Joskus on vain olo että on pakko kirjoittaa blogiin. Esimerkiksi nyt. Mitään asiaa, sanottavaa tai vastaavaa minulla ei ole. Niinkuin ei yleensäkään. Kuuntelen Orionin podcastista kivoja Miksauksia. Tulin just pelaamasta jalkapalloa, ramasee niin paljon, ettei viitsi laittaa esimerkiksi linkkejä. Kaikki tietää muutenkin mistä Orionin podcastin saa. Kuunnelkaa sitä. Hyvä musiikkia. Ilmaiseksi.
Oikeasti syy tähän bloggaamiseen on varmaan se, että minun pitäisi tiskata. En pidä tiskaamisesta. On kaksi asiaa joita vihaan, tiskaaminen ja haravoiminen. En tiedä miksi, mutta näin on. Ennemmin vaikka imuroin tai pesen vessan (joka muuten pitäisi pestä) kuin tiskaisin. Mutta pakko kai se on, huomenna viimeinen työpäivä, lähdemme iltapäivällä kohti Joensuuta ja Ilosaarirokkia, johon en jaksa linkittää, koska kaikki tietävät mikä ilosaarirock on ja että se on loppuunmyyty taas.
Kispekin tulee ilosaarirokkiin. Kispeen en jaksa linkittää, koska hän on blogilistalla paljon minua edellä ja olen hänelle kateellinen. Kispe on kyllä vähän pelottava. En tiedä uskallanko sanoa hei, jos näen häntä rokissa. Arttu ”Idoli” Muukkonenkin tulee rokkiin, häneenkään en jaksa linkittää, sillä salaa haluaisin ehkä reissata yhtä paljon kuin hänkin. Olen siis kateellinen. En tiedä tapaanko Muukkosta rokissa ja mikä se tilanne jossa näin tapahtuisi voisi olla. Toisaalta miksipä ei.
Tilasin itselleni Airberliniltä, joka on vissiin joku halpalentoyhtiö, etsikää itse osoite, en jaksa tuollaisiin kaupallisiin palveluihin linkittää, lentoliput. Helsinki – Zürich – Helsinki, välilaskut Berliinissä. Todennäköisesti ensi maaliskuun alussa Berliinissä lentokentällä kuulutellaan vanhempia info-tiskille, josta voi noutaa eksyneen lapsen. Tai ehkä osaankin. En tiedä mitä teen suksille. Ehkä haq ottaa ne kyytiinsä. Säädön aika on myöhemmin.
On käyty pelaamassa tässä pari viikkoa Sammonlahden tekonurmella, ja välillä salaa oikeallakin nurmella, jalkapalloa. Siinä on kyllä kanssa esimerkki siitä, miten asioita ei pitäisi hoitaa. Vuorolistat ovat netissä, mutta joko ne eivät pidä paikkaansa tai sitten muut huijaa. Paikanpäälle niitä ei ole vaivauduttu laittamaan. Tietenkään. Nurmella pelaamisen jälkeen kynnys lähtee tuollaiselle sepelikentälle on kyllä kova.
Yritän keksiä epätoivoisesti uutta aihetta, jotta voisin vielä kirjoittaa, eikä tarvitsisi mennä tiskaamaan. Olisi kiva jos hiihtokissa rakastaisi myös tiskausta. Minä voin pestä vaikkapa vessan.