Tätä meininkiä on kyllä ollut melkoista seurata viime aikoina. Meininki on lähtenyt ihan lapasesta nimenomaa tämän uuden hallituksen virkaanastumisen jälkeen.
Enää kukaan ei ilmeisesti hae konsesusta, vaan punchlinejä someen tai loukkaantumisvoivotteluja. Stubb taisi sanoakin, että konsensuksen aika on ohi. Ehkä hän ei tarkoittanut ihan tätä.
Kirjaanpa muutamia havaintojani:
Onko opposition käytös aina ollut samanlaista kuin nyt on ollut? Että vaikka itse on oltu tekemässä päätöksiä, joita nyt on jatkettu tai pantu liikkeelle, niin nyt kaikki asiat haukutaan? Erityisesti Vihreiden Ville Niinistö on muuttunut järkipoliitikosta huutavaksi räksyttäjäksi, jonka myötä ainakin minun silmissäni hänen arvostuksensa on merkittävästi laskenut. Aikaisemminhan Ville oli älymystösektorissa.
Oppositiossa Vasemmistoliitto valitti asioista heti uuden hallituksen tullessa valtaan, vaikkei itse ollut edes puhunut niistä aiemmalla kaudella, jolloin oli itse (kyvyttömässä) hallituksessa. Todellisia vaihtoehtoja ei kuitenkaan esitetä, ainakaan tarkempia vaihtoehtoja kuin että ”me elvyttäisimme”.
Valitusten sisältö opposition suunnalta on ollut ihan typerää. Tarkoitan sitä, että vaikka monissa opposition jutuissa on varmasti järkeäkin, niin ne esitetään siihen tapaan, että mitään rakentavaa niistä ei saa.
Viimeisin älynväläys tietysti AKT:n lakkoilu ja uhittelu, että Demarit saisi tuntea olevansa voimansa tunnossa.
Miksi tämä homma on näin lapsellista? Ei se ollut näin lapsellista vielä 10 vuotta sitten, vai muistanko vain väärin?
Yksi median tekemä hieno viritys oli tämä, kun Sipilä totesi, että aina löytyy dosentteja vastustamaan, ihan sama mitä tekisi. Tästä kielikuvasta sitten alettiin vääntämään ja alettiin haastattelemaan dosentteja, että mitäs nyt ootte tästä mieltä. Media aisti, että nyt tässä on vastakkainasettelu, nyt uutisoidaan tästä!
Tämä on minusta merkillepantavaa. En yritä puolustella Sipilää, hänen kokemattomuutensa on tässä puolen vuoden aikana taitanut vähän näkyä. Sipilällä oli ideoita ja toimeenpanoideoita, mutta ei ehkä käsitystä siitä, miten tämä härveli toimii tai nimenomaa ei toimi.
Mutta takaisin vastakkainasetteluun. Enää ei ole tärkeää se, että mitä henkilö tarkoitti, vaan se, että voidaanko sanoista vääntää joku tulkinta, josta joku voi loukkantua. Ehkä Sipilänkään lausahdus ei ollut oikeasti dosenteille suunnattu, vaan siihen, että tässä maassa uudistuksia on yritetty nyt jonkin aikaa tehdä ja ihan jokaista joku taho, oli professori tai ei, vastustaa. Vastustettiinpa rikesakkojen korotustakin eriarvoittavana asiana.
Ja kaikki varmaan ymmärsivät tämän. Mutta dosenttijahdilla saatiin kai klikkauksia. Tämä on niin vähä-älyistä hommaa, että en keksi mitä pitäisi tehdä. Kun ei niitä uutisia voi varmaan jättää lukemattakaan.
Ainut joka tässä koko kentässä on loistanut edukseen kuin majakka, on Vihreiden Osmo Soininvaara. Hän kirjoittaa säännöllisesti Suomen Kuvalehteen pohdiskelevia kolumneja, joissa harvoin lausutaan absoluuttisia totuuksia. Kaipaisin politiikkaan ja mediaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ainoastaan hae itselleen voittoa, vaan oikeasti yrittävät parantaa maailmaa. Kokoomuksen ja Keskustan SOTE-kiistasta hienosti selvisi, että vaikka uuttakin verta ko. puolueissa on, niin vanhat jarrut haluaa edelleen pelata valtapelejä, ihan sama mitkä ovat panokset.
Ja samaa hommaa tekee nyt sitten AY-liikkeet, EK ja ties mitkä edunvalvojat, jotka kaikki ovat ilmoittaneet tietysti heti suureen ääneen, että mistään eduista ei luovuta ja siten tekevät heti läpsystä neuvottelut mahdottomiksi. Siitä sitten työelämää uudistamaan. Mutta kuitenkin on muistettava vastustaa hallituksen ajamia pakkolakeja, koska ne on tosi ikäviä. Vaikkei itsekään saada mitään aikaan.
Tämä on hämmentävää. Nyt tarvittaisiin oikeasti valtiomiehen liikkeitä, nyt pitäisi varmaankin Saulin astua kuolevaisten joukkoon ja alkaa luovimaan hommia siten, että eri osapuolet pystyisivät tekemään jotain muutakin kuin keräämään pisteitä. Presidentin sekaantuminen asioihin saattaisi olla niin poikkeuksellista, että se oikeasti auttaisi.
Tai sitten ei. Ehkä AKT-menisi lakkoon, varmuuden vuoksi vaikka.
Stubbin aivopierun jälkeen somessa ja jossain uutisessakin puhuttiin faktojen tarkistamisesta. Suomessa on faktabaari mutta sillä ei valitettavasti ole tarpeeksi resursseja. Faktoja kun pitäisi tarkistaa paitsi poliitikoiden puheista, niin myös lehdistöstä. On hämmentävää, että media ei haasta poliitikkoja juurikaan, vaan lähinnä painaa sen, mitä he sanovat, ja jos tarkentavaan kysymykseen ei vastata, niin sen ei anneta häiritä.
Miksei mikään lehti uutisoinut, että ”Jos Stubb olisi nainen, hänet olisi pakotettu jo eroamaan”. Tai jotain vastaavaa. Miksi mikään lukemani kunnollinen lehti ei selkeästi ja suorasanaisesti tuominnut Stubbin tekoa? Tai sana ”tuomita” on huono, koska yhdessä lehdessä tuomitaan tätänykyä ainakin 50 eri asiaa jokaisessa painoksessa. Yleensä tyhjänpäiväisiä Anttilan verkkokauppatuomitsemisia. Tässä tapauksessa olisin halunnut, että pääkirjoitukset olisivat täyttyneet selkeistä kannanotoista, eikä hymistelystä.
Mediassa ei uskalleta olla mitään mieltä, koska ajatellaan, että se ei ole median tehtävä, median pitää olla tasapuolinen ja -painoinen. Sen vuoksi rokotusuutisessa pitää tasapuolisuuden nimissä sitten aina haastatella jotain hullua, joka vastustaa rokottamista. Onneksi on alettu ymmärtää, että näin ei voi maailma maata. Korjausliikettä ei kuitenkaan ole vielä keksitty.
Toisaalta median on vaikea olla mitään mieltä, kun kukaan Oikeasti Merkittävä hahmo ei tunnu olevan mitään mieltä. Jossain lehdessä perättiinkin isojen yritysten edustajilta mielipiteitä julkiseen keskusteluun. Ne kun loistavat poissaolollaan, julkisessa keskustelussa yleensä suurinta ääntä pitävät ne, jotka tekevät sen toisten rahoilla ja lisäksi haluaisivat toisilta lisää rahaa ja jakaa sitä itsensä haluamiin paikkoihin.
Timo Soinille pitää antaa rispektiä tässä showssa. Hän on moneen kertaan hallituksen poukkoiluissa sanonut, että Perussuomalaisilla on oma kantansa, mutta että he neuvottelevat. Aivan. Syynä tietysti on perussuomalaisten tietty heikkous tällä hetkellä, mutta siitä huolimatta se olisi sellainen tapa toimia, mitä ehkä useammalta taholta toivoisi. Että ollaan valmiita neuvottelemaan ja jopa (oho) luopumaan joistain omista tavoitteista, jos ymmärretään, että se on kannattavaa kaikille. Ja että saadaan niitä itselle kaikkein tärkeimpiä asioita eteenpäin.
Erityisesti AY-firmat ja EK pelaa nyt sellaista vanhan maailman peliä, jota nykytyöläiset (ainakaan nuoremmat) eivät tunne lainkaan omakseen. Arjessa työntekijä ja työnantaja ovat samalla puolella, pelaavat samaan maaliin ja on vaikea ymmärtää miksi liittotasolla asioista tulee niin vaikeita. Okei, työnantajia (kuten myös työntekijöitä) on monenlaisia ja yleistäminen on vaarallista, mutta olen sitä mieltä, että harva nuorempi yrittäjä / omistajakaan ajattelee, että hän voi kyykyttää työntekijöitä, vaan pitää työntekijöitä nimenomaa tärkeänä voimavarana.
*****
Aikamoista ajatusten virtaa tämä nyt oli, mutta jos jotain saisi pyytää joululahjaksi, niin se olisi maltillinen ja älykäs keskustelu eri tahojen kesken niistä asioista joista heidän pitää sopia, jotta Suomi 2020 on muutakin kuin kehitysmaa. Tämä koskee niin poliitikkoja, mediaa kuin työelämän liittojakin.
Mutta pelkään, että paketissa on pelkkiä risuja.
