Nyt on kyse siis siitä perinteisestä tykillä tehtävästä lumetuksesta. Sitä voi nimittäin tehdä niin monella tavalla. Alla esimerkit Myllymäen meiningistä.
Erityisen tehokasta meininkiä. Ehkä vieressä olevan hiihtostadionin käyttäjät olivat tyytyväisiä, kun vihdoinkin saivat lunta.
Monet miettivät, että pitääkö tv-lupa maksaa senkin jälkeen, kun analogiset lähetykset loppuvat, jos ei hanki digiboksia (tai digivastaanottavaa telkkaria). Ei tarvitse.
Q: Tarvitseeko suorittaa televisiomaksua syyskuun 2007 jälkeen, mikäli ei hanki digisovitinta mutta haluaa pitää television nauhoitettujen elokuvien katselua varten?
A: Kaikki televisiolähetykset muuttuvat Suomessa digitaalisiksi 1.9.2007 alkaen. Mikäli käytössä ei ole digisovitinta tai digitelevisiota, ei tämän jälkeen voi enää katsoa suomalaisia televisiolähetyksiä, eikä myöskään televisiomaksua tarvitse maksaa.Televisiomaksu on kuitenkin maksettava, jos pystyy katsomaan muiden maiden analogisia televisiolähetyksiä (esim. Ruotsi siirtyy digiaikaan vasta marraskuussa 2007). Televisiomaksu on maksettava myös silloin, jos käytössä on satelliittiantenni, jonka avulla voi vastaanottaa ulkomaisia televisio-ohjelmia.
Huomionarvoista on myös se, että jos digitv:tä katsoo käyttäen USB-dongelia, niin.. Se mahtuu vaikka taskuun tarkastajan ajaksi.. Ei sillä, että itse tekisin niin – en tietenkään. Mutta näin vain ajatusleikkinä.
Sekalaista tänään. Olen palannut Lappeenrantaan. Tänne vesisateen keskelle. Tiistaina oli onneksi hyvä päivä Kolilla vedellä, kuten myös maanantaina. Joten vielä ei harmita äärettömästi kakkakelit.
Viikon videovinkki. Salaliittotarinat eli teoriat jatkuvat. Tällä kertaa Loose Change (2nd edition), aiheena 9/11 ja asiat, jotka eivät olekaan aivan oikein. Suosittelen katsomaan. Suosittelen käyttämään omia aivoja, erityisesti sitä kritiikkiosaa. Jos elokuvassa esitetty salaliitto olisi tosi, eikö sen mahdollinen paljastuminen uhkaisi koko maailmanrauhaa? Valmistakin kritiikkiä leffalle on tarjolla, esimerkiksi LooseChangeGuide – tosin tämä guidekaan ei vaikuttanut oikein vakavasti otettavalta. Suosittelen silti ainakin elokuvaa.
Lappeenrannan Divassa on perjantaina sellainen tapahtuma kuin Konehuone. Sekaan vaan, sinne kyllä mahtuu!
Hiihtelytarinat jatkuvat. Tällä kertaa arvostelun kohteena Koli. Tämä testaus ja arvostelu on tehty pitkittäistutkimuksella, ja tutkimusotteiden aikaväli on vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden aikana vuorokauden mittaisista pätkistä aina useiden viikkojen pätkiin (+ tietenkin kesäkausi). Kuitenkin kiinnostavaa on ainoastaan tämän hetken tilanne, joten ei anneta historian painolastin turhaa viedä meitä syviin vesiin.
Tänä vuonna Koli on ollut poikkeuksellisen lumeton. Yleensä Koli on ollut hyvin lumivarma ja tässä vaiheessa ollaan voitu hiihtää jo lähes koko kapasiteetilla. Tänä vuonna niin ei kuitenkaan ole, vaan auki on vasta 1,5 rinnettä – Pielinen ja Ipatin alaosa. Lisäksi rinteet eivät ole täysleveitä, vaan leveydestä puuttuu joitain metrejä.
Lauantaina olin mutkamäessä alppisuksilla. Rinne oli kova, mutta ei jäinen. Pallomerta ei ollut. Tasainen. Hyvin ajettu. Tykeistä ei tykitetty silmille töhnäpasaa. Sain tehtyä (omasta mielestäni) hyviä käännöksiä. Rokkas täysillä. 2300kcal. Tänään olin vuorostaan telemark-vehkeillä. Myös kaveri oli telluilla, tarkoituksena oli vähän laskea ja vähän koittaa neuvoa, sen vähän mitä mä siitä nyt tiedän. Yöllä sataneen lumen (Kolin toppiin oli satanut ehkä muutama 3-5 cm?) päälle ajettu koneen jälki oli tasainen ja pehmeä. Täydellinen aloittelevalle telluharrastajalle. Kehitystä tapahtuikin nopeasti. Itsellä oli välillä vaikeuksia saada suksi pysymään rinteessä pehmeyden vuoksi, osuiko side rinteeseen? 1700kcal.
Kolilla on kuitenkin tunnelmaa. Se ei ole Tahko, eikä Ruka! Koli ei yritä olla tunturi, koska ei ole sitä. Koli ei yritä olla mitään muutakaan, vaan on vaan. Profiililtaan varsin vaihtelevien rinteiden lisäksi siis löytyy myös palvelevaa henkilökuntaa, vähemmän palvelevaa henkilökuntaa, turisteja ja koliaborginaaleja. Sekaan mahtuu hyvin, näyttämisen tarvetta ei ole ja meininki ei ole kamoilla elvistelyä ja näyttäytymistä.
Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä. Kolilla ei ole offareita. Ja vaikka olisikin, metsässä laskeminen on kiellettyä kansallispuiston alueella. Toisekseen, Kolin tuolihissi on HIDAS. Vaikka sen hitautta on todistetusti käytetty hyväksi hiihtokissan hankkimisessa(!), niin se on rasittavan hidas tällaisille ei-pelaajille. Onneksi aina niin aurinkoiset ja vitsikkäät hissimiehet piristävät, vaikka hissi olisikin hidas.
Kolin vuokraamossa palvelee asiantunteva ja erittäin innokas työvoima. Lisäksi Atomicin uusi mallisto on juuri näillä hetkillä tulossa hyllyihin ja jo nyt vuokraamosta löytyy äärimmäisiä suksia äärimmäisille ihmisille – sekä vuokrattavaksi että ostettavaksi – huokeaan hintaan.
Lyhyesti, Koli:
+ Hyvät rinteet
+ Hyvät profiilit
+ Tunnelma
+ Loistava henkilökunta
+ Avulias vuokraamohenkilökunta
+ Edellispäivän munkit usein tarjouksessa alakahviossa
– Ei offareita
– Hidas hissi
Oletko katsonut salaisia kansioita? Tykkäätkö salaliitoista? Kiinnostaako maan ulkopuolinen elämä?
Jos vastisit yhteenkään kyllä, tämä dokkari on tarkoitettu sinulle:
http://video.google.com/videoplay?docid=-5594744703753734741
PS. KRIISI, blogilista ei toimi!
Aika kuluu nopeasti. Ensimmäisen postauksen kirjoittamisesta on kulunut melko tarkkaan 2 vuotta. Jasmon blogi on siis tullut terhakkaaseen kahden vuoden ikään. Kuten tapoihin kuuluu, luotaan vähän tätä kahta vuotta. Postauksessa on paljon linkkejä, ehkä liikaakin, yritin nostaa tärkeitä blogin vaiheita esiin tuolla tavoin.
Minulla on aina ollut kirjoittamisen tarve. Teininä kirjoitin pöytälaatikkoon (kuvainnollisesti, todellisuudessa kiintolevylle), kun en muutakaan keksinyt, nämä kirjoitukset hävisivät kiintolevyn räjähtämisen myötä aikoinaan (eikä niistä sen enempää..). Sen jälkeen kirjoitin paljon Muropaketin foorumille ja muillekin tietokonesivustoille, kuten Tehomyllyyn. Hardis ei minua koskaan oikein kiinnostanut, mutta keskustelin ohjelmistoista ja internetistä sekä iskin yleistä keskustelua -alueille.
Kirjoittamisen tarpeen takia ajauduin edesmenneeseen aloitus.net:iin, sittemmin uutisopas.com:iin, joka on myös jo kuollut ja jopa edesmenneeseen Enter-lehteen. Kysymys kuuluukin, että liekö edellä mainittujen palveluiden ja lehtien loppuminen johtunut juuri minun osallistumisestani..
Halu kirjoittaa ajoi minut myös bloggaamaan. En mainostanut blogiani suuremmin kavereillenikaan, lisäsin itseni Blogilistalle (niin kuin kaikkien bloggaajien pitäisi) ja kirjoitin aiheista, jotka minua kiinnostivat, en niinkään omasta elämästäni.
No, jotain kuitenkin oli omastakin elämästä. Hiihtojutut ovat olleet oleellinen osa blogiani aina. Kaksi vuotta sitten mainostin, kuinka laskettiin Kolilla sitä paljon puhuttua pyydaa. Vähän piti hehkuttaa, jopa kuvien kera.
Ensimmäiset ongelmat int2000.net:in kanssa alkoivat helmikuun lopussa. Puoli vuotta myöhemmin siirryin blogeineni Sigmaticin alaisuuteen ja ongelmia ei sen jälkeen ole ollut yhtäkään.
Maaliskuun puolivälissä 2005 muutto nykyiseen asuntoon laitettiin alulle. Kaikki meni muuten ongelmitta, mutta vasta muuttaessa iski vasten kasvoja se, mihin oikein olemme muuttamassa. Nyt on kuitenkin osoittautunut, että paikka on ihan siedettävä, poliisit nyt ovat vain kerran käyneet oven takana kysymässä, olenko nähnyt tai kuullut mitään.. Naapurit haslasivat jotain ja sinne murtauduttiinkin. Eivät asu enää täällä. Laskivat säännöllisesti toisistaan tai itsestään veret käytävään. Siisti juttu!
Aikoinaan kopiosuojaukset olivat iso hitti minun blogissani. Viime aikoina oma kiinnostukseni aiheeseen on laskenut, sillä olen huomannut niiden tehottomuuden mihinkään ja lopettanut cd-levyjen oston. Olen moneen otteeseen mainostanutkin ostavani musiikkini nykyisin verkkokaupoista.
Blogi tuli vuoden ikään niin huomaamatta, etten sitä itsekään edes tajunnut. Blogin vuoden ikää sai juhlia postaus konemusiikista. Lisäksi koitti lähtö Engelbergiin Sveitsiin ja ajatukset alkoivat varsin paljon jo pyöriä siellä suunnalla. Myös reissuraportointia tein, kännykällä.
Blogimatkan aikana olen kerinnyt jauhaa myös ukkosista, ohjelmistotuotannosta ja ketteristä menetelmistä ja vaikka mistä. Viime vuoden (2006) kirjoituksia tässä on kai turha ruotia, nehän ovat kaikilla hyvässä muistissa, eikö? ;)
930 postausta ja 1006 kommenttia myöhemmin olemme tässä hetkessä. Akismet on tappanut näiden kahden vuoden aikana yli 148 000 spämmiviestiä. Kiitokset vain sinnekin suunnalle.
Blogin aiheet ovat ehkä kehittyneet, tai sitten eivät. Kirjoitustaito ainakin bloggaamalla pysyy yllä, olen saanut kiitosta koulussa kirjoittamistani tuotoksista. Lisäksi kirjoitustaitoni kelpasi aikoinaan myös Enteriin. Blogin painopiste on ehkä viimeaikoina hieman huomaamatta muuttunut. Se ehkä johtuu siitä, että yhä useampi ystäväni, kaverini ja tuttuni (mihin ryhmään SINÄ kuulut?! ;) ) ovat alkaneet seurata blogia. On jotenkin tuntunut luonnolliselta kertoa välillä myös itsestään ja hommistaan kuin höyrytä vaikkapa ohjelmistotuotannosta. En kuitenkaan kokonaan ole jättänyt höyryämistä pois ja uskallan veikata, että maaliskuun eduskuntavaalit antavat taas pontta blogikirjoittelulle. Tosin, maaliskuuksi lähden ulkomaille, jälleen kerran Sveitsiin, joten sekin voi aiheena kummitella blogissani.
Näillä eväillä kohti kolmatta ikävuotta!
Suomen valtion kuluvan vuoden budjettiin löytyikin 750 miljoonaa euroa lisää rahaa. Nythän opiskelijoiden tulorajojen / opintorahan korottamisesta ei enää edes puhuta, vaan rahat survotaan suoraan johonkin muualle.
Eduskuntavaaleja odotellessa voidaan muistuttaa, että hallituksessa istuu SDP ja Keskusta.
Kaikkien koodareiden ja muidenkin iloisin energiajuoma Battery on nyt saatavana myös sokerittomana versiona koodinimellä Battery Stripped. Batteryn keskivertokuluttajana tunsin vastuuni ja käsitin, että minun on mentävä sinne, minne kaikki eivät vielä ole menneet. Juoda tätä uutta uutetta ja todeta, miltä se maistuu. Olin skeptinen kahdesta syystä: 1) Battery Gingered ei ole hyvää ja 2) Teho Cola Light on kammottavaa. No, testiympäristö oli tuttu ja turvallinen, joten uskalsin lähteä yritykseen.
*kraak*. Ei kaksista suhahdusta, kyse on kuitenkin Batterystä. Jopa koulun puoliavoimessa jäähdyttimessä säilytetty Battery oli tällä kertaa riittävän kylmää. Pieni hajustelu antoi ymmärtää, että aromi on erilainen kuin orkkisbatteryssä. Kerään rohkeutta ja maistan.
Voimakas etumaku. Nopea ja makea, loppua kohti nopeasti pehmenevä. Originaalibatterylle tyypillinen takaisku puuttuu. Varsin namia, mutta orkkis hakkaa tämän.
Jos et usko, kokeile itse.
Paluu juurille. Joskus pitää kirjoittaa myös siitä, mitä on koulussa oppinut. Tai miten tieto on ehkä jalostunut päässä. Tai ei ole jalostunut. Ja siitä, kuinka kaikki muut ovat väärässä. Tällä kertaa ei siis puhuta hiihdosta, vaan koodauksesta ja sen johtamisesta.
Lappeenrannassa tuotantotalous ja tietotekniikka niputettiin jossain määrin hallinnollisesti yhteen ja lopputulos oli tietotekniikan ja tuotantotalouden tiedekunta. Lyhyellä tähtäimellä muutoksia ei ole tulossa, titellä osaston sisäiset asiat ovat yhtä vinksallaan kuin aina ennenkin. Tutalaista naurattaa, mutta olkoon varovaisena, ettei ongelmat vaan pääse leviämään.
En tiedä mitä tutalla ajatellaan, mutta titeläiset pitävät tutaa yleisesti puppana, johon ei tarvita kaksisia taitoja. Nopat irtoaa helpommin opiskeltaessa ja pakollisia koodauskursseja suorittaessa tutalaiset ovat usein hukassa. Niin ovat titeläisetkin. Osastojen välinen yhteistyö aiemmin on ollut aivan minimissä. Se ehkä kuvastaa kaikkia muitakin osastoja, mutta edes professoritasolla ei ilmeisesti ole nähty tietotekniikan ja tuotantotalouden yhteneväisyyttä muuten kuin siten, että ohjelmistoja voidaan käyttää päätösten tukijärjestelminä. Mutta eihän se niin ole. Tuotantotalous kuuluu jokaiseen yritykseen, tavalla tai toisella. Diplomi-insinöörit (toivottavasti) eivät yleensä kovin montaa vuotta toimi rivikoodarina, projektipäällikön (tai linjaukkojen) olisi hyvä olla jotain käsitystä taloudesta. Ei välttämättä käytynä yhtään kurssia tai muuta (en yleensäkään usko koulutuksen ylivoimaiseen tapaan todistaa asiasta tietäminen), mutta että asioita, joita sieltä puolelta tulee, ei pidettäisi ainakaan turhina.
Keskivertokoodari on skeptikko ja konservatiivi – siltä ainakin tuntuu. Toisaalta, he ovat tottuneet loputtomaan hypetykseen ja toistuviin odotusten alittamiseen. Siksi hienot termit, kuten ketterä ohjelmistotuotanto eivät välttämättä aiheuta riemunkiljahduksia. Yleensä lähinnä nauretaan uusille toimintatavoille, pidetään niitä turhina. Kuitenkin kyse on paljon muustakin kuin fancy wordseistä. Ohjelmistotuotannon evoluutiosta, siitä, että tehdään hyväksi huomattuja asioita enemmän, kuin niitä, jotka on jo huomattu huonoiksi. Onnistuneita esimerkkejä on paljon, epäonnistumisista varmastikin vaietaan.
Jotenkin ohjelmistoalalle valmistuvia (en tunne riittävän montaa varsinaista työntekijää voidakseni vahvistaa tämän) vaivaa sellainen älä tule neuvomaan -syndrooma. Ollaan kiinnostuneempia teknisista ratkaisuista, vaikkapa jonkun oikeaoppisen kerrosmallin toteuttamisesta, kuin siitä, että pysyttäisiin vaaditulla tasolla muissa asioissa – aikataulussa ja budjetissa. Syntyy perinteinen tilanne. Projektipäällikkö ja tiimi muodostavat ryhmän, jonka pahimmat vastustajat ovat yrityksen talousosasto ja yrityksen johto. Ehkä myös asiakas. Asiakas kun on väärässä, ei tiedä mitä haluaa ja valittaa turhaa. Kun he eivät vaan tajua. Todellisuudessa juuri näiden linkkien – ymmärtämisen – eteen olisi panostettava eniten koko yrityksessä. Panostus ei toimi tietenkään yksisuuntaisesti, vaan sen täytyy olla kaikkien intressi. Tätä vaikeuttaa se, jos projektipäälliköillä tai rivikoodareillakin on asennevamma johtamista ja taloutta kohtaan. Kuitenkin markkinataloudessa lopulta mennään rahan ehdoilla, halusipa koodari koodata minkälaisia widgettejä tahansa. Tietysti, jos asiakas pitää koodareita omina orjapojuinaan ja toivoo, että uusi ominaisuus toteutettaisiin viikonlopun aikana, niin olisi ehkä katsottava peiliin sielläkin suunnassa.
Kun tutkin kesällä töissä asioita, jotka voisivat muodostua Suomelle kilpailueduksi ohjelmistokehityksestä kilpailtaessa, vastaan tuli oikeastaan vain yksi asia. Laatu. Ei välttämättä se, että ohjelmisto toimii hyvin (se on siis tärkeää, mutta on muitakin asioita), vaan myös se, että pysytään aikataulussa, budjetissa ja ollaan oikea-aikaisia. Asiakas saa sitä mitä on tilannut. Ylläpito toimii. Linkki asiakkaan ja toimittajan välillä on hyvä. Nämä ovat niitä asioita, jotka usein eivät toimi esimerkiksi Intiassa. Joskus toimivat, usein eivät. Syynä ovat monet eri asiat. Niitä on turha alkaa käymään läpi. Ohjelmistoyritysten ulkoistuksista löytyy varmasti juttua, jos joku siitä jaksaa innostua.
Projektit kasvavat, käytetään alihankkijoita. Koodaamassa on satoja ihmisiä. Siinä ei yhden ihmisen äärimmäinen tekninen osaaminen paina paljoakaan. Tietysti voi painaa ratkaisevasti, mutta jos hänet korvataan normaalitaitoisella koodarilla, ei lopputulos todennäköisesti ole merkittävästi huonompi. Sen sijaan ihmiset, jotka eivät näe, tai kieltäytyvät näkemästä isoa kuvaa, kokonaistilannetta, voivat olla enemmän haittana, kuin esimerkiksi heikkotasoinen koodari. Koodaus on kuitenkin nykyisin oikeastaan ainut jäljellä oleva ala, joka on lähes täysin käsityötä ja jossa tarvitaan yhteistyötä enemmän kuin missään.
No nyt kun joku on tänne saakka tämän lukenut, tuntuu olo tyhjältä. Mitä Jasmo yrittää oikein postauksessaan sanoa? Siinäpä onkin bloggaamisen hienous. Voin kirjoittaa hajanaisia mielipiteitä asiasta. Ehkä kirjoitusprosessi oli enemmänkin omien ajatuksien hahmottamista. Nyt voisin poistaa tekstin ja olla tyytyväinen – olen ajatuksien suhinasta löytänyt jotain piirteitä, jotka ovat mielestäni tärkeitä. En kuitenkaan tee sitä, tykkään niin kovasti julkaista tekstejä blogissani. Tulipa anteeksipyytelevä lopetus. No, korjaan sen käyttämällä kirosanaa.
Perkele.
Olen haukkunut blogissani sarjaa nimeltä 24 useaan otteeseen. Juuri eilen alkoi 5. tuotantokausi pyörimään mtv3 ja subtv. Sen kunniaksi päätin katsoa kaverini dvd:iltä 4. tuotantokauden (juuri, kun olisi pitänyt lukea tenttiin..(palautin tyhjän paperin..)) kokonaisuudessaan noin 30 tunnissa. Olin asennoitunut. Tämä on karu ja epälooginen sarja.
Olin oikeastaan väärässä. Olin jossain määrin väärässä haukkuessani sarjan tätä tuotantokautta aikaisemmin. Ydinasiat toimivat, joskus juoni vähän onnahtelee, mutta imuvoima säilyy aivan eri tavalla kuin 3. tuotantokaudella, joka on lähinnä ärsyttävä. Katsojan älykkyyttä ei myöskään halveksita raivostuttavilla naisrooleilla, joita 24:ssa on aiemmin nähty esimerkiksi Elisha Cuthbertin esittämänä. Onhan Elisha kaunis nainen, mutta hänelle kirjoitetut roolit tuntuivat keskittyvän hänen rintoihinsa enemmän kuin mihinkään muuhun.
Jos palataan 4. tuotantokauteen, niin se kuvaa mielenkiintoisesti valintoja. Erilaiset ihmiset joutuvat tekemään nopeasti valintoja. Itse valintaprosessi käydään nopeasti yleensä läpi, eikä katsojalle hirveästi kerrota valintojen perusteita, mutta seurauksia esitellään. Se on varsin piristävää.
Nostaisinkin 24 : 4 luokasta surkea luokkaan varsin hyvää viihdettä. Kai mielipidettään saa vaihtaa :)
Kai tuo 5. tuotantokausikin pitää tarkistaa, tosin televisiosta en jaksa seurata. Se nyt ei vaan ole enää nykyaikaa.