Jasmon blogi


Jasmon blogi tietää paremmin

  • oli: KOVIN!

    Seuratkaa Youtubea

  • Edellinen mainostamani messenger lahosi heti kehumisen jälkeen. Ei siis sitä.

    Olin vähän aikaa ilman, kunnes minulle suositeltiin Quick IM Express – mobiilimessengeriä. Express-versio on ilmainen, pro maksaa.

    Tuli vain mieleen, kun näin tuon Soneran aivan käsittämättömästi hinnoitellun messengeripalvelun mainoksen. Älkää käyttäkö sitä. Ladatkaa ennemmin Quick IM Express.

  • Kun koko päivän on koodannut ja koodannut saadakseen jonkin asian toimimaan, saattaa huomata jotain tiettyä. Näin kävi minulla eilen. Viikon aforismi onkin:

    Ei ole vaikeita ongelmia, ainoastaan vaikeita ratkaisuja

  • Kokonaisvaltaisen elämyksen Jasmon blogista saa, kun tilaa myös juutubea. Jos olet rekisteröitynyt tuubisti, niin tilaaminen käy
    täältä

    </mainos>

  • Siitä lähtien, kun olen Tampereella vaikuttanut ja lenkkeillyt, olen pitänyt lenkkisoittimessani mukana aina erästä tiettyä DJ Orkidean Tiistain Tanssi-ilta -showta. Sitä, missä Orkidea soittaa rullaavaa ja napakkaa psytrancea, tai minun näkökulmastani vain psykeä.

    Tajusin juoksutehoa parantavan vaikutuksen sattumalta, kun kävin hyppyyttämässä Lappeenrannassa läskiä hieman pidemmällä lenkillä. Kuuntelin alkumatkasta Zen Cafea. Noin 8km jälkeen oli vielä 2-3 km jäljellä ja jalat alkoivat jo vähän painaa. Toiveet matkan loppumisesta alkoivat pyöriä päässä. Ajattelin, että laitetaan jotain napakampaa. Silloin vaihdoin soittoon tuon Orkidean setin. Kelasin sitä 15 minuuttia alusta, siinä alussa on enemmän jotain flamencojuttuu.

    Orkidea puhuu vähän ja pyöräyttää soimaan Astrix – Solaris. Jos Astrix on laisinkaan tuttu, voi jo pelkästään nimestä arvata, että nopeaa ruttaavaa helppoa israelpsykeä on luvassa. Mutta toimii! Ei mitään järkeä. Huomasin sykemittaristani, että sykkeet hakkaa täysillä, mutta jalka nousee kepeästi ja mielellään ja hengittäminenkään ei tunnu tärkeältä. Käsissä karvat pystyssä. Olotila ei siis ole sellainen, mikä joka kerta juostessa tulee, kun voimia vielä on hyvin ja meno on kepeää ja mielekästä. Vaan menee suunnilleen jokaisen breikin kohdalla sellaiset väristykset, että oksat pois.

    Eikä tuo ole mikään yksittäinen kokemus. Teen sitä toistuvasti, koska olotila on varsin miellyttävä ja matkakin taittuu. Viimeksi eilen, kävin juoksemassa paikallisen järven ympäri (~11km). Loppupuolella arvelin taas vaihtaa vähän psykeä korviin – ja sama juttu. Matkan taittamisen vaikeus vaan jotenkin häviää. Orkidean setti onneksi hieman rauhottuu Solariksen jälkeen, mutta ei mene kauaakaan, kun soimaan pamahtaa GMS – The Ring. Biisi on älyttömän rokkaava, rullaa sanoinkuvaamattomasti ja siinä huomaamatta alkaa jalkakin taas mennä eteenpäin – eikä tunnu pahalta.

    Jokaisella juoksulenkillä olen miettinyt, että pitäisi kirjoittaa tästä blogiin. Mutta, aika naurettavaltahan tuo kuulostaa. Tosin, on musiikki aiemminkin kannustanut mahtisuorituksiin, lähinnä polkkabileissä. Kun läski ottaa batteryvotuu ja jumppaa pari tuntia tanssilattialla, niin faktahan on, että väsyttää, eikä jaksa. Mutta niin se vain meni, että kun polkka/kovatrance hittikimara paukahti päälle 03:00, niin viimeinen 30 minuuttia painettiin, vaikka periaatteessa tuntui pahalta.

    No, sen jälkeen olikin aina ihan osina. Joidenkin bileiden jälkeen pisti 2 vuorokautta rintaan, mutta kai se oli vain joku rintalihastukos.. Batteryllä, alkoholilla ja hikijumpalla ei siihen liene voinut olla vaikutusta..

  • Puhelimeen ei kannata luottaa liikoja.

    Ideana oli, että menen yhden kaverini luoksi yöksi Helsinkiin tuon Chicanen keikan yhteydessä. Olen Studio 51, kun huomaan kännykkäni virran olevan todella vähissä. Vien puhelimen latautumaan baaritiskin taakse. Se on siellä kahteen otteeseen, arviolta ehkä noin 1,5h. Sen jälkeen pidän puhelinta päällä, kuvaan videota ja lähetän pari tekstiviestiä.

    Olen ulkona taksista joskus neljän aikaa. Pitäisi soittaa kaverille, mutta akku on taas loppu. Taksi kerkeää mennä, eikä liikettä näy. Onneksi aurinko nousee, eikä ole kylmä. Yritän keksiä, mitä tekisi. Käyn etsimässä lähistöltä, josko olisi puhelinkoppia tai jotain muuta järjestelyä, kuten huoltoasemaa, jossa saisi puhelinta ladattua.

    Ei löydy. Vaikken ole aivan varma ikkunoista, päätän kivittää ikkunoita (kävyillä). Kops kops. Kukaan ei herää. Onneksi ei, sillä olen heittänyt kävyt naapurin ikkunoihin.. Tämä selvisi seuraavana päivänä.

    Kello on viisi, kun olen parin kilometrin päässä itäkeskuskuksen metroasemalla yrittämässä soittaa numeropalveluun maksupuhelimesta. Käppäilin sinne asti ympärilleni katsellen. Ilma oli kiva, olo ei turhan paha ja nauroin tilanteelleni. Rahat eivät riitä numeropalveluun soittamiseen. Tyhjä arpa. Ei muuta kuin takaisin.

    Huoltoasema. Kello on puoli kuusi. Paukkaan sisään ja pyydän laturia lainaan. Ei ole. Läheisellä Essolla kai olisi, ainakin myydä, mutta ei ole tietoa milloin se aukeaa. Saan kuitenkin soittaa huoltoaseman puhelimesta numeropalveluun. Numeroa ei löydy – kaverini on estänyt numeron saamisen numeropalveluista. Nauratti. Ensin huoltoaseman pitäjä näytti hieman huolestuneelta, mutta kun nauroin, niin hänkin rentoutui. Onneksi on lämmintä.

    Kerään matkalta lisää kiviä, nyt on saatava kaveri hereille, kun ei ole enää mitään uutta tutkittavaa pihalla ja tylsyys iskee. Takaisin kävellessäni tajuan, että lehdenjakaja varmaan tulee kohta, voisin päästä siinä sivussa sisään. Kello on 5:45, kun olen 100 metrin päässä kohteesta ja lehdenjakaja ajaa vastaan.

    No, ei sitten. Onneksi on kiviä.

    Menen tuliasemaan ja tulitan (naapurin) ikkunaa. Itseasissa tällä kertaa varmaan toisen naapurin. Ikkunat näyttivät oudoilta ja se johtuikin siitä, että ne eivät olleet oikeita, vaan naapurin. Alkoi tuntumaan siltä, että nyt ei kivity oikeat ikkunat ja en kehdannut heitellä. Menen oven eteen miettimään mitä tekisi. Kello 5:55 kuuluu *naks*.

    Alaovi aukeaa kuudelta! Ei uskoisi. Mutta näin on. Nopeasti sisään ja kämpän oven taakse. Ovikellon rimputtaminen kaikuu käytävässä, luulen että kaikki heräävät meteliin, vaikka ihan normaalisti rimputan. Toivottavasti eivät heränneet. Jonkun aikaa rimputettua kaveri herää ja avaa oven.

    Seikkailu loppuu.

  • Tänään chicane, huominen nöräystä ja sunnuntai koomaa.

    Maanantaina töihin virkeämpänä kuin koskaan.

    Tällä mennään!

    Hyvää viikonloppua!

  • Vaikka tiedän tämän olevan aivan Wanha juttu, niin tänään vaatteita pakatessani en muistanut enää tätä power-viikkausta. Piti aivan googlettaa, jotta sain viikkausvideon esiin.

    Ja pakkaaminen muuttui nopsammaksi!

  • Ilosaarirock myytiin loppuun.

    Toivottavasti muistit hankkia lipun ajoissa!

  • Kesä tulee. Onko musiikkisi valmiina kesään?

    DJ Wispy on kavereineen veivannut aikoinaan kolme mixtapea, jotka tuovat kesän jokaiseen kotiin.

    Wispy – *Fiilistel* (download)
    Matic & Wispy – Junkkaskenen Kiltit Pojat (download)
    Wispy – September (download)

    Täydellisyysasteikolla menee niin ylös, että ei mitään rajaa!

    IHQJUNG!