Jasmon blogi tietää paremmin

Nyt on sitten Uusimaa säpissä. Ei herätä isompia tunteita minussa, mutta erikoinen toimi kyllä on.

Tänään ei ollut yhtään niin masentunut olo kuin eilen aamulla. Käytiin pikkupojan kanssa huollattamassa auton lasi (2 ihmiskontaktia kun avaimia ei desinfioitu välillä) ja Solitan toimistolla hakemassa välttämättömyyksiä. Siellä ei tullut yhtään ihmiskontaktia. Solitalla on ilmeisesti 6 kokonaista kerrosta Tampereen toimistossa, yhdessä kerroksessa näin pari ihmistä, toisessa en yhtään. Veikkaan että aika turvassa sosiaalisilta kontakteilta voi olla myös työpaikalla.

Olokin tuli ergonomisemmaksi, kun sain kotitoimistoon vähän panostettua ja rouvakin sai toimistotuolin. Muutenkin tänään ihan hyvät fiilikset, varmaan myös siksi että vaimo hoiti pääasiallisesti noi pikkumiehen kouluhommat, hän on siinä minua todella paljon parempi.

Sportin puolelle pitäisi keksiä jotain kiinnostavaa. Haluaisin pelata padelia, mutta en ole oireeton. Vaikka olen varma, ettei minulla ole koronaa, voi padel hallilla yskiminen vähän aiheuttaa muille oudon olon…

Iltaisin on ollut aikaa, tänään en pelannut cities Skylineä vaan minun tosielämän tycoon-peliä nimeltä https://tukikauppa.fi. Pikkuhiljaa on siinä komisteltu nurkkia ja tarjottu palvelua. Kohta taas jotain uutta tulossa.

Sitä odottelen että lounas-jätskiautot, eli lounasaikaan ajavat pakettiautot joista saa lounasta, alkavat ajaa Tampereellakin. Ainakin itselle maistuisi ajatus. Kotiruuassa ei sinänsä mitään vikaa, mutta.. Olen käynyt usein Turtolan Subista hakemassa lounaspatongin, mutta kai sekin on sellaista liikkumista mitä pitäisi välttää.

Ei muuten mene kamalasti bensaa tälleen elellen! Rahaakaan ei periaatteessa, mutta ostin just pojalle uuden Islabiken ja ainahan sitä keksii kaikenlaista. Rahastosäästöt, onneksi eivät isot, on tullu kivasti tonttiin tässä. Ei haittaa, kunhan ei joutuisi vaan lunastamaan niitä pohjalta. Mieluummin tankkaisi ja uskoisi ettei tämä maailma tähän lopu tai jos loppuu, niin eipä siinäkään silloin mitään häviäisi.

Näihin tunnelmiin!

Tarkkaavaisuus on koetuksella. Työelämälle ei oikein riitä tarpeeksi vastapainoa. Ainakin itselle jää työajatukset helposti päälle ja pari juttua voisi aina tehdä lisää.

Muuten kyllä ihan samanlaista lapsiperheen elämää kuin muutenkin.

Se mietityttää näissä karanteenissa etc, että miksi ne on maan sisällä samassa vaiheessa, vaikka epidemia on pahana vasta Etelä-Suomessa. Eikö Parikkalassa voisi edelleen toimia, jos nyt ei normaalisti, niin normaalimmin?

Ja kuinka motivaatio tiukkaan sosiaaliseen etääntymiseen syntyy ja pysyy, jos lähin todettu tapaus on 400km päässä?

Vai onko niin että yhdenvertaisuusperiatteen tai vastaavan vuoksi ei voida tehdä ihan mitä sattuu?

Alkaa jo tuntua tämä kotona kököttäminen. Ja se että Herra 7v on kanssa kotona. Olisi kiva keskittyä töihin, olisi kiva käydä salilla ja pelaamassa padelia. Padel-hallit kai on auki, mutta minulla on välillä flunssan oireita (mullahan on niitä melkein aina) niin eipä noihin viitsi mennä.

Poistin eilen Facebookin puhelimesta. Twitterin olen vahvasti arvioinut. Tekisi toisaalta mieli poistaa se. En jaksa koronapoliiseja ja maailmanlopun lietsontaa. Ja jatkuvia ”gateja”. Twitterissä on aina joku todella tärkeä hässäkkä menossa. Milloin ketäkin tai mitäkin ihmisryhmää lynkataan.

Mutta Twitter ei ole pelkästään yksiulotteinen. Sieltä löytyy myös fiksua keskustelua ja linkkejä hyviin blogeihin ja artikkeleihin. Näkökulmia ja syvää ymmärrystä esimerkiksi talouteen. Heidän viestinsä vaan valitettavasti meinaa hukkua ties minkä kohkaamisen päälle. Tänään se on itse nettiä selaamalla terveyden ammattilaisiksi kuukaudessa tulleet twitteristit.

Selvästi huomaa oman mielentilan ainakin hetkellisesti nyt heikentyneen. Ei huvita.

Kevään reissut on kaikki peruttu ja rahan palautukset on prosessissa. Toivottavasti rahat ehtii tulla ennen kuin firmat menevät konkurssiin.

Alkaa Suomessa ilmeisesti tunnelma tiivistyä, kun ensimmäinen on tautiin menehtynyt ja uusien tartuntojen määrä on lähtenyt nyt näyttävämpään kasvuun.

Huomenna jatkuu taas kotikoulu! Jännittävää nähdä, miten herra 7v asiaan suhtautuu. Viime viikko meni uutuuden viehätyksen piikkiin. Nythän tämä on jo arkea. Katsotaan sanoi lääkäri.

Tänään kävin koiran kanssa ulkoilemassa Oriveden Pukalassa ja siellä suunnalla. Käppäilin peruslenkit läpi (13km) ja haistelin vähän metsäilmaa.

Teki hyvää ihmiselle!

Metsässä ulkoilureittien varressa autoja oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Vaikka Oriveden Pukala ei ainakaan aiemmilla kerroilla ole ollut mikään superkohde ihmismäärän suhteen, niin autoja siellä oli tänään runsaasti. Tosin, runsaasti on tässä tapauksessa kymmeniä autoja ja polkua on 15 kilometriä, joten turvavälit saatiin kyllä säilytettyä. Itse otin tällä kertaa urheilun kannalta, niin ei tullut edes nuotiopaikoilla pysähdeltyä. Sen verran mitä sinne vilkuilin, niin ihmiset tuntuivat kyllä – entiseen tapaan – istuvan omissa porukoissaan jonkin matkan päässä toisistaan.

Pitäisi varmaan ottaa todesta tämä etätyökausi ja alkaa rakentamaan kunnollisia etätyöpisteitä kotiin. Ettei tarvitsisi kiropraktikkoa ja hierojaa – kuka tietää milloin nekin taas ottaa vastaan.

Tsemppiä kaikille ja palataan asiaan!

Aika paljon menee päivistä ruutujen äärellä ja huonossa ergonomiassa. Sen alkaa huomaamaan, päättää särkee ja niskat jumissa. Nyt olisi aikaa tehdä vaikka mitä kehonhuoltoa mutta niin sitä vaan jumittaa ruudun ääressä.

Samaan aikaan hieman ihmetyttää sosiaalisen etäännyttämisen säännöstö. Twitterin pahimmat vauhkoajat ovat sitä mieltä että ulkona liikkuminen ylipäätään pitäisi olla kiellettyä ja lenkillä saisi olla vaan 5 minuutin päästä kotoa. Tässä menee vähän puurot ja vellit sekaisin.

Ymmärrän ajatuksen liikenteen vähentämisestä. Mitä vähemmän autoillaan, sitä vähemmän kolisee ja sitä vähemmän se kuormittaa terveydenhuoltoa.

Samaan aikaan kuitenkin metsähallitus on toivonut ihmisten välttää metsissä suosittuja nuotiopaikkoja jottei kymmenet ihmiset ole samassa paikassa. En ole infektiolääkäri, mutta tuntuisi siltä, että pisaratartuntana tarttuva tauti ei ole kovin herkkä tarttumaan, kun ihmiset ovat ulkona, ulkovaatteet päällä ja suomalaisia. Harvoin tuntemattomien kanssa, edes metsässä, kovin lähekkäin on tullut istuttua saatika halailtua.

Ymmärrän, että kaikkea kannattaa rajoittaa, mutta mielestäni menee vahvasti pikkuruiset ja valtavat asiat sekaisin. Samaan aikaan Pataässässä karaoke paukkuu ja tupa on täynnä ihmisiä. Kannattaisi mielestäni keskittyä ja keskittää energiat niihin asioihin, joissa vaikutetaan suureen määrään ihmisiä. Ainakaan Pirkanmaan nuotiopaikat eivät ole sellaisia.

Nyt puhelin pois ja aamupalaa ja vähän jos lähtisi ulkoilemaan koirien kanssa. Ehkä rouva lähtee mukaan.

Päivä 4 ei kovin mielenkiintoinen. Aamusta iltaan luurit päässä. Sitten pojan kanssa vähän läheiselle futiskentälle potkimaan. Sit ruokailu ja taisin nukahtaa sohvalle jo puoli kymmeneltä.

Nimittäin ainakin omassa päässä tämä etätyöskentely jotenkin viittaa lomaan. Ja tarkoitan sitä, että iltasella nukkumaanmenoajat venyy, vaikka todellisuudessa nukkumaan pitäisi mennä ihan samaa aikaan kuin muutenkin. Mutta tämä viikko on tullut illat kukuttua. Se alkoi nyt perjantaina sitten näkymään ja uni tuli illalla ajoissa. Tätä yötä ei pelattu Cities: Skylineä….

Nyt pitäisi sitten keksiä jotain mielenkiintoista tehtävää itselle ja perheelle viikonlopuksi. Ehkä metsäretki ja hyvät eväät? Sen lisäksi tosin jää vielä pari tuntia.

Ensi viikolla herra 7v:n olisi ilmeisesti mahdollista saada opetusta ihan koulussa. Pitääpä katsoa mitä tässä nyt tapahtuu, kuulostaa houkuttelevalta.

Yksi päivä taas takana. Pirkanmaalla ei ole kolmeen päivään todettu yhtään Korona-tapausta. Karanteenin tarpeellisuus mietityttää.

Itsellä on kurkkukipua. Se tulee ja menee. Jotain nuhan tapaista ollut jo aika kauan. Nyt ei sitten uskalla tehdä mitään, kun joka paikassa on ehdottomat kiellot tulla, jos on vähäisiäkään oireita. No, tänään kävin ajamassa fillaria tunnin ja välillä pysähdyin TTY:n ulkosalille vähän jumppailemaan.

Poika sai tänään äidin opettajaksi. Meni heti paljon paremmin kuin minulla aiemmin. Hah.

Päivät mennyt luurit korvilla. Minun työroolini on yllättävän paljon palaverissa istumista näköjään.. Päivästä toiseen olen nyt vaan luurit korvilla Teamsissa.

Ostin myös pleikkarikaupan alesta Cities Skylinen Mayor paketin, jossa oli iso nippu DLC kamaa ja halpa hinta. Kirjoitan tätä klo 00:30, eli kävi juuri niin kuin odotettavissa oli. Hauska peli kyllä!

Huomenna haluaisin jonkun kevyen after work virtuaalivideoihmeen kokea. Toivottavasti jostain löytyy moiseen seuraa.

Taas yksi päivä takana. Jotain on opittukin. Nimittäin näköjään suomalaisittain tämä Covid-19 tauti kirjoitetaan Korona, eikä ceellä niin kuin tähän asti olen kirjoittanut. Aina oppii uutta!

Vaikka otsikossa lukee päivä 2, niin on sanottava että etätöissä on oltu perjantaista saakka. Juteltiin rouvan kanssa tänään asiasta ja päädyttiin siihen, että tänään etätöissä oleminen ei oikeastaan tuntunut miltään. Ihminen tottuu nopeasti, näköjään.

Pikkuherralla oli tänään ensimmäinen kotikoulupäivä. Ei se koko päivää mennyt täydellisen samanmielisesti, mutta ihan hyvin kuitenkin. Aamulla tehtiin lukkari yhdessä, mutta siinä ei kuitenkaan pysytty. Esimerkiksi matematiikkaa ei riittänyt 45 minuutiksi läpikäytäväksi. Pitänee alkaa omaa Beta-kaavakirjaa käymään läpi huomenna. Jos tehtävät muuten loppuu, on aina ketjutettu derivaatta! Vai integraali.. Vai differentiaali.. No, joku kuitenkin. Ei vissiin tekisi pahaa itsellekään kerrata.

Tänään on opittu etätöistäkin jotain. Nyt kun kaikki ovat etänä, eikä niin että etäilijät ovat neukkareita täynnä ihmisiä, hommahan toimii aika hyvin. Kuulokkeet ja mikki kaikilla, niin puheen kuulee eikä tule sivukanavakeskusteluita. Toimii itseasiassa niin hyvin että en tiedä mitä mieltä olen näistä Teams tms kokouksista, jossa osallistujina on yksilöitä kuulokkeineen ja sen lisäksi neukkareita videolaitteineen.

Tosin siihen pitäisi keksiä joku hyvä tapa, että miten pyydetään puheenvuoroa 10 hengen palaverissa silloin kun ruutujako on päällä. Ihmiset eivät yleensä huomaa kameralle vilkuttelua. Onko oman nimen karjaiseminen puheenvuoropyyntönä hyvä? Vai onko parempia ehdotuksia?

Kuulemma jotain lääkettä Koronaan on testailtu Kiinassa hyvin tuloksin. Tässä on vaaran paikka! Toivo paremmasta saattaa altistaa nykyisen hyvän tunnelman. Joten keskitytään nyt vain tähän tekemiseen ja jos joskus joku rokote ja/tai lääke saapuu, nautitaan siitä sitten. Nyt keskitytään tähän. Sosiaaliseen etäisyyteen.

Sosiaalisen etäisyyden kurssit voisivat olla Suomen talouskurimuksen yksi pelastava tekijä. Olemme siinä lahjakkaita luonnostamme.

Tänään pikkuherra oli vielä koulussa hakemassa viimeiset tavarat ja ohjeet kotikoulua varten. Huomenna on sitten kotikoulua, kuitenkin niin että oikea opettaja on laatinut päivän lukujärjestyksen, aikataulun ja tehtävät. Vanhemmilla on huomenna hieman harjoittelun paikka. Uskon että homma saadaan kyllä toimimaan.

Välillä kun kotona selailee vain coronauutisia ja katsoo tiedotustilaisuuksia, alkaa oma mieliala harmaantua. Kaupassa tai lenkillä käynti saa taas muistamaan, että meitä ei ole kohdannut ydintuho. Maailma on edelleen tuolla.

Nyt meidän perheessä saamme tuta sen, ettemme koskaan saanut sisustettua ja järjestettyä etätyöpisteitä kotiin. Huoneet ovat melko pieniä ja ei viitsi olohuoneeseenkaan sellaista lähtökohtaisesti rakentaa. Huonolla ergonomialla Teamsissa 7h päivässä ja pahin vaivamme ei tällä hetkellä tosiaan ole Corona.

Tsemppiä kaikille ja toivotaan että Teams pysyy hengissä.