Lähden huomenna viettämään firman pikkujouluja ruotsinlaivalle. En tiedä jääkö reissusta mitään raportoitavaa, mut saa nyt nähdä. Otan läppärin mukaan, että voi irkkailla junasta :)
Jasmon blogi tietää paremmin
-
-
Uusia elokuvia
Tulipa taas kerran cdon.comista pitkulainen paketti. Elokuvia, niitähän sieltä.
Grimmin veljekset on paljon parempi elokuva kuin IMDB:n pisteet antavat odottaa. Kävin katsomassa elokuvan aikanaan elokuvissa ja tietty epämääräisyys, valtava määrä viittauksia eri satuihin (enkä ole edes grimmin satuja (niitä originaaleja) koskaan lukenut) ja toisaalta uudenlainen visuaalinen ilme ja yksi suosikkinäytteliöistäni: Matt Damon sai minut pitämään elokuvasta. Siitä tulee osittain mieleen anime, lähinnä juonensa puolesta, mutta se ei ole välttämättä huono asia. Voisikin katsoa pitkästä aikaa Mononoke-himen.
Toisena leffana tuli hyllyyn The Incredibles, joka ei elokuvana ehkä ole aivan kymppiluokkaa, mutta on tullut kerättyä noita Pixarin leffoja ja toisaalta, voisi sen ajan heittää enemmänkin hukkaan, kuin katsomalla tätä leffaa. Asioita käännellään aluksi hauskasti päälaelleen, mutta loppu muuttuu vähän mielikuvituksettomaksi. Joskin animaatioille ominaiseen tyyliin kohtauksia on lainattu mm. Star Warsista. Noiden eri lainauksien spottaaminen onkin osa hauskuutta, ainakin minulle.
Pidin Pixaria kauan ykkös animaatiostudiona, mutta sitten Dreamworks julkaisi Shrekin, ja tasapainoa oli järkytetty. Dreamworks teki jotain, mitä Pixar ei ollut pystynyt tekemään. Nimittäin todella kauniin animaation, josta löytyy hauskuutta ja nautittavaa dialogia niin perheen pienimmille kuin aikuisillekin. Pari vuotta ja tuli Shrek 2, joka saapui nyt vihdoin minunkin hyllyyni. Kauniimpi kuin ykkönen. Viittauksia eri sarjoihin, elokuviin ja oikeisiin tapahtumiin, niin paljon, että pitäisi melkein ottaa paperia ja kynä ja pausettaa aina kun huomaa jotain. Lisäksi Shrekistä (ja 2) paistaa jotenkin se läpi, että myös tekijät ovat nauttineet siitä mitä tekevät, tai sitten he osaavat peittää pettymyksensä todella hyvin
Tuollaiset elokuvat saapuivat hyllyyn ja ne tuli katsottua. Onpa mukavaa viettää joskus viikonloppua pelaten ja katsoen elokuvia ja ilman esim. darraa. Kaikki DVD-kokoelmani elokuvat löytyvät täältä.
-
Hälyt kartalla
Hälytykset kartalla on varsin jännittävä palvelu. Onko tämä nyt sitä teknistä konvergenssiä?
(via Haqlinen)
-
Hiihtäminen tauolla
Joo, takakesä tuli sit ja vei meidän lumet. Myllymäki meni jo kiinni, Koli ei pääse tykittää, Tahkon tilanne epävarma. Lähipäivien sää näyttää lämpimältä ja sateiselta. Tiistaiksi lupaa pakkasta. Että sitä odotellessa sitten. Seuraavana viikonloppunakaan ei pääse mäkeen, kun pikkujoulut vievät ajan. Ei mahda mitään. Katsotaan sitten itsenäisyyspäivän paikkeilla. Siihen asti: ei hiihtoraportteja.
-
MP3-soittimen kirous
Kuinka usein kuuntelet musiikkia siten, että keskityt siihen? Onko musiikki lähes poikkeuksetta vain taustamusiikkia?
MP3-soittimet toivat vihdoin musiikin jokaiseen paikkaan, mihin ihminen keksii vain mennä. Nyt voit kuunnella musiikkia bussissa, kävellessä, lenkillä, salilla – missä vaan. Onpa ihanaa.
Mutta mitä käy itse musiikille? Onko tärkeämpää vain kuulla jotain ääntä, ettei urbaanin elämän taustaäänet pääse häiritsemään? Vai onko kuunneltava musiikkia, jotta saa olla yksin, ilman että ajatukset häiritsevät menoa?
Musiikki häviää esimerkiksi elokuville siinä, että ihminen ei voi katsella jotain keskittymättä siihen. On vaikeaa katsoa elokuvaa ja seurustella jonkun kanssa. Mutta musiikki mahtuu taustalle, se täyttää vaan sen tyhjän tilan – hiljaisuuden. Mutta onko musiikin käyttö mielekästä siten? Eikö musiikin kuuluisi tulla kuulluksi?
Tänään kävellessäni koulusta kotiin huomasin, että mp3-soittimeni soittaa todella hyvää musiikkia. Todella hyvää. Kunnon kiksuhittiparaatia. Sellaista, jonka pitäisi aiheuttaa jokin reaktio. Tosi puristille tietysti yökötysreaktio. Mutta en ollut tajunnut edes aikaisemmin noita biisejä ja soitin on ollut päivittäisessä käytössä tuolla sisällöllä varmaan 2 viikkoa. Jos musiikkia kuulee, mutta ei kuuntele, niin eikö olisi sama jättää soitin kotiin ja olla kiusaamatta korviaan?
Loppumatkan kuuntelin musiikkia. Kävelyyn ja kuunteluun voi keskittyä yhtäaikaa. Tosin en meinannut tunnistaa vastaantulevia kavereita, vaikka kuinka heiluttelivat. Olin keskittynyt musiikkiin. Tässä vähän aikaa olen miettinytkin, että onko trancessa tai konemusiikissa ylipäätään sittenkin jotain vikaa, kun se ei aiheuta enää samoja oireita (vipattavia jalkoja ja käsiä, hymyä jne) kuin ennen. Syyksi ilmeisesti osoittautuikin se, että olen sen verran turtunut tuohon pörinään jo, että se ei jaksa taustamusiikkina säväyttää. Mutta kun sitä kuuntelee ajatuksella.. Edelleen toimii. Juuri samalla tavoin kuin silloin kerran teininä..
Merkkaahan jo kalenteriin: CLUB Y 10.2.2007. Muistatko miten hauskaa se oli silloin nuorena? Psyken ja HappyHC:n (ja tietysti myös trancen) parissa on hyvä nuortua. Ja nauttia. Musiikista.
-
Nokia E70 päivitys
Nokia vihdoin tarjosi päivitystä omaan E70:eeni, Laurihan on päivitetyllä mallilla ajellut jo kauan. Nyt myös oma puhelimeni näyttää noita samoja versiotunnisteita kuin Laurinkin puhelin.
Omalla kohdalla päivitys ei ollut aivan niin kivuton kuin Laurilla. Muuten kaikki kyllä meni hyvin ja ohjelma jopa ilmoitti, että kaikki meni hyvin ja päivitys OK, mutta varmuuskopion palautus ei ollutkaan yksinkertaista. Otin juuri ennen päivitystä täyden varmuuskopion, siis muistikortti + puhelin. Väärin. Olisi pitänyt ottaa vain puhelin, miksi suotta lähteä muistikorttia kopioimaan talteen? No, varmuuskopion palauttaminen ei sitten onnistu, kun tuollaisesta ”täydestä” varmuuskopiosta ei voi palauttaa ainoastaan puhelimen tietoja (joka olisi kiva).
Onneksi edellinen pelkästä puhelimesta tehty varmuuskopio oli tehty niinkin vähän aikaa sitten kuin 6.11. Vähän reilut 2 viikkoa hävisi tietoja. Voi kunpa muistaisin, mitä kalenterissa oli, tai olinko lisännyt ketä kaikkia osoitetietoihini. No, ensi kerralla tiedän paremmin. Onneksi oli sentään noin uusi varmuuskopio tallella.
Uudessa versiossa toden totta näytön kääntyminen tuntuisi olevan nopeampaa. Muita juttuja en ole vielä huomannut, ehkä sitten kunhan puhelinta käyttää vähän taas.
-
Opintotuki osa 55,67
Olen aina säännöllisesti itkenyt opintotuesta. Yleensä kuitenkin pelkästään tulorajoista. Aikaisemmin tulorajoista puhuessani olin hieman eri mieltä kuin nyt, mutta ydinkohdat ovat pysyneet samana.
Otetaan esimerkkihenkilö, valitaan hänelle nimeksi vaikkapa ”Jasmo”. Se on yleinen ja tyhjänpäiväinen nimi, joten sitä voi hyvin käyttää. Jasmo on opiskelija, hän opiskelee 5 vuotta ja hänen opintonsa ovat edenneet ihan normaalisti. Ei nopeasti, mutta kuitenkin siten, ettei koskaan ole tarvinnut Kelalle selitellä. 30ov vuodessa tai enemmän siis.
Hän saa opintotukea ja asumislisää. Hän myös on työskennellyt etänä ohjelmoijana koko koulutusaikansa. Lisäksi nyt hän oli koululla kesätöissä. Samaan aikaan kuitenkin opiskelu on edennyt hyvin arvosanoin ja nopeammin kuin Kelan minimivaatimus on. Hän on valmis parin vuoden sisään.
Eikö hän ole Suomen valtion ihannekansalainen? Hän maksaa veroina takaisin nauttimansa opintotuen. Lisäksi valmistuttuaan koulusta, hänellä on paitsi elämänkokemusta, niin myös sitä tärkeää työkokemusta, jota vaaditaan, jotta pääsee isona työnsarkaan kiinni ja maksamaan kunnolla veroa valtiolle.
Ei. Hän on valtion vihollinen ja häntä pitää rankaista verojen maksusta. Koska se nyt ei vaan käy, että hän tekee töitä ja maksaa veroja ja silti nauttii etuisuutta, jota kutsutaan opintotueksi. Ei todellakaan. Jos hän kerta on opiskelija, hänen ei tule parantaa elämänlaatuaan työskentelyllä. Ennemmin hänen pitää olla mielenosoituksissa, joissa vaaditaan opintorahan korotusta. Koska opiskelijalle työnteko on pahin synti, jonka voi tehdä.
Sillä mitä siitäkin seuraisi, jos opiskelijan annettaisiin ilman tulorajoja työskennellä? Suuressa opiskelijakeskustelussa, joka kuukausi sitten käytiin ja josta ei seuraa mitään, joku väläytti, että Suomen valtiolle tulisi 6 miljoonan euron kulut. Joka on muuten vuoden paskapuhe. Väläyttänyt ei keksinyt sitä, että opiskelija maksaa palkastaan veroa. Ja palkan ei tarvitse kyllä kummoinen olla, etteivätkö ne kymmenettuhannet opiskelijat, joiden ei tarvitsisi kikkailla tulojensa kanssa, tehdä pimeänä jne, maksaisi veroina takaisin tuota 6 miljoonaa. Veikkaan, että tulot päinvastoin kasvaisivat.
Mutta ei. Jos tulorajat poistettaisiin se hyödyttäisi: opiskelijoita, valtiota ja työnantajia. Eli liian hyvää ollakseen totta. Vastustetaan sitä. Sitähän politiikka tuntuu olevan. Kaikessa vastaan hankaamista. Sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät edes tiedä opintotuesta mitään.
Kyllä, ei varmaan kenenkään ole vaikeuksia arvata, että olen tässä vuoden mittaan opintotukiani peruutellut ja homma jatkuu edelleen joulukuun osalta. Harmittaa, kun en tajunnut ajoissa siirtää loppuvuoden saataviani ensi vuodelle, ja olla ensi vuoden vaikka sitten tekemättä töitä kokonaan. Silloinhan se olisi mennyt niinkuin järjestelmä tahtoo.
-
VR nillitys osui oikeaan
Aikaisempi nillitykseni VR:stä osui kuin osuikin oikeaan. Tänään TV1 lähetti 20:00 – 20:30 MOT -ohjelman, jossa käsiteltiin lähinnä Pendolinojen myöhästelyä ja ongelmia, mutta myös muita VR:n ongelmia. Olin siis edellä aikaani!
-
Syysmasennus
Toiset ilmeisesti kärsivät syysmasennuksesta. Pimeys, koleus ja kosteus saa tietysti ihmisen vihaiseksi. Mutta nämä ovat myös asumisteknisiä kysymyksiä. Jopa Lappeenrannassa on ollut muutama viikko ihan talvea jo, tosin nyt näyttää koko Suomessa aika huonolta. Kuusamossa oli talvi jo kuukausi sitten. Se talvi, jolloin yölläkään ei ole pilkkopimeä, koska hanget loistaa. Se talvi, jolloin ei tarvitse kumppareita loskassa kahlatakseen.
Syysmasennus on siis asumistekninen kysymys. Tai ainakin paikkasidonnainen.
Voi tehdä niinkuin Arttu, lähteä vaikka Australiaan.
Syysmasentuminen nimittäin ei ole enää nykyisin muodikasta.
-
JB testaa: Tahko 18.11.
Koska edellinen testaus Tahkosta oli varsin negatiivinen, päätimme testata Tahkon uudelleen. Ennakkoon mäkeen kävi tutustumassa Haqlinen ja Tine ja palaute oli positiivista. Siksipä massiivisen kokoinen testausporukkamme ahtautui kahteen autoon ja lähti ajamaan kohti Tahkoa.
Testaajiin kuului:
Lisäksi tapasimme mäessä Kispen ja Wdgen. Mukana oli siis monenlaista vetäjää ja kaikki välineet olivatkin ratsua lukuunottamatta mukana.
Aamuun tuli heti äksöniä, kun olin kädettänyt jotain herätyksen kanssa. Heräsin siihen, kun auto tuli pihaan. Jasmo, nyt pitäis mennä. Shiiiiit! Joutu sykkii, luulisin että paljon yli 5 minuuttia ei kuitenkaan kallista aikaa tärväytynyt. Juuri, kun edellisen illan olin kuittaillut siitä, kuinka Tine ei pysy aikatauluissa..
Menomatkalla ajoimme menevällä hiihtomobiililla kohti tahkoa, kunnes eräällä hieman pienemmällä tiellä Tuusniemen ja Kaavin välillä liukastellessamme huomasimme naapurin tädin lipsauttaneen auton ojaan. Kohteliaina pysähdyimme ja kysyimme tarvitseeko hän apua. Ei tarvinnut, ilmeisesti traktori oli jo tulossa. Auton ovesta ulos astuessani huomasin yhden seikan: tien pinta oli todella liukas. Vaikka pysähdyimme paikkaan, joka lähinnä vatupassilla tarkastamalla näyttää kaltevalta, lähdin silti seisoessani valumaan alaspäin. Siitä autolla matkan jatkaminen ei ollutkaan aivan helppo tehtävä. Jouduimme työntämään ja sudittelemaan. Loppumatkalla vauhti oli matelua.
Olimme Tahkolla joskus yhdentoista kieppeillä. Lippu oli vielä alennettu, 23 euroa päivä. Noussut kuitenkin siitä 17 eurosta. Myös vanhalla hiihdonopettajakortilla sai 50% alennuksen. Sitten mäkeen. Sumua, mutta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Rinteeseen oli ilmeisesti satanut samanlaisen jääkerroksen kuin tiellekkin ja pinta oli kuin betonia. Onneksi (telluttelijoiden mieleen ainakin) rinnekoneet kävivät pehmittämässä rinteet. Lopulta Turisti, jota enimmäkseen laskettiin, oli ihan hyvä ja opettavainen rinne. Väittäisin kehittyneenikin hieman, ehkä en arastele vauhtia nyt niin paljoa kuin ennen.
Kävimme saamassa palvelua samassa kahviossa kuin viimeksikin. Tällä kertaa Luomu hoiti (kovaan ääneen) hintojen taivastelun ja kuittailun. Kyseinen kaveri oli kyllä todella levottomassa kunnossa ja sai muunkin porukan levottomaksi. Levottomaksi mm. siitä, että lennetääkö pihalle tai saadaanko ruokaa ylipäätään.
No ruokaa saatiin ja se oli hyvää. Itsellä alkoi tämän syömisen jälkeen suksi kulkea paremmin. Testin tuloksena tiimi suosittelee vuohenjuustohampurilaista syötäväksi muumilaakson (lumilaakso) kahvilassa.
Iltapäivästä alkoi taitavien laskettelijoiden näytös. Luomu ja Haqlinen raapivat rinteeseen sellaisia ojia, että tellulanaajat olivat vaikeuksissa niitä ylittäessään (ponttoonisilta?). Henkki valitteli, että väärät sukset tuli otettua. Jos laskeminen olisi ollut yhtään paremman näköistä niillä toisilla suksilla, niin hu-hu. Poju kyllä on sisäistänyt leikkaavan käännöksen. Tahkolla myös alkoi Kuiri saamaan MM-tason varmuudestaan kiinni iltapäivällä ja meno oli kyllä pysäyttävää katseltavaa. Kun itse horjuu ja haroo käsillä tasapainoa, niin Kuiri hakkuutti vaan menemään yläkroppa vakaana ja lantio sisällä. Pysäyttävää.
Telemark.fi:stä bongattu Ninnu oli testausvahvistuksemme etelästä. Mukava testaaja muuten, näki meidät kaikki (kuirin oli nähnyt kerran aikaisemmin) ensimmäistä kertaa ja oli täysin mukana porukassa silti. Onko telluttaja vaan alppitytyä rennompi?
Näkyvyys alkoi henkilökohtaisesti taas iltaa kohti rajoittua. Tahkon valot eivät paljon auttaneet. Lasinikin ovat kyllä huonot tuollaiseen hämärään, joten täytyy ottaa kyllä syytä myös itseen. Jaloistakin alkoi loppua puhti, tulin sitten vähän suorempaa. Kertaakaan en silti vauhdissa kaatunut, yhden kerran pysähtyessä ainoastaan.
Jos vetää yhteen kyseistä keikkaa niin voi todeta seuraavaa: rinne ei ollut ihan huono, mutta ei todella hyväkään. Toisaalta tellutyypeille ehkä vähän parempi (pehmeä) kuin überkanttaajille. Sää ei suosinut, vaan vettä tihkutti. Rinteitä oli aika vaisusti auki ja nyt täksi viikonlopuksi auennut rinne oli melko huonossa kunnossa. Jotenkin en oppinut tuollakaan kerralla suosimaan Tahkoa. Ehkä olen oppinut liian hyvään. Toisaalta, lipunmyyjä oli kiva. Ei kai pitäisi aina valittaa. Käykääpä itse hiihtämässä Tahkolla, mitä olette mieltä?
Kehut:
+ Todella kiva ja mukava hiihtoporukka!
+ Telluaminen on todella mukavaa, kunhan ei ole rinne umpijäässä ja pallolla!Haukut:
– Suomessa ulko-oven pitää aueta ulospäin!
– Rinteet jännittävässä kunnossa
– Tahkosta jää jotenkin valju fiilisIltaa vietettiin haqlisen merkeissä, kyseinen kaveri valmistui nimittäin pölli-insinööriksi! Onnea haqlinen! Elämä valmis, seuraavaksi kortistoon! Lopuksi muutamia pikkukuvia illan tapahtumasta.
