeiluita ei pitäisi kuitenkaan missään nimessä lopettaa. Jos kiihkoaa ydinvoimaa vastaan tai puolesta, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

    Kannattaa ”tasa-arvoista” avioliittolakia. En sinänsä kannata lesboliittoja tai homoliittoja tai mitään muitakaan liittoja, mutta minusta on käsittämätöntä, että vuonna 2015 valtio kuvittelee voivansa määrätä, mitä kaksi (tai useampi) aikuinen ihminen keskenään tekee ja miksi suhdettaan kutsuu. Jos vastustaa uutta avioliittolakia, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

    Haluaa keventää sääntelyä. Tätähän kaikki haluavat, vaikka kukaan ei tiedä mitä pitäisi karsia. Syrjässä vaaleista kiteytti tämän hyvin: Voitaisiin kysyä sieltä ruohonjuuritasolta, pienyrittäjiltä, alkoholitarkastajilta jne. mikä on turhaa ja lähteä siitä katsomaan. Koska ainakin sieltä ruohonjuuritasolta näyttää siltä, että on paljon turhaa. Jos ei löydä mahdollisuuksia keventämiseen, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

    Haluaa vapauttaa anniskelua. Tämä oikeastaan liittyy tuohon aiempaan, mutta mielestäni tuo on niin oleellinen asia, että nostan sen vielä erikseen. Koko alkoholivero ja -laki on niin vääristynyt, että oikein ihmetyttää. Mielestäni kaljaa pitäisi saada myydä kaupassa vuorokauden ympäri (tai millon nyt sattuu huvittamaan), mielestäni baarit saisi olla auki vuorokauden ympäri (tai milloin nyt sattuu huvittamaan) ja mielestäni alkoholin hinta pitäisi olla sellaista, ettei sitä kannata lähtee pakettiautolla hakemaan Virosta. Jos haluaa jatkaa tätä kukkahattuneuvosliittomeininkiä, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

    Nyt joku pääsee jo sanomaan, että miksi puhun lillukanvarsista, kun pitäisi taklata oikeita ongelmia, kuten Suomen talouden viat. En minä tiedä, kuinka talous oikaistaan, mutta olen sitä mieltä, että jos päättäjä on noista yllä olevista asioista kanssani samaa mieltä, ei se voi muissakaan asioissa aivan pelkkä urpo olla.

    Olen myös sitä mieltä, että taloudesta päätetään Arkadianmäellä yhä vähemmän, globaali talous vie 200 kravattikaulaa kuin pässiä narussa, jos sille päälle sattuu. Siksi on oleellisempaa, että ehdokkaan perusarvot ovat linjassa mun kanssa, kuin se, mitä hän haluaisi juuri nyt tehdä. Lisäksi, nollasopimukset sun muut ovat sen verran monisyisiä juttuja, että niistä on aika vaikeaa muodostaa absoluuttisen oikeaa mielipidettä. Joten unohtakaamme ne.

    No näillä yllä olevilla perusajatuksilla vaalikoneet antaa minulle Suomen kainalopierupuolueen (eli Piraatit) ja Persuja. En tiedä. Kenties sisälläni asuukin iso persu. Siksi tämä angstisuus varmaan välillä kuplii.

    Pitäisikö sitten äänestää kainalopierujen puolesta?

     

  • Pakollinen vaalipäivitys.. Pakko sanoa, olin jo vuosi sitten oikeassa.

    Katsoin eilen MTV:ltä jotain tositv-sekoilua, jota vaaliohjelmaksikin väitettiin. Siinä puhuttiin keskioluesta ja siitä, minkätyyppisestä kaupasta sitä saisi ostaa. Twitter saikin siitä täydet lämmöt päälle suomalaisten huutaessa, että puhukaa jostain muusta, jostain sellaisesta missä on järkeä.

    On totta, että keppanakeskustelu on melkoinen ankka. Mutta se paljastaa kuitenkin edustajaehdokkaissa jotain, eli sen, minkälaisia älynväläytyksiä tästä tulee sanottua. Se saattaa paljastaa, että ehdokas on täysin urpo. Ja jos ehdokas on yhdessä asiassa täysin urpo, nk. Jasmon teesin mukaan hän on todennäköisesti sitä myös useassa muussa asiassa.

    Olen yhä enemmän sitä mieltä, että asiasisältöjen sijasta pääpaino ehdokasvalinnalla pitäisi olla hänen periaatteissaan, ajatuksissaan ja siinä, kuinka hän hahmottaa maailmaa. Ja yhä enemmän siinä, että mitä puolue tekee tai on tekemättä. Koska minä en osaa ratkaista Suomen talouden umpisolmua, niin pelkään ehdokkaita, jotka jotenkin kansantajuisesti väittävät sen voivansa tehdä. En usko ja vaikutatte paisteilta.

    Kieltämättä puoluevalinta on tänä vuonna ainakin yhtä vaikeaa kuin ennen.

    Pave on nokkela äijjä ja sen vuoksi vasemmistoliiton jutut ovat jaksaneet minua hieman edes kiinnostaa. Eilisen ”väittelyn” Li Andersson oli niin raskas hahmo, että muistin taas etten usko vasemmistoliiton idologiaan.

    Demarit on sitä mieltä, että tässä talouteen tulisi mukava ruiske kun vähän korotettaisiin veroja. Ei tullut kauppoja. Sinänsä Jutalla oli jopa valot päällä tv-ohjelmassa.

    Vihreät kannattaa perustuloa, jota itsekin kannatan, mutta ovat muuten aivan turha puolue, ilman mitään todellisuuteen mahtuvaa linjausta.

    Keskustaa äänestämällä saat kannatettua myös Paavo Väyrystä. Ei minun äänelläni. Harmi, sillä Sipilä ja Vanhanen vaikuttaa sellaisilta pragmaattisilta kavereilta, jonkalaista päätöksentekoa arvostan.

    Kokoomuksessa edellinen puheenjohtaja / piällysmies oli niin selkärankainen, että kun alko näyttää pahalta niin lähti litoo ja jyräytti kasan paskaa Stubbin käteen. En tiiä. Aikamoista sohlausta ollut viimeiset 4 vuotta.

    Persuja en äänestä. Jos tekee sellaisia mainosvaalivideoita, mitä he tekevät, täytyy olla täydellinen paisti, eikä eduskuntaan pitäisi olla mitään asiaa.

    Piraattipuolue, jota olen joskus aiemmin seurannut tarkemminkin, on ylpeä heidän ”läppäiskusta” ylen vaalihaastiksiin. Jotenkin tuntuu että tällä tasolla puolue vaan on, eikä siitä ole nousijaksi. Kainalopierupuolue.

    En kannata pakkoruotsia, joten RKP:ta en äänestä.

    Muutos mikälie -puoluetta en aio äänestää. Jos tekee natsitervehdyksiä eduskunnassa ei voi olla kaikki valot päällä.

    Joten ketäpä sitä sitten äänestäisi? SKP taisi jäädä mainitsematta, onkohan sillä ehdokkaita asetettuna..?

  • Taivas on sininen. Suljen silmät, aurinko lämmittää kasvojani. On hiljaista. Taustalla humisee läheisen valtatien äänet, mutta muuta hälinää ei kuulu. Olen juuri astunut ulos junasta Lappeenrannan rautatieasemalla.

    Lappeenranta on ollut osa elämääni vuodesta 2002, jolloin muutin kaupunkiin ja aloitin opiskelut lutissa. Jonkun matkaa on jo siitä pyörät pyörinyt, mutta Lappeenranta pysyy mukana kuvioissa – ainakin vielä tämän kevään.

    Mietin tänään lyhyellä Lappeenrannan visiitillä useaan kertaan, miksi en koskaan pitänyt Lappeenrannasta. Keväinen ilma, auringonpaiste ja lintujen laulu täyttää Skinnarilan kampusalueen. Yliopisto on hieno, nykyaikainen ja yrittää parhaansa.

    Urheilumahdollisuuksia hiihtämisen ja muun ulkoilun saralla riittää, luonto on lähellä. Skinnarilasta katsottuna palvelut eivät ole vieressä, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. Miksi en koskaan kotiutunut tänne?

    Jäin miettimään tätä aivoitusta. En osannutkaan enää vastata suoralta kädeltä, selkärangasta tulee ainoastaan sinne taottu Lappeenranta on perseestä ajatus.

    Miksi en opiskeluaikana oikeastaan tehnyt mitään?

    Muistelin bussissa, että mitä opiskeluarkeen kuului opintojen ohella. Usein taisin kököttää kopissani. Enkä tarkoita, että olisin jotenkin epäsosialisoitunut tai käpertynyt kuoreeni, juttelin kavereideni kanssa irkissä koko ajan, puuhasin Techmussa jne. Mutta miksi olin saamaton ja haluton kokemaan Lappeenrantaa? Yleensä odotin vain pääsyä Joensuuhun tai kevään alppimatkaa, jossa kevät sitten tyypillisesti merkittävältä osalta vierähtikin.

    En asunut Lappeenrannassa, olin siellä vain koulussa.

    Nyt kun katselen bussin ikkunasta, mieleen tulee lähteä käppäilemään Saimaalle (opiskeluaikana kävin yhden kerran hiihtämässä siellä) tai metsään. Ulkoilemaan. Ehkä luistelemaan, kun jäätäkin vielä on.

    Opiskelu taitaa olla aika kuluttavaa aikaa, vaikka kalenterista katsottuna siinä on paljon vapaata. Jatkuva stressi opinnoista painoi ainakin itselle saamattomuutta päälle, suurin osa tutuistanikin ainakin välillä kärsi pitäisi sitä, pitäisi tätä -syndroomasta.

    Istuin tänään eräällä luennolla. Aihe ei ollut mielestäni superkiinnostava, mutta jaksoin kuitenkin paneutua siihen. Aloin oppia asioita, sellaisia joilla ei todenäköisesti ole mitään tekoa minun loppuelämäni kannalta. Kuinka mieletön fiilis! En nyt puhjennut kyyneliin ja noussut seisomaan huutaen: ”Minä opin!”, mutta joka tapauksessa. Huomasin, että opiskelu on muuttunut elämässäni aika paljon. Aiemmin opintoja suorittaessa huomasi suorittavansa tutkinnon vuoksi aika paljon kaikkea turhaa paskaa. Nyt on hienoa oppia uutta monesta eri asiasta.

    Viimeiset kolme vuotta olen opiskellut erittäin maltillista vauhtia, pari kurssia vuodessa. Nämä opiskelumotivaatioon, oppimiseen ja siitä koituvaan iloon liittyvät ajatukset ovat koko ajan voimistuneet. Mietin, että olenko tehnyt itse jotain väärin silloin, kun olin aktiivinen opiskelija. Olisin voinut saada opiskeluista niin paljon enemmän irti.

    Eikä pidä ymmärtää tätäkään väärin. Olen yleensä kurssit suorittanut kohtuullisella selkärangalla, keskiarvo taitaa olla lähempänä nelosta kuin kolmosta. Mutta suurin osa tienaamistani numeroista mittaa jotain ihan muuta kuin asian osaamista. Tenttaaminen on edelleen se juttu, vaikka joissain kursseissa muutakin olen jo kokenut. Edelleen muistiin tulevat ne Object Oriented Programming -kurssin tentit, jossa tentissä koodattiin ruutupaperille käsin ja piti muistaa ulkoa keskeisten kirjastojen tarjoamat palvelut. Siinä ei ole vieläkään mitään järkeä.

    Tarkemmin vaipuessani pohdintoihin, huomaan erään asian. Loppuajasta olen opiskellut enemmän sivuainetta, tuotantotaloutta, kuin pääainettani ohjelmistotekniikkaa. Miettimällä ohjelmistotekniikan kursseja, alkaakin olo muuttumaan. Oliko se opiskelu sittenkään niin hienoa?

    Valtio, poliitikot, yliopistot, rehtorit ja dekaanit puhuvat opintojen nopeuttamisesta ja ratkaisuista. Tarjotaan keppiä ja porkkanaa. Rajattu opinto-oikeus ja toisaalta opintolainan huojennuksia nopeille valmistujille. Mutta mitä kuuluu opetukselle ja opiskelijan palveluille yliopistolla? Pidetäänkö opiskelijoista huolta, tuetaanko heidän oppimistaan?

    Ei. Karkein esimerkki on tietysti se, että vuonna 2010 koululta lähestyttiin minua massapostin muodossa, jossa mainostettiin ohjelmaa, jonka tarkoituksena on auttaa opiskelijoita saamaan opintonsa loppuun. Valitettavasti ehdot olivat sellaiset, etten niitä pystynyt hyödyntämään. Sen jälkeen kukaan ei ole kysynyt opinnoistani, ei edes massapostin muodossa. Sitä aiemmin minun piti tehdä ensimmäisellä vuosikurssilla henkilökohtainen opintosuunnitelma. Muita yhteyksiä minuun ei ole otettu.

    En tarkoita, että tarvitsisin erityiskohtelua sinänsä. Mutta minulla on ollut dippatyö valmis jo pari vuotta. Minulta on puuttunut vain muutamia kursseja. Kukaan ei ole edes tiennyt minun olevan niin lähellä valmistumista. Kukaan ei ole yrittänyt ohjata minua opintosuunnittelijalle tai -neuvojalle, jotta opintojeni loppuunsaattamista tuettaisiin, esimerkiksi suunniteltaisiin kurssit. Muutaman sopivan keskustelun kautta sain aikaiseksi itse hoidettua opintojen loppuunsaattamisen suunnittelun opintoneuvojan kanssa ja myöhemmin sain vielä neuvoja mahdollisuuksista suorittaa asioita Tampereella. Kun löysin henkilön keneltä kysyä.

    Olen ilmeisesti väärässä, kun koen olevani yliopistolle sekä asiakas että tuote. Mutta ilmeisesti olen vain tuote, joka lopulta myydään pikkurahalla valtiolle.

    Selvitin Tampereen mahdollisuuksia. Tässä vaiheessa minulta puuttui kaksi syventävää tuotantotalouden kurssia. Aiheet voi valita aika laajasti, jotain mistä minulla on perustietämys. Tampereella on (avoin-) yliopisto ja teknillinen yliopisto, kuinka vaikeaa voi olla löytää sieltä kursseja, jonne mennä tekemään nämä kaksi kurssia?

    Mahdotonta. Kummastakin paikasta voi ostaa oikeuden käydä yhdellä kurssilla, mutta kurssien esitietovaatimukset (ainakin infosivujen mukaan) tarkistetaan ennen kuin kurssille pääsee. Näinpä jos haluaisin ottaa 20 op kokonaisuuden Tampereen avoimesta yliopistosta vaikkapa organisaatioiden johtamisesta, niin sepä ei onnistukaan, jos en ole suorittanut esitietovaatimuksena tiettyjä kursseja, joita he itse järjestävät. En edes jaksanut ottaa yhteyttä kysyäkseni voidaanko lutissa suorittamiani kursseja jotenkin katsoa vastaaviksi. Kun esimerkiksi TTY:llä on tämän näköinen palvelu, josta kursseja voi sitten yrittää katsoa, niin on aika selvää, etten ole tervetullut.

    Joten niin sitä taas Lappeenrantaan ajellaan junalla. Törkeästi hyödynnän opiskelijakortilla saamaani etua, vaikka olenkin töissä. Varmaan tosi moraalitonta. Anteeksi kamalasti.

    Lappeenrannassa ei opiskelijalta puutu pelkästään peräänhuutajat, vaan ihan perinteinen oppimisen tuki. Omat kokemukseni liittyvät tietysti pääasiassa tietotekniikan opettamiseen.

    Lähes kaikilla kursseilla luennot ja harjotukset (ja harjoitustyö) olivat täysin erillään toisistaan. Koodauskursseilla luennoilla höpistiin jotain sekavaa ja sen jälkeen harjoituksissa opeteltiin koodaamaan. Suurin osa huomasin nopeasti luennot täysin turhiksi. Liian useilla kursseilla esittelyluennolla luennoitsija sanoi, ettei ole aihealueen ekspertti, mutta opetellaan yhdessä, sehän on mukavaa.

    Ymmärsin jo aikoinaan, että jo opiskelijankin aika on niin kallista, etten ala luennolla opettelemaan mitään yhdessä. Voisin koittaa työelämässäkin tätä konseptia. Varmaan löytyy asiakkaita, jotka mielellään maksavat opettelusta.

    Lappeenrannassa ohjelmoinnin peruskoulutus saatiin uudistettua, kiitos Jussin ja muiden asiaan vaikuttaneiden – kieleksi valittiin Python, opetukseen laitettiin järkeä ja keskityttiin oikeisiin asioihin. Yllättäen ihmiset alkoivat oppimaan ja tulokset paranivat.

    Ei uskoisi, että jos opetukseen ja opiskelijoiden oppimisen tukeen panostaa, niin alkaa tapahtumaan myös oppimista. Jussi teki aiheesta tohtorin väitöksen, niin uraauurtavaa tämä ilmeisesti yliopistomaailmassa oli.

    Oppimisen työkalut, kuten Moodle ja Oodi, ovat kuin Neuvostoliitto. Ei toimi, mutta ei puhuta siitä.

    Melkein parasta oppia olen saanut Tietojenkäsittelyn Perusteet -kurssilla ensimmäisenä vuonna, jossa oli runsaasti harjoituksia ja Kari ja Johanna, jotka niitä pitivät, tiesivät mistä puhuvat. Eikä luennoitsijakaan vedättänyt ihan omaa linjaansa.

    Olen työelämässä ollut katsomassa Unelmakoulun kehitystä. Takana on lukiotason opettajia, jotka ovat innostuneet oppimisesta, sen tukemisesta, teknisistä ratkaisuista ja oppilaista. Kaikesta siitä, mistä kukaan ei ole yliopistossa – tai ainakaan lutissa – kiinnostunut. Palkkausuudistus, jonka aikaan olin töissä yliopistolla tutkimusassarina, heikensi opiskelijan asemaa entisestään. Opettaminen oli suurimmalle osalle pakko. Joku asia, josta selviytyä ilman yhtäkään kurssia pedagokiikasta.

    Olenpa joskus kuullut sellaisenkin tarinan, että professori on kieltänyt vastuuopettajalta nykyhömpötysten käytön yliopisto-opetuksen käytäntöjen vastaisena. Uusi kaveri kun oli koittanut tehostaa oppimista. Tämä tarina kuultiin TTY:ltä.

    Kun vuosi sitten osallistuin erään kurssin seminaariin, jonka piti kestää kuusi tuntia (20 esitystä), huomasin että tilaksi oli varattu pieni luokkahuone. Niinpä luokkahuone lastattiin ihan täyteen ihmisiä, haettiin lisätuoleja ja laitettiin ovi kiinni. Noin 60 henkilöä yritti jotenkin säilyä hengissä hapettomassa tilassa kuusi tuntia. Tilaisuus vaan ei ollut selviytymishaaste, vaan sen olisi pitänyt olla oppimistilaisuus.

    Silloin tajusin, ettei täällä paljon opiskelijoiden asiaa kukaan ajattele. Tai opettamista tai oppimista ylipäätään. Luotetaan siihen, että kun helpotetaan tenttejä ja tarjotaan kurssin aikaisia lisäpistemahdollisuuksia, ihmiset läpäisevät tentit. Asenneilmapiiri on aistittavissa – materiaalimme on huonoa, ei näistä kuitenkaan mitään tule. Ja että, tämäkin aika minun pitäisi tehdä tutkimusta, jotta voisin edetä urallani.

    Ei käy kateeksi opetusvastuussa olevia. Ei varmaan ole helppoa. Mutta koen olevani asiakas, enkä siksi ole kiinnostunut tuotannon ongelmista. Mainoskampanjat lupaavat paljon ja niitä lupauksia olisi syytä myös lunastaa. Tällaisenaan luttia, ainakin sen tietoteknistä osaa, voi mainostaa lähinnä itseopiskeluyliopistona, johon kurssivastuulliset ovat keksineet pakollisia läsnäoloja, koska ajattelevat, että huonot oppimistulokset ja pieni osaanotto luennoilla johtuu siitä, että ihmiset ovat huonoa materiaalia ja laiskoja paskoja. Luentojen substanssia ei ehkä kannatakaan kriittisesti tarkastella.

    Kirsikkana kakun päällä, kursseja järjestetään ohjelmistosektorilla sellaisten henkilöiden toimesta, jotka eivät asiasta oikeasti tiedä juuri mitään. On kamalaa olla peruskurssilla yliopistossa, jossa asiasta jotain tietävänä huomaat, että luennoija ei asiasta tiedä mitään ja opettaa väärin. Se on karseaa ja omiaan murtamaan illuusion osaamislaitoksesta. Aluksi sitä luulee, että täällä on tyhmä tai huono luoennoija, mutta siitä ei ole kyse, vaan siitä, että kursseille ei ole vetäjiä ja niille pakotetaan porukkaa vetämään. Olet tohtori, kai sä nyt yhden relaatiotietokantakurssin osaat vetää? Tai oikeastaan sun täytyy vetää, koska se on nyt sun työtehtävä.

    Tänään eräällä tuotantotalouden kurssilla oli piristävä hetki heti alussa. Luennoija ilmoitti heti tehneensä tohtorin väitöksen juuri tästä asiasta. Ei siis opeteltu yhdessä. Tuli oikein hyvä mieli.

    Luulen, että osittain opiskeluaikainen saamattomuus johtui juuri siitä, että ei tullut koskaan sitä oloa, että tämä opiskelu olisi eliittiporukan hommaa. Yritän tarkoittaa sitä, että jos olisin vaikka Harvardissa, olisin varmaan ylpeä niistä tuotoksista mitä sieltä tulee ulos ja historiasta. Lappeenrannassakin oltiin ylpeitä evoluutioalgoritmien tutkimuksen huippuyksiköstä, kunnes jossain organisatorisessa tuolileikissä vahvempi heitti heikomman ulos ja kyseistä toimintaa ei enää ollut. Motivoivaa.

    Mua edelleen ihmetyttää, mutta olen jo siihen tottunut, kuinka Tampereella ainakin TTY:n opiskelijat tuntuvat olevan ylpeitä teekkariudestaan ja siitä että opiskelevat Tampereella. Kai joku on tuntenut ylpeyttä Lappeenrannassakin.

    Bussissa edelleen. Maisema vaihtuu Skinnarilasta hiljalleen Kourulaan. Kaunis Saimaa muuttuu neuvostoliittobetoniin. Keskusta lähenee. Betoni jatkuu. Lappeenranta ei ole mikään kaunis paikka, paitsi satama kesällä. Kaikki kaupungit Suomessa ovat kesäkaupunkeja. Myös Lappeenranta. En viettänyt Lappeenrannassa koskaan kuin yhden kesän, silloin kun olin töissä. Kävin opiskeluaikoina satamassa ehkä viisi kertaa. En käsitä miksi en käynyt useammin. Viime kesänä kävin koulureissulla satamassa siiderillä ja nautiskelin näkymistä tunnin. En koskaan aiemmin ollut niitä jäänyt katsomaan.

    Mietin Artun Hito Hyvä meininkiä. Mainostus kansainvälisenä metropolina on ainakin puoliksi totta. Ainakin yliopistolla ulkomaalaisia on erittäin runsaasti, joka on lähes ainoastaan hyvä juttu. Ainut mikä on huonoa on se, että he eivät voi valittaa, koska suomalainenhan siitä suuttuu, jos joku ulkomaalainen sanoo, että hommat on perseellään.

    Palataanpa vielä siihen tukeen, mitä yliopisto tarjoaa opiskelijoille. Nimittäin kun minulla tätä matkaa tulee ja jokainen reissu menee palkattomalla, niin kulujakin muodostuu, joskus pitää olla hotellissa yötäkin. Tästäpä sitten kysymään, että kun tuotantotalouden luonnoijatohtori on miettinyt, että pakollisia läsnäoloja pitää olla, niin voitaisiinko tätä jotenkin muuttaa minun kohdallani. Voisin tehdä vaikka jonkin kirjallisen työn tai mitä vaan – kotoa käsin.

    Ei käy. Se ei vaan käy.

    Tämä on kohdattu myös muilla kursseilla. Käytössä on verkko-oppimisalustoja, mutta sitten on kuitenkin keksitty pakollisia läsnäoloja, syystä jota voi vaan miettiä. Ja niin taas opiskelijaa palvellaan. Jos et mahdu muottiin, niin koita kovemmin. Ei tänne ole pakko kenenkään tulla.

    Kohta juna kilkuttaa. Tänä keväänä se kilkuttaa vielä monta kertaa.

  • Tänä vuonna en ole juurikaan BB:tä katsonut. Taitaa muutenkin olla vähän latistumaan päin ko. konsepti, koska työkaverit, jotka on aiemmin innokkaasti seuranneet, ovat pahasti nyt jääneet jälkeen ohjelmassa.

    Tai sitten vaan ikä vaikuttaa.

    Minä katsoin BB:tä tänä vuonna pari jaksoa. Ihan yleissivistyksen vuoksi ja toisaalta siksi, että onko siellä mitään uutta. No, ei ollut.

    Konsepti on edelleen minusta outo. Mahdollisuuksia olisi vaikka mihin, mutta ohjelma pidetään älyllisesti niin matalalla kuin mahdollista, tällä kertaa panohuone on vissiin kuitenkin jo poistettu? Varmaan siksi, kun jonkun pippeli vilahti lähetyksessä. Se on kauheaa. Se ei sen sijaan ole yhtään kyseenalaista, että BB:ssä on panohuone.

    BB on liian nynnyä. Olisi hienoa vaihdella vuorokausirytmiä siten, että välillä päivät olisivat 10h pitusia, välillä 35h pituisia. Olisi hienoa kertoa Ukrainan kriisin laajenemisesta ja siitä, että Suomi on liittynyt Natoon. Olisi hienoa kertoa lisääntyneestä jännityksestä Suomen ja Venäjän välillä.

    Olisi hienoa kertoa kilpailijoille lakosta. Olisi hienoa, jos Big Brother ei ottaisi mitään yhteyttä kilpailijoihin niin pitkään aikaan, että kilpailijat alkaisivat kuvitella, että heidät on unohdettu taloon.

    Olisi hienoa, jos konseptia vietäisiin pidemmälle. Tämä konsepti, jossa suomalaisille annetaan viinaa, ei ole mitenkään uniikki tai ennenkokematon. Tehdään siis jotain muuta.

    Kiusatkaa niitä. Mä alan heti katsomaan, kun kilpailijoille kerrotaan, että ydinvoimala on lähistöllä sulanut ja tässä on vähän tilanne päällä, mutta olkaa te vaan turvassa siellä.

    Saataisiin muutakin puheenpartta sinne, kuin että kuka pani ketä ja kuka haaveilee juontajan urasta. Nuo ihmiset ei kai ihmisinä kiinnosta ketään.

  • Dice has been cast

    Jasmon blogi on muuttumassa aika aikusmaiseksi blogiksi. Tai sitten ei. Mutta aiheena on vuoronperään alkoholi ja rahapelit. Aseet nyt viimeaikoina on loistaneet poissaolollaan. Ehkä ihan hyvä niin.

    Pokerin tuoksu ei viime keväänä minua päässyt takaisin niihin rinkeihin houkuttelemaan, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti nuo kasinot, niin mobiililla kuin tietokoneellakin, ovat minua viehättäneet.

    Olen vihdoin ymmärtänyt lopettaa bonusten hieromisen ja lähtenyt ihan omaksi huviksi pelaamaan ilman mitään rikastusmispläniä. Viimeksi kun katsoin CasinoEuron tuloksia, niin hyvin pitkälti plusmiinus nollaa ajetaan. Liikevaihto on kuitenkin ollut yli 2000 euroa. Toki aikaakin on kulunut useita vuosia.

    Silloin kun minulla oli vielä Android-puhelin, niin käytin myös joidenkin kasinoiden mobiilihärveleitä. Suurin motivaattori oli se, että niihin sai yleensä omat bonukset, tai vaikka euron ilmaista pelirahaa. Suurimmat pelisuoritukset olen kuitekin tehnyt ihan perinteisellä tietokoneella. Iso näyttö ja pehmeä ruudunpäivitys saa pelistä ne viihteelliset puolet esiin, ei sitä pelkkää rahasarakkeen tuijotusta ja kiroamista.

    Tänään Windows Phone 8.1 versioon päivittynyt Lumia 1020  ei taida appstoresta löytää kovinkaan montaa nettikasinoa vai löytääkö? Olen miettinyt, että josko voisi jollain junamatkalla vaikka huvitella vähän helpommin kuin kaivamalla kaikki kamat pöydälle ja viritellä siinä sitten rullat käyntiin. Pokeria pelatessa noin ei kehdannut tehdä, mutta nyt pätkivä nettiyhteys ei niin haittaisi, kunhan pelaa sellaisella kasinolla, joka ei lähtökohtaisesti vihaa mobiilikäyttäjiä.

    Toisaalta, aika vähän on kuitenkin tullut pelattua, niin onko tuolla nyt sitten väliäkään?

    Suosikkipelini tällä hetkellä on Aliens, se lienee löydettävissä useiltakin eri kasinoilta, mobiili tai ei. Siinä pääsee bonuskierrokselle aika helposti ja bonuskierros on tällainen cgi-päräytys marinesta alieneiden keskellä. Jos tuuri käy, niin kudit riittää ja alienit heittää henkensä ja rahaa virtaa.

    Ehkä suosikkipeliksi se nousi siksi, kun heti ensimmäisellä kokemuksella se tarjoili lähes 300 euroa voittoa..

    Olen miettinyt, että sääteleekö nettikasinot voittotodennäköisyyksiä käyttäjien, aikojen ja/tai päivien mukaan? Kun tuntuisi siltä, että Suomesta perjantaina illalla (pikkupäissään) pelatessa ei yleensä voita mitään, mutta arkena on paljon parempi ”tuuri” takana. Toki sen verran muistan vielä todennäköisyyslaskennasta, että meikäläisen otanta on aika pieni, enkä oikein ymmärrä mitä hyötyä kasinolle tästä virityksestä olisi – saisiko se pelaamaan enemmän? Voittamaan vähän selvinpäin ja häviämään humalassa paljon?

    Joka tapauksessa matematiikka takaa, että kasino voittaa. Siksi onkin tärkeää, että pelaaminen on hauskaa.

  • viinaaOikeasti, tässä ei mennä nyt kovin vahvoilla alueilla. Tämän päivän suurin uutinen on ollut se, että Pori Jazz ensiksi ei sallinut mehujen viemistä sisään ja sitten huudon saattelemana salliikin sen. Syynä oli alkoholilain tarkka ja kirjaimellinen noudattaminen. Ja ahneus, mutta ei puhuta siitä.

    Pori Jazzia on turha syyttää. Alkoholilain kyseinen kohta on ilmeisesti ajalta ennen 2. maailmansotaa, eli järkevä pykälä ja varmasti ajankohtainen. Nyt oli käynyt niin, että viranomaiset ovat tehneet tulkintoja laista (eivätkä kirjaimellisesti toteuttaneet sitä), kuten tietysti kaikki kansalaiset toivoisivat. Mutta sellainen ongelma syntyi, että eri rokkifestarit ja jazzitupakkafestarit olivat eriarvoisia – Jazzväki sai vetää omaa keittoa, rokkaajat ei. Viranomaisten mielestä tämä oli ok, sillä Jazz-väki osaa käyttäytyä ja rokkaajat ei.

    Siispä rokkaajat teki valituksia Valviraan, joka sitten muistutti kaikkia löysäilijöitä, että tällaista vapautta ei Suomessa ole ja siks siitä on nyt tehtävä loppu. Lisää valvontaa ja kyykkyhyppäystä portille!

    Ja tuloksiakin ollaan jo saatu. Järvenpään puistoblues on toiminut piknik-festarina, kunnes tänä vuonna enää ei. Tuloksena kävijämäärä romahti (laski noin 50%). Tänä vuonna kävijöitä oli noin 4000, joista osa ei todennäköisesti tiennyt uusista alkoholirajoituksista. Tapahtuman edustaja pelkää konkurssia. Lainsäätäjät ja viranomaiset ajavat Suomea nousuun. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka juhlapuheet ja todellisuus yrittämisestä ja mahdollisuuksien tarjoamisesta eivät oikein kohtaa.

    Nyt Pori Jazz on sitä mieltä, että tiukentunut alkoholilainsäädäntö ei tule vaikuttamaan heidän kävijöihinsä. Se jää nähtäväksi. Alkoholi on niin kallista tiskiltä ostettaessa vs. kaupasta (saatika Virosta) ostettuna, että markkinatalouden perussäännöt lienevät rikki, jollei laskua kävijöissä näy. Katsotaan.

    Näitä suomalaisia hölmöilyjä on tässä nyt peranneet muutkin, mm. Madventures Riku Hesarissa. Emme ehkä elä poliisivaltiossa, mutta vahvasti yritetään melkoista pykälävankilaa rakentaa. Ahdistaa.

    Ylläolevasta suivaantuneina suomalaiset valittavat somessa ja lehtien keskusteluissa ja uhkailevat muuttaa suomesta pois. Tämä on vähän kulunut uhkaus. Muuttakaa! Tehkää Björnit! Turha ulista, jollei uhkausta pysty toteuttamaan.

    Tässä meikäläisessä demokratiassa 180 000 ihmistä voi olla jotain mieltä, joka välittömästi unohdetaan mitä ihmeellisimmillä tekosyillä päätösprosesseissa. Mutta kun 180 000 ihmistä lopettaa viinan ostamisen kaupasta ja tuo sen Virosta, alkaakin tapahtua. Kenties homoparitkin ja ajatusta tukevat voisivat alkaa pitämään hääjuhlia Ruotsin puolella, niin juhlista tulevat verohyödyt menisivät sinne. Talous ohjaa ja sitoo poliitikkoja enemmän kuin mikään muu.

    Nyt kun viinaa rahdataan etelästä runsaasti,  suomalainen päättäjä ja byrokraatti on ihmeissään. Ja kieltämättä juuttuneet sen verran pula-aikaan, että eivät voi käsittää rajojen olevan auki. Jolloin vastineeksi keksitään tuontirajoitteita ja muita haittoja, joilla pyritään estämään alkoholin tuontia. Alkoholikauppiaiden elinmahdollisuuksia Suomessa ei pyritä parantamaan – niitä itseasiassa tuollaisilla Valviran iskuilla heikennetään. Suomi tarjoaa yrittäjälle tukea ja mahdollisuuksia.

    Alkoholilaki on syy siihen, että meidänkin perhe todennäköisesti kesälomalla vierailee Virossa. Ei siksi, että alkoholin sieltä ostaessa valtavasti säästäisi (kun sitä niin vähän kuluu), vaan siksi, että se on ainut tapa äänestää asiasta, kun vaalitkaan eivät ole nyt päällä.

    Samaa sanoi Björn Walhroos. Hän kertoo kirjassaan Markkinat ja demokratia jaloillaan äänestämisestä. Suosittelen muuten kirjan lukemista, kuten tuo arvostelijakin. Björn äänesti jaloillaan perintöveroa ja muuta vastaan ja lähti Ruotsiin. Hän ei pystynyt yksin vaikuttamaan Suomen menoon, mutta toivoi että näin voi antaa signaalin epätyytyväisyydestä järjestelmään ja vähentää ja lopulta lopettaa epämieluisan järjestelmän tukemisen. Kenties joku toinen äveriäs muuttaa perässä ja valtion kassa pakottaa Björnin haluamiin päätöksiin.

    Täsmälleen samaa nyt sadattuhannet suomalaiset tekevät Suomenlahdella. Samaa tekevät, joskin ehkä tietämättään, ne ihmiset, jotka nyt jättivät Järvenpään festareille menemättä.

    Toisin sanoen, suomalaiset antavat yhä vahvempaa signaalia siitä, etteivät ole tyytyväisiä alkoholilainsäädäntöön. Onneksi istuva hallitus kuunteli herkällä korvalla ja päätti ettei lakiin aleta nyt tekemään muutoksia. Koska Räsänen olisi suuttunut.

    On viime aikoina vahvasti alkanut ahdistamaan tämä meininki täällä. Elvytykset ja leikkaukset ovat olleet toinen toistaan järjettömämpiä ja koko ajan halutaan kieltää jotain lisää.

    Leikkikenttiä jyrätään, koska ne eivät ole turvallisia. Uimahyppytorneja ei saa käyttää, koska ne eivät ole turvallisia. Ja itse viranomaisetkin sanovat, ettei nämä rajoitukset maalaisjärjellä aukea, mutta säädettävä on! MITEN TÄSSÄ VOI OLLA RAUHALLISENA???

     

    …

    Lakeja ja asetuksia on helppo säätää, mutta mistä saataisiin voimaa lähteä purkamaan niitä?

  • Pitkästä aikaa pitää vähän nöräillä tämän blogin kanssa ja sen vuoksi tehdä blogipostauskin. Jos tämä alkoi kiinnostaa, niin tsekkaa www.cloudflare.com