Jasmon blogi


Jasmon blogi tietää paremmin

  • Jasu vetää, mustissa.Päivä I: Upeaa puuteria. Pojat menee ensin, Simo sulavasti ja suoraan, Tuomas hyppyyttää pompuista ja vetää kovaa. Itse tulen perästä. Nojaan takasukseen, yritän tehdä pienen telluasennon, että suksi uisi paremmin. Lunta on. Vaihdan jalkaa, eli teen käännöksen. Suksi sukeltaa. Pää edellä hankeen.

    Päivä II: Vähän painunutta, mutta edelleen upeaa puuteria. Laubilla paljon lunta, paljon vauhtia, hyvällä tavalla kulmaa. Suksi ui. Reisissä polttaa, kun joutuu ajelemaan suksea niin takaa. Pienet töyssyt on otettava vielä enemmän takapenkiltä. Suksi ei anna ollenkaan painetta vastaan. Siirryn loppuosassa alppikäännökseen, joka risukon välissä toimiikin hyvin ja nautin hiihdosta. Alppikäännöksessä painon saa paremmin jaettua kahdelle jalalle ja siten saa kantopintaa enemmän.

    Päivä I (uudelleen): Simo antaa testiin oman leveämmän suksen. Lähden laskemaan. Suksi nousee pintaan ja antaa painetta molemmille jaloilleni vastaan. Kääntyminen on helppoa, tekipä pitkää käännöstä tai lyhyttä pomppukäännöstä. Huudan puolessa välissä laskua pojille (lasken ensimmäisenä) kirosanoja, niin hyvä suksi on laskea. Lupasin ostaa sukset heti. Simo manaa minun omaa Elanin M999 -suksea. Liian kapea. Ei kelluta. Vaikea.

    Leveitä suksia joskus kuulee haukuttavan, ne ovat ”taitojen parantelua”. Ehkä niinkin, mutta niin valtava ero hiihdon helppoudessa oli, että henkilökohtaisesti valinta leveän ja kapean (jos 99mm on kapea :) suksen välillä on helppo. Jos hiihdosta kerta voi nauttia, niin miksi ei sitten nauttisi?

    Taisi tulla arvokas testilasku..

  • Hyvin kirjoitettu ja ilman ennakkokäsityksiä oleva juttu Techmusta oli Kaakkois-Suomen Sanomissa. Sanoisin, että poikkeuksellisen hyvä juttu konemusiikista ja toiminnasta sen ympärillä.

    Juttu
    Techmun kotisivut

  • ”Mihin lähetään”
    ”Lähetään vaikka Innsbruckiin”
    ”Ok”

    No, ensin kuitenkin käytiin kuvaamassa kumparelaskua Engelbergissä. Naisten finaalin taso oli aika jännä, finaaliin oli päässyt myös naisia jotka tekivät aurakäännöksiä. No, kovemmassa päässä olikin sitten kovempaa vetoa. Yritin opetella kuvaamista, laskijoiden sijoitukset eivät minua juuri kiinnostaneet. Kuvausgearin minulle sponsoroi Kuvausharrastaja T.Korpi (Ranskassa).

    Mellakka kolmoskatastrofi semi hampurilaisella.

    Kokeilin paljon erilaisia juttuja, mutta kuvista tuli aika samanlaisia. En saanut oikein värejä esiin hiihtäjistä, mutta jotain hyppykuvia sai ikuistettua. Kuvaaminen kuitenkin on kiinnostavaa ja tuolla tavalla kun pääsee kokeilemaan, niin oppiikin jotain. Läpipolttamisen perusteet osa I ja II.

    Ländi näkyy jo.

    Kisat loppuivat, joku voitti.

    ”Joko lähdetään?”
    ”Lähdetään vaan.”

    Jatkuu seuraavassa postauksessa..

  • Nyt ei tarvitse enää pelata kämäsillä excel-tiedostoilla, kun voi käyttää päheetä weppipalvelua!

    Scred

  • Puolentoista kuukauden olo Sveitsissä on tuonut mieleen muutamia asioita, joita Suomessa (tai ’suomalaiset’ firmat) osaataan tehdä ja lokaalit oikeastaan eivät.

    Lapiot: Lumilapiot, pistolapiot – oikeastaan kaikki lapiot pois luettuna ns. lumivyörylapiot. Ne ovat kaikki painavia, tehty jostain metallista, joka ei ole kuullutkaan alumiinista, varret ovat umpipuuta ja ilman kahvoja. Käsittämätöntä, että maassa, jossa todistettavasti on ollut talvi useina vuosina ja lunta tulee välillä runsaasti, ei ole kunnollisia lapioita! Fiskars, missä myyntiorganisaatiosi?

    Renkaat: Sveitsissä ei saa ajaa nastarenkailla. Jyrkillä mäillä tarvitaankin sitten ketjuja. Ymmärrettävää. Kuitenkin meidän hiihtoautonamme oleva Vito on Nokian Renkaiden tekemillä kitkarenkailla noussut tähän saakka jokaisen mäen lähes nikottelematta ylös, kun paikalliset ovat väsänneet autoihinsa ketjuja. Nokian Renkaat, miksette myy näille kitkarenkaita?

    Lukot: Talojen ovissa olevat lukot ovat hämmentäviä hienomekaniikan ihmemaassa. Hakaan ovea ei sentään tarvitse laittaa, mutta Abloyn lukkoihin tottuneelle kaverille huonosti toimivat ja hankalat lukot ovat aina vaan yllättäviä. AB Lukko Oy, täällä olisi asennushommia!

    Autokoulu – liukkaalla ajaminen: Sveitsiläiset ovat tottuneet täpäriin tiloihin ja mäkiin ja yleensä autot ovat uusia ja hyviä ajaa. Kuitenkin liukkaalla ajamisessa on kummallisia aatoksia – jos renkaat sutivat, paikalliset painavat enemmän kaasua. Todistettavasti nelivetoinen Subaru valui tätä kotimäkeämme alaspäin jokainen rengas sutien.. Myös Uotisen tarinat mäkeen juuttuneesta Porsche Cayennesta (jonka uotsi tietysti hetken pohdittuaan (*tök* *tök*) ja mittailtuaan kävi ajamassa ylös) tukevat tarvetta parannetulle liukkaan kelin ajo-opetukselle.

    Tyynyt: Tyynyt tässä maassa tuntuvat olevan valtavia, mutta silti onnettoman huonosti tukevia. Niihin lähinnä hukkuu. En tiedä tekeekö kukaan Suomessa tyynyjä, mutta itse ainakin olen suomimaassa aina nukkunut paremmalla tyynyllä kuin täällä. Onneksi Hanna lähetti Matson mukana minulle kotoisen tyynyn (<3), nyt nukuttaa! Siinäpä ne nyt mieleen tulevat melkein olivatkin, jonotuskäyttäytymisestä ei jaksa edes aloittaa.

  • Tänään en väistellyt kiviä. Aurinko paistoi, kivet rasahteli. Ei haitannut. Hiki virtasi. Luisto oli hiton huono, joutui tekemään enemmän töitä kuin olisi arvannut. Tiellä oli myös kaikenlaisia erittelemättömiä esteitä, mutta en antanut sen häiritä. Nöyrästi vaan eteenpäin.

    Tauolla istuin koneella. Lisäksi istuin auringossa terassilla. Kivien rapsahtelu kuului edelleen korvissa, mutta onneksi tiesin sen jo olleen mennyttä aikaa. Tiskasin myös tiskit (tiskikoneella) ja olin muutenkin kodinhengetär.

    Maiden. Mutta ei iron.

  • Hiljaista on pidellyt blogin osalta. Syytkin ovat selviä. Päivät ovat aika toistensa kaltaisia, eikä mitään isompaa ole tapahtunut. Eilen hiihdettiin hyvää lunta ja tänään vielä rippeitä. Simo napsaisi yhden kuvankin minusta, oli muuten hyvä pätkä hiihtoa tuo, eikä vaan yhden shotin pätkä.

    Nyt pitelee ennustusten mukaan vähä kuivaa kautta täällä (viimeisen viikon aikana tulikin vissiin neljät lumet), pitää otella aurinkoa ja tehdä kaikkea muuta kuin hiihtää. Tai voihan sitä käydä aina sen verran hiihtämässä, että snow dayn saa.. ;)

  • Sunnuntaina polkaistiin grillikausi käyntiin. Maanantaina oli jo muitakin grillaajia.
    Grillaajia riitti

  • Noin puolen tunnin skinnaamisen jälkeen saavutamme topin. Joku alppikauris ohitti meidät matkalla, oli liikkeellä yksin. Topissa tuulee, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Palelee. Syömme eväät ja mietitään mistä lasketaan. Alppikauris pyytää meitä katsomaan vähän hänen peräänsä, hän lähtee ennen meitä.

    Lähdemme perään. Ei aikaakaan kun olemme tulleet ensimmäisen kentän alas vähän reilusta kolmesta tonnista vähän alle kolmeen tonniin. On toisen kentän aika. Simo lähtee ensimmäisenä, aikoo ottaa kuvia. Tuomas lähtee kohta kuvattavaksi. Sen jälkeen on hiljaista.

    Katselen kuinka Tuomaksen selkä siirtyy kauemmaksi. Mitään ääntä ei kuulu. On tyyntä ja hissit ovat kaukana. Välillä tuuli vingahtaa kypärässä, mutta pääasiassa kuulen korvien tinnituksen. Linnut ei laula, ei ole puita eikä ruokaa. Ei näy eläimien jälkiä, ollaan aika korkealla ja karussa paikassa. Aurinko paistaa. Vähän se lämmittää, mutta ei ole kuuma. Ilma on kylmä. Tuomas pääsee perille, laskee Simon viereen.

    Radio rikkoo hiljaisuuden. Tuomas antaa ohjeita laskuun. Sitten on taas hiljaista. Simo odottaa kamera valmiina. Työnnän itseni liikkeelle. Hiljaisuus muuttuu hengityksen ääneksi, lumen suhinaksi ja ilman vinkunaksi kypärässä.

    Jännittää. Kameran edessä aina vähän jännittää, mutta toisaalta silloin tekee parhaansa. Ensimmäinen käännös on vaikein, silloin joko saa – tai ei saa – rytmistä kiinni. Se menee ok. Hiljalleen suksi nousee lumen pintaan ja lihaksisto alkaa tuhansien toistojen opettaman liikkeen.

    jasuanderissa

  • Kyllä se vain niin on, että ihminen tarvitsee auringonvaloa. Tässä viimeaikoina on saanut ihan konkreettista esimerkkiä, kun Suomessa majailevien kaverien kanssa keskustelee. Jos sanoo, että on a) lämmintä, b) paistaa aurinko tai c) on kivaa, niin saa heti hirmu syytteet a) elvistelystä b) angstaamisesta. Samat jutut oli meillä viime vuonnakin, mutta itse olin paikalla vasta maaliskuussa, jolloin aurinko näyttäytyy jo Suomessakin.

    Älkää huoliko suomalaiset, kyllä se aurinko ja valo sinnekin vielä palaa, vaikka tämä talvi nyt taisikin jäädä lumettomaksi ja pimeäksi. Ja minäkin tulen takaisin jo reilun 2kk kuluttua!