Jasmon blogi tietää paremmin

  • Tiedättehän, kuinka Itä-Suomesta tuli oikoradan myötä auvoinen paikka elää. Joka päivä on uutta pyydaa, tytöt ovat kauniimpia kuin ennen ja ihmiset ovat muutenkin onnellisia. Tai tätä ainakin väitetään VR:n mainoksissa.

    Ajattelin lähettää, nyt jo hiljalleen semisti hermostuneena VR:n nykytilaan, palautetta Matkaan-lehteen. Koska julkaisusta ei ole varmuutta, ajattelin, että saan edes jollekin foorumille mielipiteeni julki, jos kirjoitan saman asian myös blogiin. Sisältö on siis eri, mutta ajatus sama.

    Aloitan kysymyksellä: Milloin olet viimeksi matkustanut junalla, joka on ollut täysin aikataulussaan, myös muilla pysäkeillä kuin ensimmäisellä? Ehkä joku muistaa jonkun kerran. Itse en. Itä-Suomen junat välillä Joensuu – Helsinki ovat poikkeuksetta aina myöhässä. Oikoradan tultua ei ole ollut kertaakaan ajoissa. Idoli voisi toimittajan ominaisuudessa tehdä tästä jutun ja tarkistaa faktoja. Hyvä ystäväni ja taitava ratalautailija Luomu kertoi myös omia kokemuksiaan: oikoradan tultua yksikään hänen avovaimonsa (joka reissaa jns-hki-jns) käyttämä juna ei ole ollut aikataulussa. Ei yksikään, niinhän CMX laulaa.

    Se on hämmästyttävä prosentti, eikö totta?

    Kuinka VR on valmistautunut siihen, että yhä enemmän ihmisillä on läppäreitä ja muita medialaitteita? Asiakashan arvostaisi sitä, jos saatavilla olisi lisää virtaa tarvittaessa. Vastaus: Ei mitenkään. IC2 junissa on ilmeisesti 2 pistoketta / kerros. Ainakin tässä vaunussa, missä juuri nyt istun, ei ole yhtäkään pistoketta. Tee työsi junassa, vai mitä he mainostavat. Pendolinossa on kai vaunuissa kanssa 4 pistoketta. Onneksi itsellä junamatkat ovat sen verran lyhyitä, vaan noin 2,5h kerrallaan, että läppärissä kestää akku helposti. Mutta entä jos menen Joensuu – Helsinki?

    Ilmeisesti ihmisille kaupataan lisäakkuja.

    Lipunmyynti on myöskin hämmentävää. Yritin ostaa tänään lippua verkkokaupasta kello 17:40, tai jotain sinnepäin. Ei onnistunut. Juna oli lähtenyt jo Helsingistä tulemaan, joten en voi ostaa enää lippua verkkokaupasta, vaikka tulenkin vasta matkalta kyytiin? Vai mistä tämä esto johtui? No, joka tapauksessa, sehän on aivan hanurista. Kuka muka ostaa lippujaan monta tuntia etukäteen, kun ei lähtöajasta kuitenkaan ole aivan varma. Tai minä en ainakaan ollut, suksipussi mukana ja piti mankua kyytiä. Kiitos vaan Waylerille.

    Asemalle saapuessa luulisi edes lipunmyynnin olevan auki. Lappeenranta on kuitenkin kohta 60 000 asukkaan kylä ja kello vasta 18:15. No, eipä ole. Eli en saa lippua verkkokaupasta, enkä toimistosta. No ei hätää, aina on Junamaatti. Junamaattihan ei ole vielä päivittynyt käyttämään sirukortteja. Sirukortit ovat tällä hetkellä teknisesti niin ylivoimaisen ylikehittyneitä, ettei VR:llä ole ollut valmiuksia alkaa tukemaan niitä. Onneksi omissa korteissani on edelleen myös magneettijuova. Joka tapauksessa, Junamaatin käyttökokemus on varsin puolittainen. En tiedä onko niiden ohjelmistoissa joitain eroja, vai miksei Junamaatti tarjoa Lappeenrannassa ollenkaan vaihtoehtoja paikasta. En voi valita yläkertaa, tai edes sitä PC-pistoketta. Onpa hienoa. Jos matkustan kaverin kanssa, emme pääse vierekkäin. Onpa joustavaa.

    Toimiiko tässä firmassa jokin? Kuulin huhua, että VR:n rahti on niin kallista, että edes VR itse ei käytä sitä, vaan ajattaa esimerkiksi junien varaosat rekoilla.

    Miettikääpä sitä.

    Juuri tätä kirjoittaessa pysähdyimme keskelle metsää. Vasta 25 minuuttia oli myhästymistä kertynyt tähän saakka. Se ei riitä. Keskiarvot osoittavat suurempaa. Joten pysähdymme tähän odottamaan, että tavarajuna tulee vastaan. En taida päästä perille koko päivänä. Tällä vauhdilla olemme Joensuussa ehkä huomenaamuna. Sitä odotellessa.

  • Tietokoneet ovat maailman pahimpia kapistuksia. Jos tietokoneita ei olisi, olisi maailmassa rauha, ihmiset keskittyisivät rakastamaan toisiaan, koska he eivät olisi vihaisia töissä ja kotona. Kaikki tietokoneisiin hukattu aika olisi saatu hyödynnettyä, syöpä parannettua ja aurinko paistaisi ja kukat kasvaisivat kedolla. Linnut livertäisivät ja olisi kaunis sää.

    Mutta ei. Vettä sataa, loskaa lahjkeeseen saakka ja tietokoneen perkele ei suostu toimimaan. Tai toimiihan se, juuri niinkuin sitä huvittaa. Hitaasti. Jumitellen. Tai toinen vaihtoehto on, että ohjelma jota käytän, on epälooginen, en osaa käyttää sitä ja sen vuoksi turhaudun ja hermostun. Saatanpa hävittää tehdyt työnikin ja se edelleen pistää suomeksi sanottuna.. harmittamaan.

    Oiva aika siis osallistua tutkimukseen. Harmi ettei välitöntä palautetta saa, mutta saahan siihen osallistua joka tapauksessa.

    Joku sanoo, että tietokoneella työskennellessä kipeytyy niska ja selkä. Minulla kipeytyy kasvon lihakset, kun joutuu puremaan hammasta, ettei huutaisi tai löisi konetta. Koska sehän olisi tyhmää, vai kuinka?

    EDIT: myös Nikolla on tainnut olla samankaltaisia tuntemuksia..

  • Kuten aikasemmin jo lupailinkin, seuraava testikohde oli Myllymäki, tuo Joutsenon kupeessa oleva laskettelurinne. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä paikassa enkä osannut odottaa mitään. Testiryhmämme koostumus oli tällä kertaa seuraava:

    Pimeydessä ja kosteudessa lähdimme kohti MyllymäkeäRäntäsateisena iltana keräännyimme neljästään käytettävissä olevaan hienoon tila-autoomme. Uutta nuoskalunta oli tullut 5-10 senttiä. Pieni pelko oli takaraivossa, että luistaako mokoma tärkki laisinkaan. Automatka Joutsenoon edelleen aiheutti ennakkoluuloja sään suhteen. Tuulilasiin jäi töhryä. No, onneksi muilla tämä oli tämän kauden avaus, jolloin into voittaa järjen, eikä itseänikään töhnä jaksanut harmittaa. Lisäksi LaSkimen jäsenet saavat edullisesti parin tunnin lippuja Myllymäkeen (aikaa ei taida kukaan valvoa), joten rahallisesti uhraus ei ollut valtava.

    Kun muut virittelivät kamoja niskaansa, testaamisesta erityisen innostunut Sipe halusi testata vuokraamon. Tulos: Huonot monot ja ei-nykyaikaiset sukset. Dinit olivat kuitenkin säädetty oikein, sillä suksi irtosi tarvittaessa. Joten ammattitaitoa vuokraamosta kuitenkin ilmeisesti löytyy.

    Rinne oli aika yllätys. En yritä starailla, mutta en oikeasti ole koskaan aikaisemmin käynyt laskemassa noin pienellä kukkulalla. Tässäkö tämä oli kuvaa aika hyvin ensilaskuja. Onneksi luontoäiti oli tosiaan tuonut sen 5-10 cm uutta lunta rinteeseen. Se tarkoitti sitä, että olin uudenlaisissa olosuhteissa telemarkeilla. Miten tässä nyt pitäisi laskea? Valitettavasti kaikki mestaruustason telemark-laskijat loistivat tällä kertaa poissaolollaan. Jotenkin vaan räpiköitiin.

    Alppilaskijatkin viihtyivät, mutta kuten oli arvattavissa, alppisukselle rinne ei tarjonnut riemunkiljahduksia. Loivuus ja alppisuksen jämäkkyys ja tuollainen pöperö ei välttämättä ole mieltä räjäyttävä. Uskon, että helposti käy tylsäksi. Tellu ei käynyt. Stilukin tuntui viihtyvän semifätillä tellulla, joka näkyi kyllä kulkevankin. Ei kannata uskoa niitä Stilun juttuja, mitä hän kertoo, ne ovat vaan osa iskuyritystä (katso kohta Hiihdä) Yhteensä rannetietokone mittasi muistaakseni 19 laskua, jotka suoritimme tuossa noin kahden tunnin aikaviipaleessa.

    Kahviosta ei saanut Tazza-kaakaota. Itse jätin tarjoilut väliin, muut nauttivat antimista. Ei valittamista. Lapsiperheellisille haluaisin antaa sellaisen vinkin, että vanhempien kannattaa käydä tarkistamassa hissimies, ennen kuin päästävät lapsiaan keskenään mäkeen. Ainakin yksi hissimiehistä oli kyllä suorastaan epäilyttävä. Tavalla jos toisellakin.

    Yhteenvetona voisi sanoa, että ihan kiva kumpu järkevällä etäisyydellä Lappeenrannasta. Ajoaika suuntaansa on noin 30 minuuttia. Vaikka matkaa ei kai ole kuin 25 kilometriä, kuuluu matkaan paljon pujottelua kaupungissa, joka pidentää matkaan kuluvaa aikaa. Erityiskiitos SJV, joka tarjosi meille kyydin. En tiedä muuttuuko Myllymäki paremmaksi vai huonommaksi silloin, kun kaikki rinteet ovat auki ja ajettuna kovaksi. Korkeuseroakin kai tulee lisää, kun pääsee ihan huipulle saakka. Mutta saako samanlaista jännitystä kuin nyt?

    Hyvää:
    + Lähellä
    + Hintataso (LaSkimen kautta)
    + Rento, mäenlaskuun keskittyvä keskus

    Huonoa:
    – Vuokraamon varusteet
    – Korkeusero ehkä vähän riittämätön rinnelasketteluun (*)

    (*) Korkeuserosta on vähän turha valittaa, kun jo ennen lähtöä kaikki tiesivät, että Myllymäen korkeusero on 70m. Mutta toisaalta, laskufiiliksestä ei oikein kerkiä saamaan kiinni, kun rinne on pituudeltaan vain 300-400m, josta siitäkin osa melkein tasaista.

    Ilmeisesti Tahko saa uuden yrityksen lauantaina, siihen asti mäenlasku lienee unohduksissa!

  • Tiedättehän ne ajat, kun blogikirjoittaja ei keksi mitään kirjoitettavaa, mutta on sellainen olo, että jotain pitäisi kirjoittaa. No sillonhan kirjoitetaan statistiikasta.

    Olen kohta pitänyt blogia vuoden. Postauksia on kertynyt 892 kappaletta ja kommentteja 895 kappaletta. Akismet on blokannut 140 000 spämmikommenttia ja trackbackiä.

    Kävijöitä sivuilla on noin 100 päivässä, joista noin 50% ovat uusia kävijöitä (eli tulevat vaikkapa googlesta) ja 50% on vanhoja kävijöitä. Tämän lisäksi pitää lisätä ihmiset jotka lukevat feediä, joita on varmaan noin parikymmentä.

    Voit tilata blogin blogilistan kautta tai feedin tästä.

  • Kaikki kolinkävijät, herätkää! Koli on astunut ainakin osittain blogiaikakauteen työntekijänsä Saavin kautta.

    Blogia voi seurata osoitteesta http://saavi.vapina.org/blog/

  • Kun Kolilla vielä mietitään tykkejen suuntaamista, losottavat Tahkolla pojat jo lunta rinteeseen. Siksipä Joensuusta irrottautui jälleen kerran testiryhmä, tällä kertaa osoitteena Tahko. Testiryhmän koostumus oli tällä kertaa seuraava:

    Hissiliput 17e päivä, ei paha siis. Saavuttiin paikalle joskus puolen kahdentoista maissa, kävimme katsomassa ennen sitä, mikä on pössis Siilinjärvellä. Kuolleelta näytti ja jätimme Kasurilan väliin. Joten kamoja laitoimme niskaan, liput luukulta ja menoksi. Alkuvaikutelma oli huono. Tykit jauhoivat kukkulan (aika optimisti ollut se, joka on keksinyt Tahkon nimeksi Tahkovuori…) sankkaan sumuun. Hissinousulla ei meinannut seuraavaa henkaria nähdä. Ehkä tykkien sijoittelua tai päällä pitämistä olisi voinut harkita uudelleen, jotta laskijat olisivat nähneet laskea.

    Taitamattomuus ei loppunut siihen. Rinne oli todella monipuolinen. Leveyttä oli, muotoja oli ja lapsille pallomeri. Tiedättehän sen kovan pallon, joka tulee, kun tykitetään leudolla kelillä liian märkää lunta ja sitten yritetään hioa sitä rinteeksi. Sehän ei onnistu, vaan rinteen pinnasta tulee kuulalaakeria. Voin sanoa, että aloittelevana telluttajana olin todella hukassa. Siihen kun lisää huonon näkyvyyden (ja minulla kun ei ole edes keltaista tai muuta valoa vahvistavaa linssiä..) niin saa aikaan epämiellyttävän laskukokemuksen. Haqlisella meni vielä huonommin. Välinetoimittaja ei pystynyt toimittamaan uutta tellukenkää ajoissa ja lainaksi saatu Crispi paino varpaita (niin kuin itsellänikin, kun testailin) niin kovasti, että tellulaskut jäi. Onneksi kyydissä oli myös alpit ja vanha kunnon R:EX.

    Olin aika pahalla päällä. Eikö nämä savolaiset osaa mitään? Miksi tämä on auki, kun eihän täällä voi edes laskea. Lähdimme katsomaan toista puolta, lumilaaksoa. Se on korkeuseroltaan pienempi, ilmeisesti jokin perherinnetyyppinen ratkaisu. Halleluja. Siellä lumi ei ollut palloa. Jipii. Nähnyt ei sielläkään, mutta sentään pysyin suksen päällä!

    Pääsin kehittymään kuirin ja haqlisen neuvojen avulla. On kyllä hieno laji telemark. Kuten haqliselle kävikin, eihän sellaisesta tasaisesta rinteestä saa alpilla mitään irti, mutta tellulanaaja sai yhdelle päivälle siitä hyvän mielen. Lisäksi suksieni side, G3 Targa, sai synninpäästön kuirilta (mm-tason tellumies), joten ei tarvitse enää kuunnella Rottefella-tyyppien avautumista. ;)

    Atomic näytti laatunsa, ja haqlisen side lähti halkeamaan. Ilmeisesti tyyppivirhe. 50 päivää laskettu ja muoviosat halkeavat. Ei hyvä. Ei ollenkaan.

    Yleinen käsitys Tahkosta jäi vähän huonoksi. Se on kuin Ruka. Rahat pois turisteilta. Syödessä ei saa vettä hanasta, vaan halutessaan pitää ostaa vesipullo á 2 EUR. Suomessa. Samaan aikaan vieressä tykit huutaa kuutioittain vettä rinteeseen. Tuollaiset pienet asiat saavat oloni tuntumaan epämiellyttävältä. Lippujen hinnat ovat muutenkin kohoamassa järjettömiksi, niin tuollainen lisänipotus tuntuu järjettömältä.

    Lisäksi nyt ymmärsin vihdoin, että Tahkolle ei kannata mennä ensilumille kyllä, vaan vasta sitten kunhan lumet on pari päivää (tai viikkoa) olleet ja saatu jyrättyä tasaiseksi. Joko laitteisto on huonoa tai henkilökunta taitamatonta tai yritetään aukaista liian nopeasti (tai jokainen kohta), mutta hyvää jälkeä ei aikaan ainakaan saada. Toisaalta hissilippu oli nyt halpa (17 euroa), ilmeisesti jokin erikoispäivä. Kuitenkin, mäenlaskeminen on todella mukavaa ja pienet asiat eivät haitanneet lopulta, kun sai muutaman onnistumisentunteen telemarkilla. Hieno laji. Suosittelen.

    Kiitämme:
    + mäenlasku on kivaa
    + porukka oli kivaa
    + kotiaffe
    + hissilipun hinta

    Moitimme:
    – Savolainen ei osaa lumettaa
    – Asiakaspalvelu taukotuvassa töykeää
    – haqlisella ei vermeet toimineet tai kestäneet

    Testit jatkunevat ensi viikolla Myllymäessä.

  • Eli jos joku epäonninen (kuten minä) asensi Operan ensimmäisen yritelmän RC1:ksi ja taisteli ärsyttävän gzip-ongelman kanssa (joka oli todella ärsyttävä), niin nyt ongelma on uuden version myötä korjattu. Ja kuten aina näiden previkoiden kanssa, se on saatavilla desktopteamin blogista.

    PS. Terveisiä stilulle, se niin tykkää, kun kirjoitan Operan päivityksistä.

  • Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tapahtuu. Aiempi osastojako muuttuu tiedekuntamalliksi, joka tarkoittaa sitä, että nykyisen usean osaston malli muuttuu kolmen tiedekunnan malliksi. Kauppatieteellinen tiedekunta muodostuu nykyisestä kauppatieteen osastosta, tietotekniikan ja tuotantotalouden tiedekunta muodostuu, yllätys yllätys, tietotekniikasta ja tuotantotaloudesta ja kolmas tiedekunta on tekniikan tiedekunta, joka koostuu sähkötekniikasta, kemiantekniikasta, konetekniikasta, ympäristötekniikasta ja energiatekniikasta.

    Opiskelijatasolla käytännössä eroa ei varmastikaan aivan heti ainakaan huomaa. Muutoksella pyritään kahteen asiaan: Näytetään opetusministeriölle, että täällä tehdään muutoksia ja ehkä aivan oikeastikin pyritään yhdistämään hallintoa. Alkuperäinen ideahan oli keventää byrokratiaa ja kaikkea managerointia. Vähentää hallintoportaita. No niin ei todellakaan käynyt, vaan portaita tuli lisää, ja yksinkertaistumisestakin voi olla montaa mieltä. Tai oikeastaan ei.

    Opiskelijana yllä oleva ei niinkään ole kiinnostanut. Taistelkoon. LTY on ollut aina byrokraattien taivas, jossa hallintotehtävissä on paljon ihmisiä. Mutta nyt. Rehtorilla on idea: yhdistetään tulevien tiedekuntien kandidaatinohjelmat.

    Pikainen kertaus niille, jotka eivät ole tutustuneet nykyiseen koulutusmeininkiin tekniikan alalla. Tutkinto muuttui muutama vuosi sitten kaksiportaiseksi, ensin valmistutaan tekniikan kandidaatiksi (joksi en valmistu täksi jouluksi, ihanan englanninopettajan Jukka Taipaleen takia) ja sitten tekniikan maisteriksi, eli diplomi-insinööriksi. Tällä hetkellä muutos ei ole oikeastaan vaikuttanut opiskeluun mitenkään, ennen suoritettu kurssi Erikoistyö on nykyään nimeltään Kandidaatintyökurssi ja siinä se. Jokaisella opiskelusuunnalla on oma kandiohjelma, eli jokainen lukee omia aineitaan kandidaattiin.

    Mutta ei enää, jos rehtori saa päättää. Kandiohjelmat haluttaisiin yksinkertaistaa siten, että jokaisella tiedekunnalla olisi vain yksi kandiohjelma. Eli syntyisi vaan katikandeja, tite-tutakandeja ja tekniikan kandeja. Kuulostaa järjettömältä, etenkin tekniikan osalta, mutta myös tite-tuta osalta. Kuinka motivoit tuotantotalouden osastolle tulleen opiskelemaan väkisin tietotekniikkaa, algoritmien suunnittelua ja niin edelleen? Ja mikä on tarkoitus? Nopeutetaanko tällä valmistumisaikoja? Entä kun haluat tulla opiskelemaan ympäristötekniikkaa, kuuluuko kandidaatinopintoihin silti myös konetekniikan opintoja?

    Yllättäen kaikki osastot vastustavat erittäin voimakkaasti rehtorin ajatusta. Muutenkin LTY:n rehtori Markku Lukka ei tunnu oikein nauttivan kenenkään luottamusta. Mutta myös muilta suunnilta on kuulunut ajatuksia, että kandiohjelmia pitäisi vähentää. Iskulauseeksi voisi kehittää Yliopistosta yleissivistävä!

    No, saa nähdä mitä tapahtuu. Työsuhteeni onneksi loppuu joulukuun lopussa ja opiskelutkin varmaan jossain äärellisessä ajassa. Pelleilköön.

  • Ärsyttävää. Haluaisin päivittää puhelimeni, mutta Nokian Software Updater ei vaan tarjoile minulle päivitystä. Jatkossa updater kuuluu osaksi PC Suitea, joka onkin järkevää. En tiedä auttaako päivitys lopulta moneenkaan asiaan, mutta ainakin näytön kääntymisen nopeutuminen olisi kivaa.

    Huomasin PC Suitessa sellaisen kivan ominaisuuden, että kuvien ja videoiden siirtämisen voi automatisoida. Kun puhelimen kytkee koneeseen jotenkin (esim BT tosi kätevä), niin automaattisesti kuvat ja videot siirtyvät koneelle. Halutessaan voi automatisoida myös niiden poiston kännykästä. Minulla muistikortilla kyllä on tilaa paljon, mutta ne, jotka nyhräävät 64Mt kortilla voivat tästä tiedosta jopa hyötyä.

  • Lunta tupaan! Edelleen sataa. Tai siis taas sataa. Lunta on aika reilusti. Teitä ei ole vieläkään kaikkia aurattu. Kevyen liikenteen väylät ovat auraamatta. Kouluun saa edelleen tallustaa pientä polkeutunutta kinttupolkua pitkin. Ja lumisateesta on mitä, 4 päivää? Näin toimii kaikkein ihanin kaupunki: Lappeenranta.

    Vuokatti aukeaa ensi viikonloppuna. Alakatti aukeaa, eli rinteelle pituutta noin 1000m ja korkeuseroa 170m. Jos maailma ei kaadu, niin sinne lauantaina. Telluilla.

    Tänä iltana pitäisi julkisesti soittaa (cd-) levyjä. Ei kyllä jännitä, mutta pitäisi varmaan. Onneksi yleisö on pieni ja todennäköisesti tunnen kaikki. En tiedä onko se lieventävä asianhaara.

    Kunhan viikonlopun jälkeen tulen taas Lappeenrantaan, niin taidanpa ottaa laskukamat mukaan ja iskeytyä joku päivä P^HMyllymäkeen. Kuulostaa suunnitelmalta.