Kohta kutsuu mua kaasuhella lauloi jo Raptori aikanaan
Sen jälkeen kun vierailin Tahkolla ja taistelin lieden kanssa, olen päässyt keskustelemaan asiasta useidenkin ihmisten kanssa. Niinkin jännittävästä asiasta, kuin liedet, on kiva keskustella.
Periaatteessa keraaminen taso ja induktioliesi ovat loistavia keksintöjä. Minua ei ongelmat wokkauksessa haittaisi, puhtaanapidon helppous painaa enemmän laarissa. Induktioliesi ilmeisesti myös lämmittää kattilan nopeammin kuin perinteinen johtumiseen perustuva liesi? Näin minulle on kerrottu, faktoista en tiedä.
Hipaisukytkimien tai ”kosketusnäytön” käyttäminen näissä liesissä on loogista, sillä saadaan maksimoitua puhtaanapidon helppous, kun lika ei mene kaikkien vääntimien väliin. Periaatteessa hellan toiminta on niin yksinkertaista, että käytettävyyssuunnittelua ei tarvita, kuinka tässä voitaisiin muka mennä vikaan?
Nähtävästi helposti. Tahkon Smegin kanssa hella laitettiin päälle siten, että ensin painettiin On-painiketta 2 kertaa (tuntui ottavan myös jos piti pitkään pohjassa), sen jälkeen valittiin aktivoitava levy omasta painikkeestaan ja sen jälkeen +/- nappuloista sai säädettyä volaa. Saatta olla että jotkut oikoreititkin toimivat, mutta noin luki ohjekirjassa(!). Vanhoissa helloissa on yksi ruuvi per levy, eikä muuta.
Itseäni vaivasi silloin se, että ilmeisesti hella meni aina pois päältä, jos pannu tai kattila ei ollut kunnolla levyllä. En tiedä johtuuko tämä tekniikasta jotenkin, mutta ainakin ääliömäiseltä se tuntui. Eräs ruuanlaittaja kertoi siitä, kuinka hänen induktioliedessään on 2h varokytkin, jos hella on yhtäsoittoa päällä yli 2h, se tulkitaan vikatilanteeksi ja hella sammuttaa levyt automaattisesti. Ei tarvitse ajatella kovinkaan monimutkaisia, kun voi jo huomata tilanteen, jossa levyn olisi syytä pysyä päällä yli 2h yhtä soittoa. Ruuanlaittaja kertoikin tulleensa salkkareiden jälkeen katsomaan raakaa ruokaansa ja ihmetellyt miksi hella ei ole päällä. Näppärää.
Mutta ylivoimaisesti oma inhokkini noissa helloissa on nuo kosketusnäppäimet, jotka ovat vielä niin lähellä levyjä, että ne kuumuvat, tavalla tai toisella. Joko laitat kuuman kattilan nappien päälle huomaamatta tai niiden päälle räiskyy kuumaa rasvaa. Lopputulema on, että poltat sormesi, kun yrität sammuttaa tai säätää levyjä. Rasvan kanssa saa vielä sellaisen bonuksen, että kun näppäinten päällä on rasvaa, niin ne eivät toimi, mutta sormet kyllä palavat.
Ja näitä pitää ehdottomasti muotivillityksessä ostaa, kun tämä on nyt sitä kaikkein siisteintä mitä keittiöönsä voi laittaa.
Minulla on Suomessa kaksi hiihtokeskusta, joissa haluaisin käydä ja joissa en ole käynyt: Pyhä ja Pallas. Enää vain Pallas on käymättä. Pallas on siitä lupaavan kuuloinen paikka, ettei sillä oikein kunnon nettisivujakaan taida olla. Mutta se Pallaksesta, JB sai menneellä viikolla mahdollisuuden lähteä jyristelemään pakettiautolla kolmestaan melkein 2000 kilometria ja kukapa siitä voisi kieltäytyä. Täältä tullaan Pyhä!
Jos Koli on Suomen Chamonix, niin Pyhä on .. Lapin Koli. Lumetukset kesken vaikka pakkasta on ollut ties kuinka kauan, ruuhkaa ei missään – tai ei oikeastaan juuri ketään missään. Tällä kertaa hiihtoretki oli poikkeuksellisesti hiihtopainotteinen ja viihde jätettiin vähemmälle – aivan kuin vaihtoehtoja olisi edes ollut. Niinpä hiljaisuus rinteissä ja jonojen puute oli viehättävä yhdistelmä.
Työntekijöilläkään ei ollut kiire. Moderni teknologia oli tehnyt hissimiehen turhaksi ja lipunmyynnissä jäbällä oli aikaa tarinoida laseista, kypäristä ja sitten kun huomasi, että meille pitäisi antaa alennusta kaikesta, niin hiihdosta, Pyhän mahdollisuuksista ja reikäisistä Sweetin housuista. Paikka haussa. Jotenkin ei edes yhtään ärsyttänyt, kun kaveri sanoi, että hinnat joilla kauppaa käydään lukee tuotteissa, että turha siun etelän hetelmä o tulla siihen hyppimään. No, Pyhällähän oli kaksi yhden hinnalla kampanja ja hiihdimmekin varsin järkevään hintaan, joskin meitä oli tyhmästi vain 3 kpl, niin ei saatu täyttä etua.
Hyvää hiihtoa Pyhällä tutkii Knomppi
Pakettiauto antaa mahdollisuuksia ylivoimaiseen gearin ylilastaamiseen, joten sitähän sitten otettiin. Tosin Matson hannaamisen takia ei otettu väkisinhiihtosuksia, vaikka tilaahan olisi ollut. Vivaro kulutti matkalla vähän vajaa 8,5l/100km, joten siitäs saitte ituhipit!
Laskin koko reissulla tasan yhden rinteen. Rinnesuksia ei olisi siis tarvinnut ottaa mukaan, mutta tulipahan otettua. En kyllä laskenut tuotakaan rinnettä rinnesuksilla, vaan väsynein reisin M999 elaneilla. Mutta hyvän tuntuiset rinteet Pyhällä on. Jyrkät mäet ja vanha tuolihissi eivät olleet auki, kiitos tuulen, joten kovin montaa rinnettä en nähnyt, mutta profiili on mukavan vaihtelevaa, silti viettävää. Tosi mukavan oloista. Ehkä yksi rinneilta olisi voinut olla kohdallaan, mutta kun toimistotyöläisen reidet ja polvet on aivan valkoista lakritsia muutaman tunnin mettähössötyksen jälkeen, niin minkäs teet.
Nimittäin offarilaskua Pyhällä oli kivasti.
Matso & putikka & Pyhä
Pyhällä on kai kaksi paikkaa, mihin Turistitkin osaavat, Aittokuru ja Isokuru, tai jotain tuollaista. Isokuru oli sikäli tuulen armoilla (tai sinne meno), että jos sinne olisi menty, olisi se laskettu vain kerran. Mutta eipä menty, koska siellä ei saa liikkua suksin, joku kansallispuistohan se. Ja siellä Elan olisi ollut 25 milliä liian kapea suksi, joka olisi vaan jäänyt harmittamaan. Sumolla elämä olisi vaan niin paljon helpompaa, paitsi takaisin skinnatessa.. Lunta siellä vaikutti olevan paljon. Muodostelmien ja lumirakenteen perusteella voi ehkä heittää villin veikkauksen, että se tänä vuonna talven edetessä vielä humpsahtaa alas, kokonaan tai osittain. Kannattaa siis vähän varoa. Joku maisemareittihän siellä alla menee.
Aittokuru ei sen sijaan ollut suojeltu ja soramonttumaista olemusta käytiin ihailemassa pari kertaa aivan pohjalta saakka. Lunta oli paikoittain todella paljon, mutta mitään varsinaisia pohjia ei ainakaan kivisillä alueilla tuntunut olevan ja sen kuuli. Erilaisia variaatioita siinä hiihtämällä saatiinkin kulutettua, ei yksi, eikä kaksi vaan kolme kokonaista hiihtopäivää. To-pe ei paljon ruuhkaa ollut, lauantaina oli jo muutama muukin, mutta ehkä 5.
Ja se oli outoa. Miksi siellä oli niin vähän offarityyppejä? Ja mikä niiden asennekin oli? Rinnekahviossa tultiin ehkä vaan heittämään läppää, eikä jurotettu ja mulkoiltu toisia, jotka melko varmasti just kävivät laskemassa yhden linjan iteltä pois. Paikalliset eivät käyneet katkomassa suksia ja muutenkin tosi rento meininki. Mitäs tämä on? Ei tämmöiseen osaa suhtautua. Pitäisi mennä itse kausariksi Pyhälle vähän ärisemään ja tuomaan sitä Ison Maailman meininkiä.
Knomppi hiihtää hyvää putikkaa, jossain Aittokurulaisen suunnalla
Keli ei aivan ollut täydellinen. Topissa tuuli ja keli oli sinkkinen ja kuvaaminen oli aivan turhaa, paitsi viimeisenä päivänä aurinko välillä vilahteli ja kannoin sitten kameraa mukana. Otokset nyt toimivat lähinnä todistusaineistona siitä, että putikkaa oli, vuoden hiihtokuvaa ei nyt ehkä saatu. Harmi kun ei paistanut aurinko, tosin kameragearissakin on jälleen vajausta.. Aina vähän edellisestä jäljestä sivummalle siirtyessä sai oman siivun, siinä olisi ollut kiva kuvatakin. Mutta opin taas paljon, kuvaamisesta.
Simo aikoinaan mulle on kuvaamisesta opettanut yhden asian, eli että kameralaukku kiinni kuvatessa rinteessä. No, se on hyvä neuvo. Alas laskevan kuvauskohteen (urpon) lumet kun heittää reppuun ja kameralaukkuun, niin seuraavat pari tuntia saakin istua MaailmanKuivaimen alla. No, no worries, mitään ei hajonnu ja muistutti taas, että perusasiat on perusasioita.
Pyhähän on joku 180km Rukalta. Tuolla lisäajomatkalla saa oikean tunturin, hyvän profiilin, mahdollisuuden offarivetoon ja hyvän rennon mestan. Minkä ihmeen takia me oltiin nytkin joulukuussa Rukalla?
Moitimme:
– Saakeli kun jomottaa polvia, kun päivät seisoo ankkurihississä pohjat ruvella olevien läskien suksien kanssa
– Lippujen hinnat (päivä 33e)
– Hissimiehetön hissi, jolla Etelän Turisti ei osaa mennä yksin
Aiemmin minulta on kirvonnut euroviisukirjoitus silloin, kun Lordi oli tarjolla. Muistatteko vielä sen? Radiotoimittajat lupasivat syödä hatullisen paskaa, jos Lordi voittaa. Ihmiset lupasivat muuttaa maasta, jos Lordi pääsee edes euroviisuihin. Minä yllytin blogissa Lordia, että löylyttäisivät nyt sitä euroviisukansaa kunnolla ja hehän löylyttivät. Paskalakit on ilmeisesti jäänyt syömättä kuitenkin ja maastakaan ei ole ainakaan massoittain muutettu.
Itse en ole mikään eläkeläisfani. Humppaläppä kestää ehkä yhden tai kaksi coveribiisiä, mutta ei juurikaan sen enempää. Olinkin ihmeissäni, kun kuulin että Eläkeläiset on lähtenyt ehdolle Viisuihin ja pääsivät aina superfinaaliin saakka. Sikäli kirjoitukseni on myöhässä, että kansan syvät rivit eivät äänestäneet Eläkeläisiä jatkoon, vaan jonkun murrehuokailubändin. Toki keskustelupalstoilla esimerkiksi euroviisut.yle.fi:ssä on jo tuomittu äänestysprosessi epäselväksi, epäläpinäkyväksi ja myöskään välitystietoja ei kaikille tekstiviestin lähettäneille koskaan tullut. Perussettii.
Valitettavasti kunnollista showta Eläkeläisiltä ei löytynyt Youtubesta. Biisistä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin se erottuu joukosta. Parasta niiden live-esiintymisessä kuitenkin oli se, että sääntöjä rikottiin mukavasti ja kun soittimet eivät kerta ole kytkettynä, vaan esitys tulee taustanauhalta, niin miksipä ei sitten joisi lavalla viinaa, takoisi lekalla soittimia, simuloisi seksiä soittimien kanssa ja niin edelleen. Koska show on tärkein, biisit on jo soitettu.
Katsoin finaalilähetystä jonkin verran nähdäkseni Eläkeläisten shown ja biisit oli kyllä juuri sitä tuttua huttua, kuten aina ennenkin. Siksi olisikin komeaa, kun Euroviisuihin olisi valittu Eläkeläiset, ei siksi että ne voittaisivat, vaan vahvistaakseen sitä kuvaa, että täältä Suomesta kajahtaa kaikenlaisia kummallisia vetoja Euroviisuihin, joista jotkut ovat jopa voittaneet koko shitin.
Mutta ei. Äänestyksen tai jonkun muun sekoilun jälkeen suomalaiset valitsivat jotain ihan muuta.
On muuten tuo lavashow aika uskomaton ja meininki huikea!
Ihanaa Google! IE6, tuo kaikkien web-kehittäjien pahin painajainen on nyt Googlen taholtakin julistettu niin vanhanaikaiseksi, ettei nykyisiä palveluita haluta rajoittaa IE6 tuen vuoksi.
IE6 oli aikoinaan iso juttu. Tai täytyi olla, koska se on edelleen käytössä yli 15% surffaajista, yleisimmin juuri työpaikoilla. Viimeiset kolme vuotta (tjsp) se on ollut lähinnä pahin riippakivi ikinä. Mistään muusta selaimesta ei ole koskaan voihkittu internetissä yhtä paljon ja toivottu sen kuolemaa. Yleisesti voidaan sanoa, että yleensä IE6:ssa kaikki asiat toimivat eri tavalla kuin muissa selaimissa. Tai ei ollenkaan. Tai vähintäänkin oudosti.
Nyt kun Google meni ja teki sen, niin myös muut voivat seurata perästä. Ei Google tietenkään IE6:sta blokkaa hakumoottoristaan, mutta esimerkiksi Google Docs ei tule kauaa tuolla antiikkisella värkillä enää toimimaan. Miten paljon turhaa javascriptiä ja css:ää ja työtunteja voikaan vähentää, kun ei tarvitse enää IE6:sta tukea? Paljon. BKT nousuun.
Tampereelle muuttamisen jälkeen ei ole tullut Tahkolla käytyä. Joensuussa asuessakin Tahkolla tuli käytyä ainoastaan alkutalvesta ja me kaikkihan tiedämme miten tahkolla lumetetaan. Neljän asteen pakkasessa suuttimet täysillä, jotta rinne on keltaista jäätä ja pallomerta. Ja sumu päällä aina. Lumettaa ne ei siis siellä osaa.
Nyt lähdettiinkin vasta tammikuun loppupuolella käväisemään isohkolla porukalla Tahkolla, kun tiedettiin, että lumetusurpot ovat siirtyneet jo Pehkuun ja mäessä pystyy laskemaan ja näkee laskea. Niinpä avaruusalus nimeltä Nissan, jossa ei ole enää sähkövikoja, lähti liitämään matalalentoa kohti Tahkoa.
Kun maailma oli parantunut jo hyväksi paikaksi ja uudet yritysideat oli käsitelty, saavuimmekin parahiksi puolimatkaan, Vajaakosken ABC:lle. Siinä sitten safketta naamariin. ABC-burger on muuten varma veto. 800kcal annos ja nälkä pysyy poissa arviolta 55 minuuttia. Sitten onkin jo nälkä ja tekisi mieli lisää. Jos perän levittämisessä tarvitsee apua, niin vastaus on eibiisii-purker.
ABC-burgerin jälkipolttoja pidätellessä menikin sitten loppumatka ja Kuopion kauppareissu. Perillä odotti meleko komea ja hifi mökki, ensimmäisenä maksalaatikko mikroon ja kylpytakki päälle. Pahaksi onneksi puolukkahillon toimittaminen oli jäänyt jälkiporukan tehtäväksi, mutta nämä on näitä asioita, joista pitää olla valmis hiihtoreissuilla joustamaan.
Laitteet asuntoon oli valinnut täysi ääliö. Mikroaaltouunin etureuna oli täynnä nappeja ihmeellisillä kuvioilla, enkä koskaan tajunnut, mikä tarkoittaa mitäkin, painoin vain jotain ja käänsin ajan. Kai sillä olisi saanut maksalaatikkoon kauniin ruskean kuoren, jos olisi osannut käännellä ja painella nappeja. Olihan siellä ohjeetkin, joka on outo juttu, kun ajattelee että mökki oli TEKin mökki.
No, joku oli asentanut makuuhuoneisiin televisiot ja mac minit, lisäksi myös olohuoneessa oli tällainen kombinaatio. Onneksi mäkkiin oli kuitenkin asennettu joku käsittämätön Linux-himmeli, jonka ominaisuuksiin kuului hyvä Yatz-peli. Ulkoista ääntä ei saatu kytkettyä ineen, ei myöskään saatu soitettua ulkoiselta USB:ltä musaa, vaikka vehkeessä oli USB-liitäntä. Ja sen sellaista. Miten Linuxit nyt yleensä toimii. Ei mitenkään.
Käytettävyyden suunnittelija ei ollut kuitenkaan päästänyt meitä näin helpolla. Nimittäin pisteeksi iin päälle toverit oli virittäneet sellaisen Smegin hella/uuni-ratkaisun, että oksat pois. Olen huono suuttumaan. En suutu usein, enkä sitten osaa purkaa suuttumustani, kun se sattuu tapahtumaan. Suuttumus kasvaa sisälleni. Smegin hellaa aamulla käyttäessäni ja sen lopettaessa toiminnan kesken kaiken aloin miettiä synkkiä. Ja sitä puolivalmista munaa lutkuttaessani mietin että nyt kun saisin tuon suunnittelijan käsiini, niin vittu tapan sen. Oon melko varma, että meille ei tule kotiin kosketusnäytöllistä keraamista tasoa, eikä mitään muutakaan Smegin härpäkettä.
Noniin, jos sitten jätetään HetiValmis kiuas (joka ei olekaan hassumpi!) käsittelemättä, niin päästään siihen hiihtoaspektiin.
Kylmä siellä piti olla, niin ainakin lämpömittarin mukaan. Helsinkivahvistukset puhuivat jopa -26 asteen lämmöistä, tai sen puutteesta. Oikeasti ei ollutkaan kovin kylmä. Sen verran reilut housut tuli aikoinaan hankittua, että alle mahtuu vaatetta. Lisäksi yläosaan Matso diilas puolivahingossa minulle tuollaisen taukotakin, untsikkahenkisen, joka onkin todella lämmin. Sitten kypärä päähän ja lasit silmille, niin aika helposti pysyy lämpimänä, tosin vain sen 4-6 mäkeä kerrallaan.
Tahkolla mäet oli hyvässä kunnossa, ensimmäistä kertaa minun siellä käydessäni. Hiihtokin oli hyvää, tosin luisto pakkasesta johtuen aivan olematonta. Pysyi hallinnassa sukset, kun ei vauhti karannut. Ihan outo tunne oli noinkiin ”jyrkkää” hiihtää, kun täällä tottunut tähän Sappee-urpoiluun.
Tirol, lauantai klo 12.50. Metson vahvistukset kuulevat HEIIII BEIBI – UH AH ja kaivavat kaljatuopin vierestä siniset sangat päähänsä, jossa on sinisiä ledejä, jotka vilkkuvat. Lähdemme laskemaan.
Hauska oli nähdä nykyisin pääkaupunkiseudulla vaikuttavia koulututtuja, nähtävästi jotkut ymmärtävät valmistuakin ja ihan hauska oli nähdä myös sotatuttua, vanhaa kunnon tekakuskia. Tarjosi vielä drinkinkin.
Maanantaina käytiin vielä väkisinhiihtämässä, kun pakkasta oli alle 20. Vihmeränä kaverina oikaisin umpihangen poikki ja hiihdin jään päälle nousseeseen veteen. Sukset umpijäässä lykin sitten loppumatkan takaisin kämpille..
Kotimatka menikin miettiessä sitä, oliko siivouskomero hyvä majoituspaikka ja että kuinka ne alennusprosentit lasketaan.
YHTEENVETO
Hyvää
+ asumus
+ kylpytakit
+ siivouskomeron majoituksekseen valinneet
+ hyvää hiihtoa
+ ei jonoja hisseillä
+ tutut
+ alennusprosenttien keräys
Huonoa
– siivouskomeroasujien valitus
– no vähän kylmä oli
– käyttöliittymäsuunnittelu
Olen nyt jonkin aikaa käyttänyt Spotifyä kännykälläni. Aiemmin kerroin käyttöönoton tapahtumista, ongelmista ja iloista. Nyt vehkeestä ja softasta on vähän enemmän kokemusta, joten on aika pureutua vähän paremmin kiinni kuvioon.
Spotify alkoi toimimaan puhelimessani monta kertaluokkaa paremmin sen jälkeen, kun vaihdoin ladatun softan puhelinmallia. Aiempi softa oli suunnattu puhelimelle 5630, joka on ehkä numerosarjallisesti lähellä, mutta E75 on teknisesti paljon lähempänä. Joten vaihtaminen E75 softaan korjasi muun muassa näppäimistöongelmat. Näyttöhän Spotifyssä ei käänny, tilanpuutten vuoksi.
Minulla on Spotifyn kanssa Saunalahden Köyhän Miehen Datapaketti, joka on siis se halvin flat-rate-paketti. Onko maksiminopeus nyt sitten 384kbit/s. Periaatteessa. Tästä sellainen pieni anekdootti, että ennen datapaketin ottamista jylläsin 25Mt / 4eur paketilla ja mietin että kannattaisiko flat-rate-paketti ottaa. Sitten otin ja ensimmäisen 30 päivän aikana dataa siirtyikin sitten jo 1,4 Gt. Osittain tietysti Spotifyn takia.
Offlinessä Spotify toimii hyvin. Biisien välissä on ehkä vähän ärsyttävä tauko, tai sellainen naksaus. Playlistien luominen ja lataaminen offlineen ei voisi olla helpompaa. Idlenä Spotify pysyy puhelimen taustalla mielellään, eikä kuluta siellä resursseja, joten ikinä ei tarvitse uudelleen kirjautua tai muuta.
Onlinessä leikki muuttuukin totisemmaksi. Ainakin minun KarvaHattudatalla pätkintää tapahtuu vähän turhan usein. Se ei tunnu olevan niinkään paikasta kiinni, vaan lähinnä auringonpilkuista. Joskus data rullaa sujuvasti talomme pommisuojaan, joskus Keskustorilla musiikki pätkii.
Dataliikenne
Data on nauhoitettu työmatkalta Tampereen ydinkeskustasta kohti Naistenlahden voimalaitosta. Nauhoitusaika on ehkä 15 minuuttia ja tuona aikana kuuntelin kahta biisiä (Ridgewalkersin Findiä.. x2). On varmaan helppo nähdä graafista (tuo on oikeesti parasta, mitä paskasta openofficesta saa pihalle..), että online-käyttö ei ole aivan ongelmatonta. Lyhyitä pätkimisiä oli monia ja yksi pidempi. Nuo ihan lyhyet nollasiirrot eivät vielä pätkäise, kiitos buffereiden, mutta tietysti jos bufferit eivät ole kerinneet vielä kertyä, niin sitten, kuten lopussa kävi.
Syyllistä onkin sitten vaikeampi etsiä, mutta seuraava kuva antaa viitteitä, että syyllinen voisi olla joko verkko tai puhelin.
Pienempi arvo huonompi, -100 tarkoittaa täysin katveessa olemista
Kyllä. Tuhannen kaatumisen ja tauottoman jumittamisen jälkeen OpenOffice saa pieraistua tuollaisen paskan pihalle. Ei uskoisi. 3800 datapointtia saa vehkeen aivan tolaltaan.. Enkä mitenkään saanut tätä tuon datasiirron kanssa samaan graafiin. Kaatumaan kyllä sain.
Takaisin asiaan. Kuten voidaan huomata, puhelin on välillä täysin ulalla verkosta. Reittini lähtee Puutarhakadulta kohti JTR:ää ja sieltä lapintietä ylös kohti Naistenlahtea. Ei nyt hirmu syrjässä. Mutta puhelin on hukassa todella pahasti monta kertaa. En tiedä onko se verkon vai puhelimen vika. Kun verkkoyhteyttä ei ole tukiasemaan, niin vaikea sitä dataa on siirtää ja kun data ei siirry, niin ei jenkka soi. Very simple.
No, online-kuuluvuus on yksi asia, joka on helppo korjata käyttämällä offline-listoja. Mutta jos playlististäsi on osa latautunut offlineen, osa ei ja lähdet online-moodissa ajelee ja kuntelemaan musaa, niin Spotifypä ei tajuakaan taustalla automaattisesti ladata niitä tulevia biisejä playlistiltä. Ei auta, vaikka olisi laittanut päälle sen, että Spotify lataa datat myös 3G:n yli, eikä ainoastaan WLAN. Sama vika ilman offline-biisejä. Jotkut usein soivat biisit on lokaalissa cachessa, mutta seuraava playlistiltä ei ole. Mutta Spotify ei tajua sitä alkaa lataamaan valmiiksi, vaan saan nauttia sitten tuosta ylläolevasta graafista yhä uudelleen.
5730 XpressMusicin kanssa on ilmennyt myös toinen jännittävä asia, nimittäin akkumittarin oleminen täysin kivillä. Jostain syystä, jos Spotify on taustalla idlessä onlinessa, eli pitää 3G radiota päällä, mutta ei siirrä dataa, puhelin ei osaa mennä virransäästötilaan, eikä myöskään osaa antaa varoituspiippauksia akun loppumisesta. Esimerkiksi tänään puhelin piippasi pöydällä ja vaikka heti otin sen käteen ja yritin yhdistää laturiin, en kerinnyt ennen kuin se sammui. Ja se siis piippasi työpöydällä ja olin siinä itse vieressä monta tuntia. Eli ei varmasti ole piippaillut aikaisemmin. Akun kuluminen on yksi asia, kestän sen jos akkua kuluu, koska ymmärrän että datasiirto ja musiikin salauksen purkaminen kuluttaa energiaa. Mutta sitä, miksi Nokian akkumittari ei pysy yhtään mukana, en ymmärrä.
Virrankulutus vs CPU
Virrankulutuspiikille en löydä selitystä. Voi olla, että puhelin tarkisti sähköposteja tai vastaavaa tuolla hetkellä. Huomattavaa on, että puhelin katveessa ollessaan kuluttaa paljon vähemmän virtaa, kuin normaalisti. No, se on aika luonnollista, koska ilman verkkoa ei data siirry. CPU-mittarin otin tuohon rinnalle, jotta voidaan todeta, ettei CPU:n käyttö vaikuta paljon mitään virrankulutukseen verrattu radion huudattamiseen, tai no en tiedä voiko sitä niinkään sanoa. Mutta ei tuo mahdottomia lukemia kuluta virtaa edes 3G päällä musiikkia kuunnellessa. Ei ainakaan niin paljoa, että akkumittari saisi siitä hämääntyä ja olla huomaamatta, että akku loppuu.
Olen pyrkinyt pääasiassa käyttämään offline-soittolistoja, käyttömukavuuden vuoksi. Voisikin Junnun 80-luku -listan laittaa latautumaan offlineen..
Tänä vuonna talvi on yllättänyt paitsi Valtion Rautatiet, niin myös Ylläs-Hallin ja väkisinhihdosta on tullut kansakunnan hot-trend laji. Ja onhan se ymmärrettävää, Oulun alapuolella ei ole päästy väkistelee sitten vuoden 2000 ja hemohessitarinat alkaa olemaan jo unohdettu, niin voi palata tuon kuntoilu-urheilulajeista parhaimman pariin.
Joten, koska Jasmon blogi seuraa trendejä, menin ja ostin sukset. Vanhatkin olisi ollut, mutta ne olivat kymmenessä vuodessa jääneet hieman pieneksi painon puolesta, myöskin monot olivat noin 2,5 numeroo liian isot, eli uusien ostaminen oli kohtuullisen sallittua.
Hiihtotyylini on siis vapaa, mutta epävarma, enkä pertsasta ole oikein koskaan innostunut, jo vapaahiihtosuksien (!) voitelukin tuottaa liikaa angstia.
Mutta sen sanon, että olihan tuntumaltaan 4-5 vuoden tauon jälkeen tuo väkärisuksi aika jäätävä. En meinannut pysyä suksien päällä edes paaikallaan, luistokin oli sattumalta aivan loistava. Ensimmäiset 5km hiihtoa oli meleko horjakkaa ja täytyy nolona myöntää, että Kaupin Kolmosen alamäki vei miehestä voiton.
Nimittäin, siinä ihmisillä on usko loppunut, kun vauhti kiihtyy ja on pitänyt hypätä ladulta auruulle. Ja sitten kun ei meinaa tasasellakaan kestää pystyssä, niin voin kertoa, että auraaminen oli aikamoista huitomista, luulen että itse Heinämieskin olisi jäänyt heilumisessa kakkoseksi. No, viimein toinen suksi töksähti vähän johonkin aloittaen varmasti hupaisan näköisen tapahtumasarjan, jonka päätteeksi hiihtomies löytyi hangesta.
Veri vetää umpihankeen.
Noh, siitä se sitten lähti paranemaan, olisi voinut ehkä väkäriuran aloittaa vaikka lämmittelylenkillä tasasella, eikä heti työntyä alamäkeen, mutta toisaalta olihan se jännää.
Kuntohan on huono ja tekniikka myös, mutta ihan mukava urheilulaji noin muuten. Lähinnä se, että hiihtäessä ei tunne kuntoilevansa vaan harrastavansa ja se on aina kivempaa. Ahdistaa esimerkiksi punttiesailu juuri sen takia, että se itse treeni on täyttä pasaa, mutta lopputulokset on sitten kivoja. Väkäristä voi nauttia jo hiihdon aikanakin, ilmeisesti samaa voi odottaa myös pyöräilystä.
No mutta, nyt pitää lähtee tämän aamun ylävartalotreeniin, eli petivaatteiden tamppaukseen.
Joulun aikaan sattunut ammuskelu ja sitä aiempi joululahjakausi sai minut mietteliääksi. Ei ehkä sillä tavalla, kuten kuuluisi, vaan enemmänkin mietin noita kaikkia kannanottoja ja lahjoja.
Kun muutama vuosi sitten Thaimaan seudulla rantautui muutamia vähän suurempia maininkeja, maailma oli kovin pahoillaan. Arviolta 250 000 ihmistä kuoli. Maailman johtajat surivat. Pentti Linkola tuuletti. Silloin ei ainakaan Suomessa twitterit ja facebookit olleet arkipäivää, siksi jokainen poliitikko ei päässyt omalla äänellään kuvailemaan kekseliäin adjektiivein kuinka järkyttynyt on tapahtuneesta. Silloin Suomi antoi virallisesti apua ja otti osaa paitsi pelastustyöhön niin muihinkin juttuihin Siellä Toisaalla. Ei vähiten siksi, että useita satoja suomalaisia oli kadoksissa. Me suomalaiset saimme kuulla kansanedustajien olevan pahoillaan lähinnä lehdestä ja sitten mielenkiinto keskittyikin miessukeltajapariskunnan toimintaan, kirjoittivatpa miehet kirjankin.
Kaikki eivät olleet kuitenkaan täysin järkytyksestä kyvyttömiä, avustusjärjestöille syydetyistä rahoista arviolta 750 000 euroa on kateissa.
Toista on nykyisin. Koska jokaisella yrityksellä ja ihmisellä on twitter, facebook, oma nettisivu, verkkokauppa ja suorasähköpostiohjelmisto, niin saamme nauttia kaikenlaisista tiedotuksista kaikenlaisilta yrityksiltä. Moniko yritys tai yhteisö lähestyi sinua nyt jouluna vain ilmoittaakseen, että tänä vuonna ei tule joululahjoja, annettiin kaikki joululahjarahat hyväntekeväisyyteen? Kiva juttu, mutta miksi minua pitäisi se kiinnostaa, kun en koskaan eläessäni ole yhdeltäkään firmalta saanut mitään joululahjaa (pl. Värikäs Oy, jossa olen töissä) . Herääkin kysymys, että mitkä rahat sinne hyväntekeväisyyteen lipsahtivat, kun joululahjoja ei ole ennenkään kuulunut? Mitään summia ei yleensä ilmoiteta.
Hyväntekeväisyys on hupaisaa silloin, kun kaikille pitää kertoa juuri tehneensä hyvää. Se on juuri sitä pyyteetöntä hyväntekeväisyystyötä. Google antoi 10 miljoonaa dollaria hyväntekeväisyyteen. Tätä tekoa he juhlistivat pistämällä pystyyn verkkosivun, jossa tuli rehvakkaasti mainittua et hyväntekeväisyyttä tehtiin. Rapakon takana hyväntekeväisyys on verotuksessa vähennettävissä olevaa toimintaa, joka on oikein kiva juttu, onpahan hyväntekeväisyysjärjestöillä enemmän varoja, joita kavallella.
Eniten minua kuitenkin alkoi riivaamaan tämä Sellon Tulikoura. Nyt poliitikot ja muut hahmot pääsivät oikein lennokkain sanankäntein voihkimaan sisäistä tuskaansa, kun joku henkilö, josta ei ole koskaan kuullutkaan, ampui neljä ihmistä, joista ei ole koskaan kuullutkaan, kauppakeskuksessa, jossa ei ole koskaan käynytkään, lisäksi vielä ex-naisensa, joka ei myöskään ollut tuttu ja itsensä, joka nyt ei varsinaisesti ketään harmittanut, koska oli inhottava ja ulkomaalainen. Sanat eivät riittäneet twitteröinneissä ollenkaan kuvailemaankaan sitä järkytystä. Vanhas Masa onneksi oli järkipäinen ja kerkisi jo vaatia heti aselakiin tiukennusta, mutta siitä sitten toisen kerran..
Kuinka moni tuosta ammuskelusta tai tsunamista oli todella järkyttynyt (pl. paikalla olleet ja omaiset). Onhan se ikävää, kun joku tappaa ihmisiä, mutta ihmisiä tapetaan laillisesti tai laittomasti tauotta ja yleensä se on aina murheellista läheisille. Enemmänkin tämäkin pahoittelu ja järkyttyneisyys tuntui olevan julkisuuskisaa. Taas yksi tapa päästä ääneen ja kuuluviin, kun Matti Nykänen kerkisi jo vallata otsikot.
Kuinka moni oli pahoillaan ja järkyttynyt, kun Masa siivutti Merviä?
Joskus aikoinaan, kun olen käynyt pari kertaa työhaastatteluissa, on pitänyt keksiä joku vastaus kysymykseen: mitkä ovat hyvät ja huonot puolesi? Tähänhän kuuluu pystyä vastaamaan niin, että hyvä puoli on melko hyvä ja huono puoli tosi hyvä ominaisuus, kuten että hyvä puoleni on, että olen tosi ahkera ja huono puoli on, että en osaa lopettaa tekemistä, ennen kuin asia on valmis. No jotain tuonne päin.
Jääköön oma lainini tuohon salaisuudeksi, mutta voin väläyttää sen liittyvän uusiin asioihin ja niistä innostumiseen. Ja uusi asia minun ja meidän elämässä on viimeisten vuosien aikana ollut energiansäästölamput.
Kun muutimme nykyiseen (pankin omaan) asuntoon, olin liekeissä ostamassa energiansäästölamppuja joka paikkaan. Diilihän kuulosti loistavalta: Enemmän valoa, vähemmällä energialla. Se, että lamppu oli hieman kalliimpi ei vaikuta, sillä sen pitäisi kestääkin kauemmin.
Niinpä meidän asunnossa on pääasiassa energiansäästölamppuja, paitsi vessassa on ilmeisesti yksi hehkulamppu.
Olin innoissani energiansäästölampuista, en ole enää. Pari on jo pimentynyt, yksi onneksi saatiin takuuseen, jatkossa ostan vain sellaisia energiansäästölamppuja joissa on takuu. Valaisuvoima on alkanut hiipumaan useista lampuista, lisäksi tehokkaammat lamput syttyvät hitaasti, tuntuu että maksimivalo saavutetaan vasta 10-15 minuutin päästä sytytyksestä. Rahaa ei säästy, sillä saavutettava mahdollinen kulutusvähennys on palanut jo siihen, että yhden kympin maksaneen lampun ennenaikainen palaminen ei mennyt minkään valtakunnan takuuseen.
Valmistajilla on mukavat oltavat, kun sopivalla lainsäädännöllä saadaan pakotettua ihmiset ostamaan kyseisiä säästölamppuja, joiden kokonaisvaikutus raskasmetalleineen on hyvin kyseenalainen verrattuna hehkulamppuun – varsinkin Suomessa, jossa hukkalämpö menee usein ihan tarpeelliseen lämmitykseen.
Koko säästölamppujen ympärille viritelty himmeli on kyllä kuluttajan näkökulmasta selkeetä takaapäin runttausta.
