Ennen hiihtokauden alkua (joka on toivottavasti ennen tammikuuta), pitäisi hankkia seuraavia hyödykkeitä:
Niitä vaan hankkimaan sitten. Saa tarjota :)
Jos ei ole elänyt tynnyrissä tai pää puskassa on varmaan kuullut Ievan Polkasta. Jos ei kuulosta tutulta, niin nyt on viimein aika tutustua asiaan Youtubessa. Mistä tällainen vanha asia nyt minun blogiini hyppäsi? No, syynä on Piraattipuolueen blogi, jossa on monia postauksia epäkaupallisesta kopioinnista ja epäkaupallisesta tekijänoikeuksilla suojatun materiaalin hyödyntämisestä.
Nythän käydään keskustelua siitä, että miten artistit voisivat tienata, jos tekijänoikeusaika olisikin vain 5 vuotta. Tai no jotkut käyvät keskustelua, isolla rahalla EU:ssa päätetään, että 90 vuotta on sopiva suoja-aika..
Joka tapauksessa, Ievan Polkka ja Loituma ovat esimerkkejä siitä, miten tekijänoikeuden piiriin kuuluvan materiaalin luvaton käyttö voi isostikin auttaa tekijänoikeuden haltijaa tai ainakin niitä esiintyjiä. Sen jälkeen, kun joku postasi Youtubeen leekspinnaavan pimun, alkoi Loitumaa hätyytellä toimittajat ja fanipostia alkoi tulemaan kaatamalla ympäri maailman ja keikallekin kyseltiin. Kohun yhteydessä Loituman biisiä lisensoitiin levy-yhtiöille ympäri maailman ja esimerkiksi Venäjälle soittoääneksi.
Myöhemmin kortensa on kantanut kekoon muun muassa Basshunter ja todella monet toinen toistaan härömmät ratkaisut ja biisiä voi kuulla missä vain. Jopa Stepmaniassa.
Yhdestäkään noista teoksista ei Loituma ole kostunut sentin latia. Mutta aikoinaan Loituma teki jopa kiertueen pelkästään tämän kohun takia. Sähköpostituksen ihmelapsena otin ja kysyin Loituman Timolta, että miten nyt menee, vieläkö tämä kohu vaikuttaa Loituman elämään. No, ei kuulemma enää tule niin paljoa yhteydenottopyyntöjä, mutta se osittain kuulemma selittyy juuri tuolla levy-yhtiöille lisensoinnilla. Keikkailumääristä Timo oli varovaisena:
Usein kysytään, onko homma vaikuttanut keikkailuun. Kaikkine anime-
ja konemusalisineen useimmilla versioilla netissä ei ole paljonkaan
yhteistä Loituman kanssa, joten olemme olleet aika varovaisia
tarttumaan keikkailuun. Muutenkin yhtye on tehnyt aika vähän hommia
yhdessä, koska jäsenet asuvat kaukana toisistaan.
Kuitenkin viime vuonna kiertue tosiaan tehtiin. Timo kommentoi siitä seuraavaa:
Viime syksynä teimme kohuun liittyvän kiertueen, kun meitä
pyydettiin mukaan amerikkalaisen stand up koomikon kiertueelle
Ruotsiin. Hänenkin suosio perustuu nettiin ja siksi kai meidät
haluttiin mukaan. Jännittävä kiertue, kun esitettiin vain yhtä
biisiä… Mutta yleisö kyllä tykkäsi ja tunnisti kappaleen.
Ei siitä ilmeisesti kultakaivosta tullut, mutta oiva lisä ainakin tunnettavuuteen. En todellakaan itse olisi tiennyt mitään kyseisestä kokoonpanosta ilman tätä Youtube-kohua. Tästä tullaankin siihen pointtiin, jota haen takaa: Jos edunvalvoja olisi heti huomannut videot Youtubessa ja ne olisi sieltä poistettu, olisi nämäkin lisensoinnit ja keikat jääneet tekemättä ja tunnettavuus saavuttamatta. Ehkä maailmalla olisi mahdollisuus olla olemassa myös silloin, jos epäkaupalliseen käyttöön saisi käyttää myös toisten tekemiä teoksia.
Tosin heti putkahtaisi uusi kysymys: Missä menisi uuden teoksen teosraja? Voisiko toisen teoksen kopioja saada omalle teokselleen tekijänoikeuden? Ja oikeussalissa tavataan.
Pahvia olisi reilusti Ikea-keikan jäljiltä, mutta mihin ne vie..? Lähin tiedossa oleva paikka on reilun kilometrin päässä. Pakko olla lähempänäkin. Vaan eipä löydy netistä.
On tämä kierrättäminen helppoa. Miksei keräyspisteitä löydy Google Mapsista?
Sen voi päätellä surfaushistoriasta. Itsellä osui oikein, tosin vain 70% male olin. Ehkä se vastaa myös todellisuutta.
http://www.mikeonads.com/2008/07/13/using-your-browser-url-history-estimate-gender/
Nyt kun 50v synttärit ovat jo lähempänä, kuin elämäni tähän saakka merkittävin tapahtuma, on aika kerrata ja kertoa lukijoille, mitä tarkoittaa olla vanha. Muun muassa seuraavista olen kärsinyt viimeaikaisen vanhuuteni aikana:
Krapula. Vielä nuoruuden puolella nautituista alkoholiannoksistakin tuli sellainen olo, että vanhana ei uskalla edes ajatella moista. Tulee jo siitä paha olo, eikä jaksa lähteä enää.
Yöherätykset. Viimestään neljältä herää yöllä ja pitää käydä vessassa. Välttämättä sen jälkeen ei saa enää unta. Työpaikalle ei kuitenkaan pääse ennen seitsemää.
Tanssit. Ennen kiinnosti polcca, nyt mielessä pyörii lavatanssiharrastuksen aloittaminen. Kenties pienet humpat ja tangot.
Kipu. Selkään sattuu, kantapäihin sattuu, silmiin sattuu, päätä särkee. Tätäkö on olla rapistuvan kehon kantaja?
Haaveet. Ennen haaveili nopeista autoista ja moottoripyöristä ja railakkaista alppikeikoista, nykyään maistuisi se oma moottoripurjevene jossain syrjäisessä laiturissa.
Todellisuus. Aikaisemmin sitä luuli, että isona muuttaa maailmaa. Nyt huomaa, että itse kyllä koko ajan isonee, vaan maailman muutoksen kyydistä on pudonnut jo kauan sitten.
Kauniit ja rohkeat. Kauniit ja rohkeat kiinnostavat enemmän kuin Salatut elämät.
Tämä on todellisuutta. Kuitenkin on niin, että lyhyen alamäen jälkeen sitä alkaa kompensoimaan itse vanhenemistaan. Yhtäkkiä alkaa haluta mm. seuraavaa:
Tehokkaita ajoneuvoja. Haaveiltiin sitä tehokkaista moottoripyöristä ja autoista ja veneistä silloin nuorena, ehkä sellaisen hankkiminen saisi myös pysymään nuorena.
Alppireissut. Viimeistä huutoa olevissa rotseissa ja pannoissa voi affessa kertoa, miten aikaisemmin täällä oli paljon vähemmän väkeä, ryypättiin starbojen kanssa ja vedettiin todella äärimmäisiä linjoja.
Jotkut kuvittelevat että mahdollisimman ison pakettiauton ostaminen pitää nuorena. Pahoittelen: ei.
Ulkomailla nuorenee. Kävipä irkkaamassa Espanjassa tai surfaamassa Gardalla, niin kyllähän siellä tuntuu, että on niin nuorekas, kun ei ole kangistunut niihin kaavoihin.
Opiskelu. Railakkaaseen opiskelijaelämään palaaminen nuorentaa! Tekniikan alalta on hyvä ruveta humanistiksi. Kun olisi vaan edes jotkut opinnot valmiina.
Jotkut kuvittelevat, että töissä ollessa ei vanhene, ja ovatkin sitten töissä tai tekevinään töitä lähes koko ajan. Onhan siinä niin kiire, ettei huomaa vanhenevansa.
Tässä tämmöinen vanhuuspaketti menneiden 25v-synttäreiden hengessä!
Puhun tietysti musiikkivideoissa, joissa taustamusiikkina on joku renkutus ja sitten esitellään ”shopattujen” naisten runkoja.
Kyllä, se oli taas kerran Ilosaarirock. Tällä kertaa vuosi oli 2008. Aurinko paistoi pientä lauantaista sadekuuroa lukuunottamatta koko ajan, kuten Rokissa aina tekeekin.
Mitäs rokissa sitten tapahtui? No perinteiseen tapaan pre-rokki oli luomulla, jossa kärvennettiin vähän lihaa. Käytiin myös tsekkaamassa Penttilän sahan raunioilta vähän UG-meininkiä, siellä oli Horros & friends soittamassa ja pitämässä hauskaa. Poliisitkin tuli vasta purkua katsomaan.
Lauantaina pääartistina oli minulle Raappana ja keikka olikin melkoisen hyvä! Aurinkoki alkoi paistamaan ja ihmiset nauttivat. Minä myös. Illan järisyttävin keikka oli kuitenkin Venetian Snares, joka jossain määrin räjäytti tajunnan. Sitä ei voi tanssia, tahtiin ei oikein voi heiluttaa käsiäänkään (mihin tahtiin?), joten tuijotin vaan suu auki. Se, että Ilosaareen tuodaan tuollaisia artisteja, saa minut tuntemaan ylpeyttä ”kotifestarista”.
Sunnuntaina lisää aurinkoa (paloin pelipaidan läpi??), pari janojuomaa ja viimeisenä Nightwish, joka ei oikein nyt vakuuttanut. Ehkä odotuksetkin olivat liian suuret, mutta miksi ne soittivat niin hiljaa? 100m päästä lavasta ei tarvinnut korvatulppia! Heh. No joo, mutta aiemmat bändit soittivat lujempaa. Mielestäni Anette ei ole huonompi tai parempi kuin Tarja, ainoastaan erilainen. Pimun ääni on enemmän skedepunk ja vie ehkä Nightwishiä hieman Velcran suuntaan.
Täyshurmosta en saanut kuitenkaan koko viikonloppuna päälle. Alkoholilla oli tietenkin osuutta asiaan. Tai siis alkoholin puutteella. Koska tarkoituksenakin oli olla vähän siistimmin nyt, niin otin kuitenkin lauantaina puoli litraa ja sunnuntaina vähän reilut puoli litraa Finskiä mukaan, mutta ehkä ihan se tavoite ei täyttynyt kuitenkaan. No, tuttuja oli ja kivaa oli. Eikä tarvinnut painiakaan.
Arttu tuolla aikaisemmin kehui, että Mettäbileet on hyvät LSD-bileet. Niin ne vissiin sitten oli. Ne oli myös puhtaudeltaan parhaiten järjestetyt festarit, ilman järjestyshäiriöitä. Mutta nämä asiat ei ole tärkeitä, koska metässä oli varmasti LSD:tä! Kahdella.
Kävijöitä Metässä oli 10 000. Huumerikoksia kirjattiin 100, joista käsittääkseni kaikki käyttörikoksia, ja pari epäilystä välityksestä. Pori Jazzissa oli 66 000 kävijää ja vain 22 huumerikosta, joista muutama välitysrikoksia.
Kylläpä konekansa kuosaa, mutta kuka niiden huumeet oikein välittää?
Pori Jazzissa ja Konemetsässä on varsin erilainen ikäjakauma, siitäkin huolimatta, ettei Pori Jazz enää perustu pelkästään jazziin. Mitä taas tulee huumeidenkäyttäjiin, niin veikkaus siitä, että 20-35 vuotiaat ovat innokkaimpia käyttäjiä, ei liene kovin väärä. Metässä tuota sakkia on 95% kaikista kävijöistä, Jazzissa ei. Jazzin kävijäjakaumaa en osaa arvioida, niin absoluuttisista määristä ei voida puhua. Odotettavissa kuitenkin on, että Jazzissa on yhtäpaljon tai enemmän 20-35 vuotiaita kuin Metässä. Siksi, koska kävijöitä on niin paljon enemmän.
Tutkija vaikuttaa aina tutkittavaan kohteeseen. Tässä tapauksessa poliisi ja muut viranomaiset vaikuttavat huumekäryjen määrään. Tosin Pori Jazzissa järveen kännissä hyppivät urpot, tappelut ja muut kähinät aiheuttivat sen, että ihan koko aikaa ei keritty kytätä ihmisten taskuja.
Metässä kuvio oli eri. Poliisi, huumekoirat, rajavartiolaitos ja vankeinhoitolaitos olivat kaikki paikalla. Portilla haisteltiin jokainen. Epäilyttäviä hahmoja käytiin tsekkaamassa erikseen. Tappeluita ei tarvinnut olla selvittelemässä niin aikaa oli.. Telttarosvon kiinnisaannista en tiedä.
Onko ihme että huumeita löytyi enemmän Metästä kuin Porista? Koska onhan se aivan varma asia että 66 000 ihmisellä on kannossa enemmän huumeita kuin 10 000:lla. Vaikka ikäryhmät olisivatkin erilaiset. En näiden uutisten pohjalta lähtisi kyllä sanomaan mitään konemusiikkiporukan huumeilusta.
Eiväthän kaikki Metässäkään kiinni jääneet. Onnistuneita käyttökokemuksia voi käydä tsekkaamassa plinkistä. Plinkin käyttäjät omalla osallaan ovat parantamassa Metän tilastoja, ainakin aikaisempina vuosina Mettään on lähdetty silmät kiiluen.
Olenko sittenkin vain se epästandardi konemusiikin kuuntelija, joka ei ole koskaan käyttänyt mitään huumeita, en edes tupakkaa? Vai olenko epästandardi 25 (kohta) vuotias?
Ihmiset ovat opetettuja tiettyihin asioihin. Jotkut asiat ovat niin selviöitä, ettei niitä ymmärrä kyseenalaistaa. Näin kesälomien jälkeen puhun tietenkin työn ja loman suhteesta.
Keskimääräisessä vuodessa on 52 viikkoa, joista normaalilla työntekijällä noin 5 viikkoa vapaata. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 9,7% viikoista on vapaita. Jos lasketaan mukaan myös viikonloput, niin vapaapäiviä vuodessa on 38%. Selvästi alle puolet sekin siis.
Asiahan on kuitenkin niin, että viikonloppuna ei ole lomalla, vaan palautuu vähän työn aiheuttamasta rasituksesta. Minnekään ei kerkiä oikein kunnolla lähteä, tai jos lähdet niin palaat maanantaina töihin väsyneempänä kuin perjantaina lähdit. Akkujen lataamiseen ja elämästä nauttimiseen tarvitaan loma.
Miten nykyiseen tilanteeseen ollaan päädytty? Kapitalismin luvatussa maassa ollaan vielä äärimmäisempiä kuin Suomessa, siellä monet keskituloiset eivät uskalla pitää lomaa oikeastaan laisinkaan potkujen pelossa. Suomessahan asiat ovat hyvin, ilmeisesti tässä asiassa olemme maailman johtavia maita.
Palataan vielä prosentteihin. Eikö kukaan ole pysähtynyt miettimään elämän tarkoitusta tyytyessään tilanteeseen, jossa 10 viikkoa työtä tuo yhden viikon lomaa? Miksi suhde ei ole 1:1? Miksi ihmiset tekevät auliisti kymmenen viikkoa töitä jokaista viikkoa kohden, jolloin saa tehdä mitä haluaa? Meneekö asunnon ja sähkölaskun maksamiseen se yhdeksän viikkoa?
Olen aiemminkin puhunut elämän tarkoituksesta, en ehkä niinkäään blogissa, mutta ihan Oikeassa Elämässä. Ajankohtana on kuitenkin ollut hiihtoreissujen jälkeiset ajat, jolloin puheeni on kuitattu haihatteluna, ei se pummailu mitään oikeaa elämää ole. Työnteko on. Kuinka moni tekisi töitä, jos omaisuutta olisi niin paljon ettei tarvitsisi? En minä.
Tässä vaiheessa on aika ottaa kirjoittamiseen paussi ja tarkistaa lottonumerot.
—-
Voi palata aiheeseen.
—-
On niitä syitäkin. Asuntolaina ja asumisen kulut sekä ruoka että juoksevat kulut ovat ihan arkiviikkoinakin melkoiset. Riippumatta siitä, kuinka paljon tai vähän saat palkkaa, rahaa ei jää säästöön ilman säästösuunnitelmaa. Ihminen yrittää tehdä vajaan 11 kuukauden työkauden itselleen mahdollisimman mieluisaksi ja siihen liittyy investointeja. Raha kuluu arjen pyörittämiseen ja kehittämiseen. Jos saat tuntuvan palkankorotuksen, nousee elintaso tuntuvasti eikä mitään jää säästöön.
Kaikki eivät tee niin. Osa porukasta ahertaa burgerinpaistajina, pesuloissa ja ties-minä-toimittaja-kiikkujana saadakseen sen verran rahaa, että voi maksaa (halvan) vuokran ja tehdä monta kuukautta vuodessa sitä mitä haluaa. Tai jotkut ovat opettajia. Ja näistä tyypeistä puhutaan lehdissä ihailevaan sävyyn. Ihmisellä on jossain selkärangassa kaipuu vapauteen eikä vapauden tarvitse tarkoittaa epävarmuutta.
Tosin niin kauan, kun raha on maailmassa käytännössä ainut vaihdannan väline, on normaalin ihmisen pakko tehdä valintoja. Jos on 6 kuukautta töissä ja 6 kuukautta maailmalla joka vuosi, voi 35-vuotiaana (tai myöhemmin..) huomata ettei omista mitään, edes kotimaata. Kautta aikain ihmisellä on kuitenkin ollut myös tarve asettua aloilleen, näin olen kirjoista ja elokuvista ymmärtänyt. Pankin-minun asunto jossain notkelmassa saattaisi sittenkin tuoda lohtua.
Tarkka lukija saattaa huomata, että putosin juuri siihen ajatusmalliin, joka päihimme on syötetty. Siihen, että jos ei tee paljon töitä, ei voi omistaa paljon. Kysymys onkin, että miksi minun pitää tehdä vajaa 11 kuukautta töitä pitääkseni yllä normaalia keski(?)luokkaista elintasoa? Miksi kuusi kuukautta ei riitä? Mistä se johtuu? Enkä tarkoita sitä, että olisin toisen 6 kuukautta ulkomailla. Voisinhan olla pankin-minun asunnossani ja puuhastella kotitöitä. Harrastella mitä huvittaa ja nauttia elämästä. Elää normaalia arkea ilman pakkotyötä.
Kuinka moni odottaa reilun kolmen viikon loman jälkeen töihin pääsyä?
Itse kirjoitin joulukuussa noista komeista maksupäätteistä, mitä nykyään 90 prosentissa kaupoista löytyy. Nyt net.nyt on kanssa tuskastunut asiaan.