Jasmon blogi


Jasmon blogi tietää paremmin

  • Mihinhän perustuu se, että jos yöllä on ulkona se vähän reilut 10 astetta lämmintä ja nytkin vielä alle 20(?) niin sisällä, vaikka kaikki ikkunat ja ovet ovat auki, näyttää olevan 28 astetta.

  • Vuoden ensimmäistä ukkosta tässä katselen. Salamointia näkyy, kohtuullisen verkkaista, mutta rintamakin on vielä kaukana. Taitaa vaan kiertää tämän mun asunnon, että en saa nähdäkseni kuin noita selvempiä maasalamoita ja muita reunarippeitä. Harmi sinänsä, olisin mielelläni todistanut näyttävää valoshowta, joka on niin kauan kivaa, kun mikään ei räjähdä/syty palamaan / kukaan ei kuole jne. Onneksi on kannettava tietokone ja wlan, niin vaikka miten pelottaisi, aina voi turvallisesti surffata netissä ja irkata ;)

  • En ole varma tiesikö monikaan tästä, mutta esimerkiksi YLE:n ajankohtaisdokumenttiohjelma Silminnäkijä tarjoaa osan (toivottavasti tulevaisuudessa kasvavan) ohjelmista realvideona internetissä. Valitettavasti kuva on melko pieni, mutta jos mielenkiintoinen dokumentti sattuu niin kyllä asia siitä selviää.

  • DJ Orion joskus aikoinaan tarjoili blogissaan linkkiä Ripatin Oscid-ohjelman juhlalähetykseen. Ripatti on kyllä persoona ja ohjelma on sellainen, mitä itsekin kaipaisin radioon. Valtavirrasta poikkeava ja täten kanavan normaalia menoa piristävä. Mies soittaa pianohousea, hiphoppia, trancea ja mättöä ja vaikka mitä. Yhteistä edellä mainituilla on se, että levylautaselle joutuneet levyt eivät yleensä ole uusimpia hittejä, vaan aina 90-luvun alusta saakka musiikkia käydään läpi. Itse haluaisin kuulla radiosta ohjelman, jossa soitetaan C-Tankia tai The Future Sound of Londonia.

    Jos tällä miehellä ei ole enää omaa radioshowta jossain, niin suosittelisin jonkun pakottamaan hänet aloittamaan podcastaamisen :)

    Tänään sattumalta aloin kuuntelemaan ko. showta, kun se oli koneelleni tallentunut (olen kuunnellut tämän aiemminkin) ja aina yhtä viehättävä. Kuulija ei oikeasti voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja se on virkistävää.

  • Olen jo kauan aikaa voivotellut median ongelmia. Kuinka voi olla medialukutaitoinen, jos jokapäiväisessä paperilehdessä jokaisessa jutussa on virheitä, käytetään kuulopuheita totena ja viitataan yleisesti tutkimuksiin ilman lähteitä? Tästä olen puhunut jo aikaisemminkin, mutta tällä kertaa viittaan tuohon tutkimuksiin ilman viitteitä kohtaan.

    Tänään päräyttää YLE24: Elokuvien salakopiointiliiga kiinni USA:ssa. Siinä on seuraava kohta:

    Elokuvateollisuuden tuottajista teattereidin ja videoliikkeisiin lasketaan menettäneen piraattikopioiden vuoksi viime vuonna 14,5 miljardia euroa.

    Mainita on ilmeisesti unohtunut, että kuka laskee, milloin on laskettu ja muut oleelliset asiat. Onhan tuo sen luokan väite, ettei sitä kukaan kehtaisi yleisölle omalla naamalla esittää ilman perusteluita. Vai onko tämä sitä lähdesuojaa?

    Työn puolesta olen tässä nyt puolitoista kuukautta lukenut tieteellisiä julkaisuja ja olen jo hieman tottunut siihen, että jos jotain väitetään, se joko perustellaan, tai viitataan johonkuhun, joka väitteen on perustellut. Niin ei tosiaan toimita mediassa. Toisin sanottuna tuotakaan huimaa rahamäärää ei voida pitää yhtään mitään fakta-arvoa sisällyttävänä. Voihan olla että juuri kirjoittaja on laskenut tuon rahamenon ilman mitään referenssejä. Lasketaan. Joopa joo.

  • Päätin toimia ennen kuin järki tulee peliin mukaan. Itselläni tuo järki juoksee niin hitaasti, että kun nopeasti toimii, se ei kerkiä tulemaan väliin ja estämään kaikenlaisia äkkinäisiä ostoksia.

    Linksysin WRT54G (ei siis se Linux-versio) tarttui mukaan, kun adsl-purkki on, niin en (vielä ainakaan keksi) tarvitse toista moniporttista härpäkettä. Asennus sujui kuten Mac-maailmassa ikään. Johdot seinään ja läppäri ilmoitti löytäneensä avoimen WLAN-verkon. Sen jälkeen asennus-CD sisään, joka skannailee langallisen reitin tuohon WLAN-boksiin ja ottaa siihen yhteyden. Eipä muuta kun asetukset kuntoon ja siinä se.

    Valmista ja verkko on WPA (AES) -salattu.

    Ainut hankaluus oli web-kirjautumisessa. Eli boksiin voi ottaa yhteyden myös nettiselaimella ja sitä kautta saa mm. päivitettyä sen paljon puhutun firmwaren ja säätää muutamia ominaisuuksia, joita tuolla asennusohjelmalla ei voi. Koitin kauan kirjautua admin / admin parilla, kun ohjeessa niin luki. Vasta Google Groupsista löysin ikään kuin sattumalta vinkin, että se käyttäjänimi pitää jättää tyhjäksi. Ja sitten toimi. Sitten vaan SSID broadcastaus pois päältä, salasana uusiksi ja done. Mietin, että pitäisikö MAC-listaa käyttää, mutta jätin sen vielä ainakin pois käytöstä.

    Hyvin toimii :)

  • Datailuhankinnat jatkuvat vielä ainakin yhdellä tuotteella. Nimittäin kotiin pitäisi nyt saada viritettyä WLAN. Onko kellään lukijalla niin paljon kokemuksia jostain WLAN-routerista, että voisi sitä aivan suositella tai sitten jostain niin pahoja, että voisi vinkata, ettei sitä kannata ostaa. Tämä WLAN-purkki tulee siis kiinni tuohon meitin ADSL-mokkulaan ja mahdollistaisi tietysti läppärin käytön langattomalla verkolla, mutta myös puhelimen, kunhan nyt saan joskus hankittua sen E70:n.

    Jos verkon turvalliseksi konffaaminen olisi semi-vaivatonta, en valittaisi. Kokemusta langattomista verkoista (siis niiden konffaamisesta) ei ole.

  • Lupasin Arsulle ja Laurille kertoa hieman ostamastani tietokoneesta näin pienen käytön jälkeen.

    Hankin siis itselleni työkannettavaksi HelwetPackardin NC6320 (verkkokauppa info) kannettavan. En kuitenkaan siis ostanut verkkokaupasta, vaan Jyväskylästä Avecom Medialta.

    Kone on syönyt 1,83Ghz Core Duo:n, gigan verran keskusmuistia, sata gigaa kiintolevyä, integroidun näytönohjaimen ja perus Centrino-setit. Ei mitään kummallista siis. Näyttö on melko tarkka 15″ ja 1400×1050. Näppiksessä hyvä tuntuma, joskin lyönti saisi olla aivan hitusen lyhyempi. Leikkikaluna sormenjälkitunnistin, joka jopa toimii :) Parasta vehkeessä on perusakulla luvattu (ja testattu) yli neljän tunnin käyttöaika. Lisäakulla voi ajan tietysti tuplata. WLAN-systeemeitä en ole oikein päässyt testaamaan, kun ei ihan kuulu tuo WLPR. Bluetooth toimi kivasti kännykän kanssa.

    Njooh, siinä vähän speksiä. Kysykää jos haluatte tietää lisää. Olin ensin koululla töissä 5h jonka jälkeen täällä kotona koodijuttuja 7h, niin on pää aika jumissa. Ei jaksa kirjoitella. Jos vaikka irkkailis. :)

  • Jostain syystä blogosfäärissä (tyhmä sana, siksi juuri käytän sitä) on puhuttu viimeaikoina useissa eri paikoissa ketteristä menetelmistä. Esimerkkinä otetaan Perse-Janne (kuten lehdistö ko. jamppaa puhuttelee) ja MBnetin net.nyt. Kirjoittajat kyllä tietävät mistä asiassa on kyse, mutta monille lukijoille ketterät menetelmät eivät ole tuttuja tai edes kiinnostavia. Kuitenkin kandidaatintyöni käsittelee ketteriä menetelmiä, kuten myös tämä työnkuvani täällä LTY:llä, joten koin tarpeelliseksi itsekin sanoa jotain, selvittää hieman asioita ja kertoa ehkä jotain uuttakin.

    Ketterät menetelmät ovat siis ohjelmistokehityksen tapoja, usein niitä kutsutaan ohjelmistotuotannon menetelmiksi. Ne poikkeavat perinteisistä (kutsutaan myös formaaleiksi) menetelmistä hyvin erilaisten lähtökohtien vuoksi. Softaa ei suunnitella kerralla loppuun, kehitystä tehdään iteraatioissa (pienissä ’hyppäyksissä’) ja kehityksen aikaista dokumentointia vähennetään tehokkaalla sisäisellä viestinnällä. Ja mikä tärkeintä, testausta tehdään koko ajan, periaatteessa joka yönä käännetään uusi toimiva (joskin ominaisuuksiltaan todennäköisesti vajaa) versio ohjelmasta.

    Agile Manifesto vuonna 2001 toi menetelmät rysäyksellä suuremman yleisön tietoon. He esittelivät idean lyhyesti ja ytimekkäästi. On tärkeämpää tuottaa laadukas ohjelmisto ajoissa, kuin nyhrätä byrokratian kanssa ja tehdä samoja asioita yhä uudelleen. On parempi mukautua siihen, että ohjelmistovaatimukset muuttuvat, kuin yrittää runnoa väkisin muutosta vastaan.

    Suomessa ensimmäisiä yrityksiä, joka on lähtenyt täysillä ketteriin menetelmiin mukaan, on F-Secure (lue juttu). Toki tuon tiedon ilmestymisen jälkeen löytyi ties minkä kiven alta puku-ukkoja, jotka väittivät olleensa ketteriä jo vuosikymmeniä, mutta unohdetaan heidät. VTT ajaa Suomessa voimakkaasti ketterien menetelmien kehitystä ja käyttöönottoa.

    There’s no silver bullet kuuluu joku nörttiläppä. Ja oikeassa on. Valheellisesti uutisoinnissa annetaan sellainen käsitys, että ketterissä menetelmissä ei ole mitään ongelmia. On niissä. Mutta ongelmat ovat erilaisia kuin perinteisissä vesiputousmalliin pohjautuvissa. Ne ovat voitettavissa olevia.

    Varsinkin näin tuoreen ideologian ja menetelmän (-tavan toimia) kanssa ovat ongelmina tietysti ihmisten asenteet, opitut tavat ja niiden pois oppiminen. Unohtaminen. Mikä ikinä olisikaan hyvä sana. Ihmisten vastuualueet ja työtavat muuttuvat merkittävästi, kun ohjelmistotiimi vaihtaa perinteisestä toiminnasta ketteriin menetelmiin. Tiimit ovat itseohjautuvia, projektipäällikkö ei ole enää se ruoskija, vaan se, joka huolehtii asiakaskommunikaatiosta, seuraa ohjelmiston kehitystä, mittaa sitä ja keskustelee ja palaveroi joka päivä ohjelmistokehittäjien kanssa. Ylipäätään koko ketterät menetelmät -ideologiaa kuvaa yhteisöllisyys ja yhteistyöhalu. Perinteiseen protect the barriers systeemiin ei haluta lähteä ja siihen yritetään löytää vastakeinoja.

    Asiakkaan osuus koko projektissa kasvaa huomattavasti. Useimmat ketterät menetelmät (erilaisia menetelmiä jotka luokitellaan ketteriksi on useita, jopa kymmeniä. (ks. agile.vtt.fi)) haluaisivat pitää asiakkaan edustajan jatkuvasti läsnä (on-site). Tämä on toinen mittava ongelma. Kuinka moni asiakas on valmis lähettämään jonkun yrityksen keskijohdosta (koska asiakkaan edustajalla on oltava riittävästi valtaa tekemään päätöksiä) pitkiksikin aikaa ohjelmistoyritykseen. Lisäksi asiakkaan pitäisi olla yhteistyöhaluinen, eikä pitää prosessiin osallistumista pakollisena pahana. Tämä on ongelma, mutta esimerkiksi Mobile-D (ketterä menetelmä) ei vaadi asiakkaan jatkuvaa läsnäoloa.

    Koodin tekemisessäkin on eroja. Extreme Programming (XP) esittää kahden koodaajan ideaa, eli koodia työstetään parityönä. Toinen varsinaisesti kirjoittaa ja toinen seuraa vierestä, antaa ideoita ja yrittää löytää virheet. Parikoodausta pidetään keskeisenä asiana ketterissä menetelmissä, vaikka se ei todellakaan ole sitä. Muita koodaamiseen liittyviä asioita ovat koodin omistajattomuus, eli kuka tahansa voi muokata mitä tahansa osaa ohjelmasta ilman massiivista sähköpostin lähettelyä. Se on helppoa, koska ketterissä menetelmissä painotetaan (suullisen) informaation liikettä, pyritään saamaan koko ohjelmistotiimi samaan avoimeen tilaan ja pidetään päivittäin edistymiskokouksia (kestoltaan noin 15min). Jotta kaikki tietäisivät mitä muut tekevät (tätä korosti myös Pirjo Ståhle tietojohtamisen kursseillaan).

    Testaus on nostettu ajavaksi tekijäksi ohjelmistokehityksessä ketterissä menetelmissä. Ehkä suorastaan vallankumouksellinen idea kehittää ensin testit ja sitten ohjelmistot, jotka läpäisevät testit, on keskeisenä ketterissä menetelmissä. Tällä tavoin rajataan koodaajan innovaativisuutta väärässä paikassa (eli poistetaan featureviidakon mahdollisuus (featureviidakko = paljon ominaisuuksia, jotka ovat kehittäjän mielestä kivoja, mutta joista yhtäkään ei ole tunnistettu määrittelyssä / vaatimusten keräämisessä)) ja pysytään paremmin aikataulussa.

    Yhteenvetona voidaan sanoa, että ketterät menetelmät ovat paljon kaikkea muuta kuin koodaustapojen muutos, joskin se muuttaa myös toteutustapaa. Testaus on tärkeää, johdon asema muuttuu ratkaisevasti, ohjelmistotiimille annetaan valtaa muuttaa oma-aloitteisesti toimintaansa parantaakseen tehoa ja niin edelleen. Perinteiset sudenkuopat, jotka johtuvat viime vaiheen testauksesta, pyritään välttämään jatkuvalla testauksella ja lyhyellä iteraatiovälillä.

    Kirjoja ja julkaisuja ketteristä menetelmistä on kirjoitettu paljon ja niitä tulee kiihtyvällä vauhdilla. Jos kiinnostus tietää lisää heräsi, Google Scholar auttaa. Erityisesti voin suositella alkukatsaukseksi Abrahamssonin ja kumppaneiden julkaisua Agile software development methods

  • Olin jo viimeisessä tilausvahvistuksen kohdassa tilaamassa FON Social Routeria (kuulostaa aika kommarilta, kun ottaa huomioon, että se on kuitenkin minä, joka tuota on tilaamassa..), mutta sitten tuli stoppi. Onko kenelläkään tietoa, josko tuota voi käyttää myös toiseen WLAN-verkkoon yhdistämiseen? Olen tässä ihan lähellä WLPR.netiä, mutta koska tuossa ikkunan vieressä pojottaminen ei jaksa huonon signaalin haistelussa kiinnostaa, voisin laittaa siihen jonkun pöntön, joka minulle sen signaalin tuohon wlpr:ään hankkisi.

    Tuosta pitää ottaa selvää.