Jasmon blogi


Jasmon blogi tietää paremmin

  • Talvi ei tunnu ainakaan Lappeenrannan tasolla alkavan tänä vuonna ollenkaan. Pitkän aikavälin ennusteet eivät anna kovinkaan hyvää kuvaa tulevasta, vuoropäivin vesisadetta ja pakkasta. Sitä se on ollut tähän saakkakin. Suksien tuominen Lappeenrantaan taisi olla yltiöoptimismia.

    Kuivaa näyttää Verbieriinkin.

    Vaikka ilmastonmuutoksesta puhutaankin paljon, en voi uskoa, että tämä nyt on ilmastonmuutos. Viime vuonna Lappeenrannassakin oli kuitenkin lunta ja kaksi vuotta sitten Joensuussa oli suorastaan runsaasti lunta. Puhumme ilmeisesti poikkeuksellisesta talvesta, mutta poikkeuksellista on myös se, että lunta ei tunnu olevan oikein missään.

    No, lapista sitä löytyisi. Sinnekkö sitä pitäisi lähteä?

  • Tässä postauksessa saattaa aivan vähän valottua Remeksen uusimman romaanin juoni, joten jos et ole sitä vielä lukenut, niin kannattaa edetä varoen. Lyhyesti: en tykännyt.

    Lapsellisesti 9/11 tyylisesti nimetty romaani on jotenkin kuin teinin kirjoittama. Henkilöhahmoilla ei ole syvyyttä ja lisäksi päähenkilöt käyttäytyvät oudosti ja epäloogisesti. Jo heti alussa alkaa epäloogisuudet. Oikeasti kirjan olisi pitänyt loppua 20 sivun jälkeen siihen, että iskuryhmä Karhun tarkka-ampujan luoti olisi tiputtanut pääpahiksen. Mikä idea: Kolme pahista, joista yksi pitää saada hengissä. Tarkka-ampujat ampuvat yhden pahiksen ja toisesta ohi(!) ja toinen ampuu silloin panttivankia (ainoaa). Tämän jälkeen tarkka-ampujat alkavat huutelemaan jotakin, että laske aseesi. No ok, luulisin että tässä vaiheessa olisi tullut jo luotia. No, sitten pahis vielä ammuskelee metsään (jossa tarkka-ampujat ovat) eikä vieläkään tiputtavaa luotia. Mitä ihmettä?

    Remeksellä on jotenkin suuria ideoita ja joitakin ihan tuoreitakin, mutta niiden sovittaminen Suomeen ja niiden toteuttaminen ontuu suuresti. Kun päähenkilö meinasi kuolla, niin keksittiin joku järjetön ja epälooginen syy siihen, että pahis ei tapakaan häntä. En pidä Remestä kovin taitavana kirjoittajana, joskin ainoana Tom Clancynä Suomessa (enkä pidä oikein Clancystäkään, mutta se taas johtuu pääasiassa patriotismista).

    Toisaalta, jos haluaa kuluttaa aikaansa sen 10 – 15h, tai mitä kirjan lukemiseen meneekään, niin voi sen kuluttaa huonomminkin, mutta älä osta kirjaa. Lainaa tai saa lahjaksi.

  • Minulla on Winamp 5.32 ja käytän läppärissäni USB-letkun yli ulkoista kiintolevyä. Olen lisännyt kiintolevyn musiikkikansiot Watch Folderseihin ja ne tuntuvat Winamp Media Libraryssä näkyvänkin. Mutta sitten kun siirrän halutut (tai kaikki) biisit varsinaiseen soittolistaan, niin Jump ei toimi. En voi hakea soittolistassa biisejä. Jos painan J tai F3 niin se valikko kyllä ilmestyy, mutta vaikka kirjoittaisin hakusanaksi mitä, se löytää vain ensimmäisen biisin soittolistassa.

    Olen koittanut kysellä tätä vähän joka suunnasta, nyt epätoivoissani jo blogissanikin. Mistähän mahtaa olla kyse?

  • Omaa elämäänsähän voi pilata monella tavalla. Yksi mahdollinen tapa on koko ajan korvissa kuuluva ujellus. Muutama kuukausi havahduin vaan yhtäkkiä siihen, että minullahan tinnittää (mikä lie se oikea verbi). Kyseinen ulina on kuulunut hiljaisuudessa jo kauan. En tiedä mistä se on tullut. On kuitenkin muutamia mahdollisuuksia.

    Sodassa, eli armeijassa, oli muutamakin tilanne, josta lievä tinnitus olisi voinut alkaa. Ensimmäinen niistä tapahtui alokasleirillä, kun eräs alokas teki tyhjälaukaus-varmistus lipas kiinnitettynä aseeseen. Kuulo ei ollut suojattuna. Toisaalta en usko, että yksi rynkyn paukahdus todellisuudessa voi aiheuttaa tinnitusta. Olin kuitenkin usean metrin päässä, enkä piippulinjan edessä.

    Toinen sotatilanne, josta tinnitus olisi voinut alkaakin, sattui eräässä taisteluharjoituksessa. Jouduimme yllätetyksi (kouluttajan vika!) ja ryhmänjohtaja avasi takaani tulen. Olin ehkä noin 1,5 – 2m metriä piippulinjan edessä. Muistan tunteneeni hieman kipua korvassa, mutta en mitenkään paljon. Sain suojattua kuuloni välittömästi. Ehkä tällä voi olla vaikutusta, ehkä ei.

    Todennäköisimpänä syynä kuitenkin pidän bileitä ja levyjen soittoa. Joskus pienessä etkoilufiiliksessä soittaessa kääntää luurien äänenvoimakkuuden huomaamatta verrattain kovalle. Olen kuitenkin yrittänyt huolehtia siitä, etten luukuta korviani ja verrattuna esimerkiksi muutamaan muuhun Techmulaiseen, luureistani ei kuulu koskaan juuri mitään.

    Bileissä olen pyrkinyt suojaamaan kuuloni aina, kun tulpat ovat vaan olleet mukana. Ne eivät vaan aina satu mukaan ja olen saanut nauttia bileiden jälkeisestä ulinasta useinkin. Se on kyllä poikkeuksetta loppunut seuraavana päivänä, joten mitään ultimatepaineita en kai ole korviini saanut. Muistan jonkun haastattelun, tai foorumipostauksen, jossa Proteus mainitsi kärsineensä usein monen päivän ulinoista korvissa bileiden jälkeen. Voin vain kuvitella millaiset äänenvoimakkuudet hänellä on käytössään luureissa & monitoreissa.

    No, tilanteeni ei kuitenkaan ole mitenkään dramaattinen. Tinnitus ei vaikuta normaaliin elämään, lähinnä nukkumaan mennessä sen voi kuulla kun keskittyy. Mutta tilannetta ei ole syytä päästä pahenemaan, joten muistakaanhan pojat ja tytöt suojata myös korvianne!

  • Lähden viettämään vuodenvaihdetta tuonne keskelle mettää, josta ei paljon blokkailla, jos selviän edes venäläisrynnistyksen alta Vuokatissa. Joten hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti ensi vuonna sataa enemmän lunta ja hommat onnistuvat, missä päin maailmaa ikinä ollaankaan.

    -jasmo

  • Sain joululahjaksi Polarin F6:en. Olen nyt sitten innoissani pitänyt sitä muutaman kerran rinteessä. Viimeksi Tahkolla, kun olin telluilla, ja tänään Kolilla, kun olin alpeilla. Tahkolla suoritus 6h, Kolilla 5h. Kolilla kului 2300 kcal, ja Tahkolla jopa 3300 kcal. Tellu on siis aika paljon rankempaa, lisäksi Kolilla on tuolihissit (hitaat), jotka varmaan osaltaan vaikuttaa. Venäläiset taasen varmasti nostivat sykettä.

    Sellainen tietoisku.

  • Kun hiihtämään nyt kerta alettiin, niin taas kerran suuntana Tahko. Olin skeptinen lähtiessä, aiemmilla kerroilla mäet olivat olleet huonossa kunnossa ja näkyvyys tykityksen vuoksi nolla.

    Samalla mentiin alku. Tykit pauhaa, sinkki ja tasainen valo. Näkyvyys nolla. Rinne semiok, mutta palloa. Onneksi Specialissa mahtui hyvin laskemaan, ihmiset tuntuivat vetäytyvän Turistin puolelle. Päivällä tykitys lopetettiin, ei siksi että Tahkon henkilökunta olisi tajunnut, ettemme näe mitään, vaan siksi, koska ilma lämpeni niin paljon, että homma ei enää toiminut. Sitten olikin ihan hyvä näkyvyys ja loppupäivä ihan hyvää laskua.

    Raapasin pannutkin täydestä vauhdista ja kaatusin olkapää edellä rinteeseen. Nyt käsi toimii vähän huonosti ja olkapää antaa välillä vähän kipuja tietyissä liikkeissä. Se ei kuitenkaan ole tänään enää niin kipeä kuin eilen, joten se ehkä paranee itsestään..

    Koska olkapäähän sattui, niin piti käydä sitten vähän hakemassa puudutusta, sitä tarjosi tällä kertaa Joensuu ja GM. Oli varsin hauskaa, kotikaupungissa on paljon tuttuja ja yllättäviäkin sellaisia. Batteryjohdannaisten nauttiminen reiluina määrinä (tätä epäilen syyksi) vaan aiheuttaa sen, että tätä kirjoittaessa klo 22:00 on vieläkin varsin kummallinen olo.

    Huomenna: Koli.

  • Tänä vuonna olen kyllä itse väistellyt sen kuuluisan joulutunnelman ja joulumielen. Harmi sinänsä. En myöskään kykene edellisvuoden kaltaiseen ”syvälliseen” pohdiskeluun, kun ei sopivia mieltä kiihottavia dokumentteja ole tullut. Kiitän lukijoita kuluneesta vuodesta (eikös kaikki päätoimittajat näin sano joulun alla? Olenhan oman elämäni päätoimittaja..tai ainakin päätoimija) ja toivotan tervetulleeksi myös vuoden viimeisinä päivinä ja ensi vuonna.

    Siihen asti hyvää joulua kaikille!

  • Liian pitkän laskutauon jälkeen pääsi vihdoin vähän hiihtelemään. Koska lähempänä ei lunta ollut tarjolla, niin suuntana oli Vuokatti. Kulkijoita oli tällä kertaa Minä, haq ja luomu. Telluesimerkkiä mukaan lähtivät näyttämään Team Kuiri Ahmovaarasta, vahvistettuna lisäukolla.

    Hiljaista on, joku auto silloin tällöin tuli vastaanKoostumus oli siis kuitenkin melko tuttu ja matkaan käytiin. Vaikka jouluruuhkaa pelättiin, niin sitä ei kuitenkaan näkynyt, oli suorastaan hiljaista. Tiet olivat liukkaat, mutta perille päästiin joskus puolen yhdentoista maissa. Sitten pikainen (toisilla enemmän, toisilla vähemmän..) säätö, liput kouraan (kunhan paikalle tuli joku, joka osasi lukea hinnastot..) ja ylämäkeen.

    Rinne oli odotusten vastaisesti hyvä. Kova, mutta ei jäinen. Rinteistä auki oli siis ainoastaan Alakatti (1000m / 170m). Vaihtoehtojyrkkä oli vähän pallomerenä, mutta sen pystyi kiertämään toista reittiä pitkin. Ratalautailijat kiittivät rinnettä, telluttelijat myös. Keli oli myöskin sopiva, pari astetta pakkasella. Tuulinen, mutta tuuli ei sattunut rinteeseen. Aurinkoinen, mutta aurinkokaan ei sattunut rinteeseen.

    Hyvät keitot + leivät + juomat + salaatti + kahvi / tee saatiin hintaan 6e koko satsi santsioikeudella. Varsin maukas yksinkertainen keitto olikin tarjolla. Meille jouluterveiset kävi heilauttamassa kahviossa myös Gleba, joka oli käymässä Vuokatissa. Laskettujen mäkien määrää / verttiä en saanut tietoon, kun en muistanut kääntää kelloa alti-modeen…

    Sain lojotella täysin taitojeni ylärajoilla ja muutaman kerran ainoastaan tuurilla selviten. Ihmisiä ei ollut liikaa – vielä. Venäläiset ovat kai jo tulossa, heitä odotetaan Katinkultaan ja Vuokatin seudulle yhteensä noin 5000. Silloin meininki voi olla aika erilaista ja rinteessä ahdasta. Nyt mahtui hyvin, joskin ratalautailijat joutuivat katsomaan sopivan välin. Muutenkin meininki oli rento.

    Tykit osattiin suunnata järkevästi. Tykit pyörivät, vaikka lasketeltiinkin, mutta silti rinteessä näki laskea eikä mitään töhnää jäätynyt linssiin. Tästä voisi ottaa Tahko esimerkkiä. Jännä, että tykitettiin, vaikka pakkasta ei ollu kuin pari astetta, mutta kaipa he tietävät mitä tekevät.

    Kokonaisuudessaan jäi hyvä fiilis. Voi käydä vaikkapa toistamiseen Kolin aukeamista odotellessa.

    Hyvää:
    + Rinne hyvässä kunnossa
    + Hyvää ruokaa, järkihinta
    + Hyvä ilma
    + Nähtiin Gleba ja Keksie

    Huonoa:
    – Vaikka lipun hintaa oli pudotettu 3 eurolla (norm. 28 e), jäi maksettavaa vielä, kun ajattelee, että käytössä oli ainoastaan yksi rinne
    – Katt ei ollut paikalla

  • Itseasiassa olin monta kertaa miettinytkin, että voikohan MP3-soittimen päivittää. En kuitenkaan koskaan jaksanut ottaa selvää. Nyt kuitenkin oma Creativen MuVo V200 alko kiukkuilemaan ja sammui jokaisen biisin jälkeen. Olin vaipumassa epätoivoon, heittämässä soittimen seinään ja polttamassa koko Creativen.

    Onneksi silloin astui apuun toinen Suomen biohydrometallurgeista. Hän kertoi, että Creativen sivuilta voi kun voikin ladata uuden firmwaren soittimeen. Tehtävä oli sen verran helppo, että kaltaiseni kädetön koodiapinakin siihen pystyi.

    Kiitoksia kaikille auttaneille, taas junkka soi – biisistä toiseen.