On tämä ajatuksia herättävä sarja. En ole vielä edes katsonut viimeistä jaksoa ja pakko on tulla jo blogaamaan. Sarja antaa todella ajattelemisen aihetta. Kuten:
Miten niin isolla rahalla on saatu näin huono sarja
Raha ei tunnu korvaavan käsikirjoitusta
Miksi taistelukohtaukset ovat kamalan ja naurettavan välillä
Eikö kauheudella mässäily koskaan riittänyt ohjaajille
Nokkelampi ehkä jo osasikin arvioida, että en ole hirvittävästi tykännyt sarjasta. Minut on helppo ampua alas, sillä penään sellaisia asioita, jotka tekevät sarjasta vähemmän vaikeita. Ja se ei tietenkään ole kuvateosten harrastajan ihanne.
Realistisuuden penääminen tai sen kehuminen on vähän mahdotonta näin pullamössösukupolven edustajana. Mutta varsinkin taistelut ovat kyllä aika.. kökköjä.
On inhottavaa seurata jotain taistelua, joka kestää vaikka 15 minuuttia. Siinä juostaan, ammutaan, kuollaan, kuollaan eri tavalla, kuollaan roiskahtamalla, ammutaan, juostaan, huudetaan. En tiedä oliko jenkkien strategiana siellä puolen maapalloa vain juosta ja huutaa, ehkä oli. Silloin kuvaus on totuudenmukaista.
Katsoja on kuin perusjääkäri, joka jätetään suunnitelmien ja strategioiden ulkopuolelle. Sitten ryntäillään, huudetaan ja kuollaan 15 minuuttia ja katsoja miettii että mitähän tässä nyt tapahtuu. Alkupuolella sarjaa harrastetaan vielä pimeässä sotimista. Se on erityisen jännittävää, kun 15 minuuttia ammutaan, huudetaan ja kuollaan ilman kuvaa.
Katsoja ei tiedä tavotteista tai välitavoitteista, joita sotilailla ehkä jopa on. Ainut mistä katsoja tietää, on 15 minuutin ampuminen, huuto ja kuoleminen.
Sotaa käydään kolmen ihmisen silmin. Heidät oppii sarjan aikana tunnistamaan suunnilleen nimeltä, kasvoilta ei juurikaan. Heitä näytetään vähän silloin tällöin. Muut ihmiset pääasiassa vilisevät, ampuvat, juoksevat ja kuolevat sarjassa. Mitään BoB henkistä henkilöihin tutustumista on melko turha odotella.
Entäs ne japsit sitten. Sarjassa muistetaan muutaman kerran mainita heidän oveluus, peräänantamattomuus, kuoleman halveksinta ja kamikazet. Mitään näitä ei kuitenkaan sarjassa nähdä, vaan sarjassa olevat japanilaiset ovat extroja Rambo-elokuvista. He juoksevat, huutavat, ampuvat ja kuolevat. Tai no yleensä eivät edes ammu. Jenkit telottavat japseja.
Taistelutilanteissa ei koskaan näe, kuka jenkkejä ampuu. Heitä vaan kuolee. Mitään järkeä ei ole missään. Kun ottaa askeleen kauemmaksi sarjasta, voi ehkä nähdä jonkun sanoman sodan järjettömyydestä. Mutta sarjassa itsessään ei ole mitään sanomaa.
Paitsi historiallisissa dokumenteissa / haastatteluissa jokaisen jakson alussa. Ne ovat mielenkiintoisia ja myös koskettavia. Paikalla olleet ovat tyytyväisiä että ovat haavoittuneet, koska ovat varmoja että olisivat muuten kuolleet. Ja niin edelleen. Kaikki ajattelu onneksi keritään sarjaan siirtyessä unohtaa. Tärkeämpää on juosta, huutaa, ampua ja kuolla näyttävästi ja verisesti. Epäilen että erilaisten kuolintapojen keksimiseen on mennyt enemmän aikaa, kuin varsinaisen käsikirjoituksen laatimiseen.
No, on sarjassa hetkensäkin (lyhyet), mutta opin enemmän sodasta tyynellämerellä Battlefield 1942:sta kuin tästä sarjasta. Voihan tämän katsoa, mutta jos odottaa sarjaa samalla innolla kuin minä tein, saattaa odotettavissa olla aikamoinen pettymys.
Kieltämättä jossain vaiheessa tuli ajatus, että mitä ihmettä me tehdään täällä. Turun kuudelle tuhannelle koiralle liian pieni messuhalli oli pullollaan ihmisiä koirineen.
Melkein diplomi-insinöörille (haluan ainakin ajatella niin), on raskasta seurata näyttelyurheilua. Säännöt olivat muuttuneet vuoden vaihteessa ja sekä kilpailijat että tuomari ja muu järjestävä henkilökunta olivat aivan kivillä. Jo pelkästään paikalle saapuminen oli kokemus. Oikea sijainti löydettiin helposti, mutta missään ei lukenut tai kukaan ei kertonut että mitä juuri nyt tapahtuu ja milloin meidän vuoro on. Tai no, ilmeisesti jossain maksullisessa vihkosessa nämä olisi lukeneet, mutta hyvin harvat piheistä koirailijoista olivat niitä ostaneet.
Siinä sitten kyseltiin, että mikähän buugi, milloin meidän vuoro. No, kukaanhan ei tiennyt. Onneksi melko pian tultiin numerolla pyytämään kehään ja Heimo pääsi näyttelyareenalle. Ei jäänyt lapsille kerrottavaa.
Suomessa on jyllännyt kesästä alkaen ilmiö nimeltä Pendulum. Ainakin Ylex soittaa edelleen Immersionilta sinkkuja ja nyt myös SubTV käyttää mainoksissaan Watercolouria taustamusana. Minusta se on yksinomaa hienoa.
Mutta samaan aikaan, kun Pendulum nousi tälla tavoin pinnalle, kaikki muut – suomalaisetkin – konemusiikkiartistit loistavat poissaolollaan. Suomessa radiot, erikoisohjelmia lukuunottamatta, eivät ota soittolistoilleen edes kuumimpia clubihouseralleja. Eivät edes niitä, jotka ovat hittejä esimerkiksi apinasaarella, joka edelleen on varmaankin kärkimaita elektronisen musiikin kanssa.
Pendulum, Prodigy.. Mitä muita artisteja tulee mieleen tästä genrestä, joita Suomessa soitetaan? Ja miksi näin on?
Mielestäni Pendulum osoittaa hienosti sen, että genrerajoista riippumatta musiikki voi olla hyvää. Mutta jotta musaa voisi fanittaa, sitä pitäisi ensin kuulla jostain.
Suomessa on lukematon määrä elektronisen musan tuottajia ja kansainvälisesti Duck Sausen tyyppisiä dancepoppihittejä tuottavia tyyppejä vielä enemmän. Määrällisesti edes suunnilleen elektroniseksi musiikiksi määriteltävissä musiikkia soitetaan laajallakin näkemyksellä arvioituna vähän ja tarkemmin genrerajattuna todella vähän. Sen verran täytyy myöntää, että saihan JS16 – Rosegarden pari vuotta sitten ihan kivasti soittoaikaa YleX:llä, vaikka biisi ei ole mikään poppibiisi. Myös JS16 viritys nimellä Kendi sai soittoa, genrestä sitten on jo vaikea sanoa mitään
Meillä on maailmanluokan tuottajia ihan omasta takaa, mainittakoon vaikka Orkidea ja Muffler. Kummaltakin löytyy myös sellaista matskua, jota voisi soittaa ihan hyvin radiossa, jos radion musiikkipäällikkö musat vaan löytäisi ja olisi sen verran rohkea, että uskaltaisi sitä puskea radioon.
Elektronisen musan käyttö koskee myös baareja. Olimme Tallinnassa drinkkibaarissa nimeltä Butterfly. Kun menimme sinne, taustalla soi smuutti junkka. Ihan oikea junkka kuitenkin. Illan aikana tuli housea ja trancea, mutta myös poppia ja rokkia. Sillisalaatti toimi hyvin ja ainakin itse pidin oikein kovasti saundimaailmasta. Suomessa baarien taustamusalistat ovat vain niin väsyneitä. Mutta miksi?
Lontoossa jos menet vaikka kenkäkauppaan, niin siellä soi joku Radio 1 teknomiksaus. Se on järjetöntä. Ne luukuttaa musaa vielä kovaakin. Ei välttämättä mitään easylistening kamaa, vaan soipa yhdessä kaupassa silloin hardstylekin. Suomalaisena ei voi kuin ihmetellä.
Lähtökohtaisesti vetoaisin soittolistaradioiden musiikkipäälliköihin (jotka tietysti kaikki lukevat ja seuraavat blogiani), että tutustuisivat myös elektronisen musan meininkeihin. Ei radiosta tarvitse ”pelkkää teknoa” tulla, se ei ole tarkoitukseni, mutta jos Lauri Tähkä soisi ainoastaan 4 kertaa tunnissa viiden sijaan ja yksi hyvä houseralli sen tilalle.. Mielestäni se olisi aika kiva juttu.
Samsungin Galaxy S oli ihan ok puhein 2.1 firmwarella. Ainoastaan kalenterin kanssa oli issueita, ja sekin oli Googlen päässä. Flash ei toiminut, mutta muuten homma oli semisti paketissa. Sitten päivitin sen Android versioon 2.2. Tässä lista ongelmista, joita olen kohdannut sen jälkeen.
Herätyskello ei herätä aamulla, jos herätys on laitettu vasta edellisenä iltana.
Herätyskello herättää ”joka arkiaamu” -herätystä, vaikka ko. herätys on poistettu edellisenä iltana.
Mediatarkistus puhelimen käynnistyksen yhteydessä kestää kaaaauan.
Puhelimen ollessa yksinään, se värisee joskus sen merkiksi, että prosessit kaatuvat.
Akku kesti esim tänään 8 tuntia, kun akun kulutusta katsoo, niin näyttö näyttää 97% kulutusta, vaikka aktiivista käyttöä puhelimella on ollut alle 5 minuuttia.
Bluetooth pätkii (audion kanssa).
Puhelin sammuu todella hitaasti. Sammutettaessa se ensiksi olevinaan sammuu, mutta jotkut prosessit eivät kuole ja puhelin värähtelee noin minuutin päästä sammumisesta. Vasta sen jälkeen puhelimen voi käynnistää uudestaan.
Nettiselain miettii uusien osoitteiden (go to..) kanssa joskus yli 10 sekuntia, ennen kuin alkaa lataamaan uutta sivua.
WLAN-tukiasemana käytettäessä pitää välillä muutaman minuutin katkoja wlan-liikenteessä (jolloin asiakkaiden netti ei toimi)
Market hävittää välillä ladatut ohjelmat ja cache pitää tyhjätä, jotta tilanne palautuu
Market toimii tooodella hitaasti.
Yhteystietokirjasta puuttuu osa pikahakukirjaimista, esim H. Aika monella suomalaisella alkaisi nimi kirjaimella H. Tai I. Kirjaimet ZXY sentään ovat..
Aina silloin tällöin puhelin on todella hitaalla hetken aikaa. Joskus PIN-koodin syöttäminen ei meinaa onnistua, kun puhelin on niin jojossa ettei tiedä mitä numeroita se hyväksyy ja mitä ei.
Google Maps (joka on osa puhelinta) on käyttökelvoton, kun se menee aina nukkumaan, jos sitä ei räplää koko ajan. Ja kun se menee nukkumaan, se hukkaa GPS signaalin. Ja sitten kun saat ruudun epälukittua niin se alkaakin ettimään gps-signaalia. Melko käyttökelvoton mihinkään, paitsi kartan selailuun paikallaan ollessa (mihin se on tosi hyvä)
Näin, jälleen kerran, puhelimen firmispäivitys ei varsinaisesti parantanut puhelimen käytettävyyttä.
Aina ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan. Tai Mustavuorta kauemmaksi hiihtelee.
Tässä viime aikoina on tullut käytyä tuolla Sappeessa hiihtelemässä, kun on tehnyt mieli hiihdellä. Tai eritoten viime vuonna kävin monta kertaa. Tänä vuonna käytiin jo kertaalleen Matson kanssa Sappeessa ja oltiin kummatkin ihmeissään, että miksi me täällä käydään, kun hiton tylsä paikka. 4 tuntia menee reissuun vähintään, hiihto ei ole kaksista ja hinnat ovat hirveät.
Joskus voit nauttia Sappeessa sitten jonottamisesta.
Mutta miksi mennä Sappeeseen, johon on hiton pitkä matkakin, kun Mustavuori on ihan lähellä. Korkeuseroa sanoovatten 80m mitanneen, tiedä sitten kuinka selvänä. Profiili hyvin yksinkertainen. Lähtee viettämään ja viettää jonkun matkaa ja sitten tulee hissi. Ihan kiva. Tämmönen lussu kaveri saa jonku 8 käännöstä 16m kääntösäteisellä tellusuksella tuohon. Haha.
Nopeita kierroksia. Keppiurpot vähä haittaa, mut jos niitä ei ole niin aivan passeli.
Aivan sikakallis paikka sekin, 20e / 2h tuollaisessa tönössä. Ja tänään mentiin illalla joskus kuuden jälkeen, paikka menee kasilta kiinni ja silti ottaa täyden hinnan. Aivan pyllystä.
No, pari kertaa vuoteen jos käy ja jättää Sappeet käymättä, niin tämähän on säästöä. Makkispekkiksiä ei tullut testattua, mutta sekin on ehkä ihan hyvä asia.
YHTEENVETO
Hyvää:
+ Lähellä
+ Kierroksia saa nopeasti
+ Muoto on ihan hyvä
Huonoa:
– Nihkee myyjäakka
– Valot on vissiin Kolin nykyisiä edeltävät valot uusiokäytössä. Eli onnettomat tuikut, jotka ei näytä mitään.
JB suosittelee muutamia kertoja kaudessa, ei ehkä pääkaupunkiseudulta kannata tulla kuin kerran kauteen.
Hihtoleffoja tulee jonkun verran katsottua, eritoten niitä tuli katsottua nuorempana. Ja toki hyviä rainoja tulee nytkin katottua netistä, kavereilla tai jopa elokuvissa.
Eilen katsoin vapaalasku.comin syksyn bileissäkin katselussa olleen Deeperin. Pidin elokuvasta hirmu paljon.
Suurin osa hiihtoleffoista, ainakin niistä mitä olen nähnyt, perustuu temppujen ja linjojen suruuteen ja vaikeuteen. Ja niistä koostetaan sitten 30min – 1h30min kestävä pätkä, jossa lasketaan. Välillä on myös lifestylepätkiä, jotka yleensä on jotain kuulilta näyttämistä ja irvistelyä.
Ja siinäpä se. Hiihtoleffojen rakenteet eivät juuri poikkea pornoelokuvista, siksi jotkut puhuvatkin hiihtopornosta. Se toimii kyllä, mutta on lopulta vähän tylsää. Kehitys on tähän saakka perustunut lähinnä kuvaustekniikoihin, jotka ovatkin kyllä näyttäviä. Tylsyyttä estämään on pitänyt ottaa sitten wingsuitit ja ski base lasku/hyppäys. Wingsuitit on ihan mielenkiintoista, koska se on jotain niin uutta, mutta tuo ski base ei kiinnosta vähääkään.
Palatakseni Deeperiin, siinä ei ollut base-hyppäystä, eikä edes hiihtoa, paitsi splitillä ylämäkeen. Mutta leffa – vaikkakin pitkähkö – oli mielenkiintoinen ja siinä oli jopa draamallisia elementtejä! Hiihtoleffassa! Se on kuin jännittäisi pornoleffassa, että mitähän sanottavaa sillä putkimiehellä on, onpa se viksu.
Muistan tykänneeni myös Seth Morrison Chroniclesista. En voi väittää, että siinä leffassa ei irvisteltäisi ja vedettäisi isosti – ei, mutta leffassa oli myös muuta minua kiinnostavaa sisältöä. Kuinka Seth Morrisonista tuli koko hiihtomaailman kuumin nimi.
Tätä dokumentaarisuutta kaipaisin hiihtoleffoihin. Vaikka kaikki ei nousujaan haikkaa, niin kun Deeperissä, niin kai siellä on joku tarina aina kerrottavana. Sinkkipäivien hajoilua, paikkojen tsekkailuja ja kuumotusta ja niin edelleen. Varsinaista suoritusta edeltävät vaiheet ovat mielestäni yhtä kiinnostavia kuin se vetokin – tietysti joillain rajoituksilla.
Mutta ehkä se ei sitten olisi enää hiihtoleffa, vaan enemmänkin dokumentaari ihmisistä, jotka hiihtävät. Kenties tällaisellakin genrellä on paikkansa hiihtoleffamaailmassa. Ainakin Deeper olisi ollut todella tylsä pätkä, jos siinä olisi ollut pelkästään ne laskut kuvattuna.
Tadaa! Taas oltiin Rukalla ja lukijat jo odottavat minkälaista marmatusta ja itkemistä etelän hetelmistä, kalliista hinnoista ja paskoista rinteistä nyt tulee. Ehkä tulee, ehkä ei.
Tällä kertaa ei otettu Mazdaa matkaan, vaan saksalaisittain liikuttiin nelivetoaudilla, joka varsinkin takaisin tullessa tuli ihan tarpeeseenkin. Menomatka oli yhtä paussia. Ensin logistiikkapäällikön piti saada kurkunkostuketta Orivedeltä, sitten jo jäätiinkin syömään johonkin legendaariselle Jyväskylägrillille, siitä Kuopioon shoppailemaan ja ahtamaan auto niin täyteen, kuin se vaan näillä luonnonlaeilla on mahdollista.
Ja silloin oltiin vasta puolivälissä. Kenen idea on a) mennä aina Rukalle b) aina ajaa sinne? Tahko olisi puolet lähempänä..
Mökki oli sama kuin viime vuonnakin, eli sinne mahtui ihan hyvin. Väkeä oli tällä kertaa hieman enemmän, 15 jamppaa selasi reissulehtiä illat.
Mites se hiihtäminen sitten? Kävin syksyllä poistamassa Camusta puoleen hintaan Movementin Jamit. Se on sellainen joku reilu 180cm sivakka, jossa on mukavan lyhyt kääntösäde ja keskellä on leveyttä 85mm, kuten puuterisuksessa pitää ollakin. On meinaan hyvä suksi. Matsolainen sen tietysti hiveli ja viimeisteli ennen lähtöä jumalaiseksi, mutta veikkaan että osa oli suksenkin hyvyyttä. Rukan rinteet antautuivat sukselle sata nolla.
Tähän kun liitetään vielä uudet tellumonot (T1), niin tuntuma alistamiseen oli hyvä. Rukalla. Ruohos Anan innoittamana lähdin tietty laskemaan myös väärinpäin, mutta luistopuoli ei meinannut pysyä alapuolella.
Mutta ei isompia angsteja rinteistä tai jonoista. Tai no vähän jonoista. Mikä siinä on, että sitä Saaruan tuolihissin jonoa ei saada fiksattua järkeväksi, että olisi ihan oikea sinkkulinja ja sitten se neljä porttia. Kunnon häröpallo se jono, ollut jo 5 vuotta.
Mutta rinteet riitti juuri ja juuri kolmen päivän laskuihin. Kelo-puolelta löytyi välillä piristävää vaihtelua, eturinteet jäi aika vähille laskuille, koska ne oli lanattu keltaiselle jäälle ja se oli (kylmän) tuulen puolella. Valaistusolosuhteiden (helevetin pimeä) vuoksi laskimme iltavuorossa (alkaen noin klo 15), jonka vuoksi rinteet oli ottaneet jo hieman itseensä alkupäivän hierojista.
Miksi ei enempää angstia? Tässä syitä:
En mennyt ostamaan lippua lipputiskiltä
En käynyt affessa Pisteessä enkä Bistrossa, vaan meidän omalla mökillä (joka on aivan Vuosselin vieressä)
Yritin olla positiivinen, jotta voi nauttia
Pikkuhiljaa alkaa hyväksymään tosiasiat
Ja ihan hyvin meni. En uudelleen tänä vuonna Rukalle menisi, mutta ihan kiva keikka oli. Joku Pyhä, tai jopa tänä vuonna Tahko, olisi kiinnostanut aika paljon enemmän, mutta ennakkovaraajan on betsattava lumivarmuuteen.
Opin matkalla myös jännittäviä korttipelejä, esim pelin nimeltä 500, jonka säännöt tuntuivat olevan jatkuvassa kehittymistilassa ja myös norjalaisten kansanpelin, mysterious eight, jonka säännöissä ei ollut varsinkaan mitään järkeä. Suomessa vastaavanlaista peliä kai pelataan nimellä seiska (ei siis risti-), mutta tuossa norskiversiossa oli vielä vähemmän järkeä. Epäilen että after-olut oli aiheuttanut sääntöihin muutoksia.
Summa summarum, hyvä keikka eikä paluumatkan lumimyräkkäkään ollut aivan kamala, paitsi parissa kohtaa (jolloin tietysti minä ajoin..) Tellukäännös muuttui aika paljon paremmaksi, vihdoin pääsin sieltä takasnujusta eteenpäin ja kunnolla lantiota rinteeseen. Suksen leveys auttoi tässä, kun side ei heti tarraa. Mutta eiköhän nämä kaikki taas degeneroidu pois, kunhan ensimmäiset puuterit pääsee kokeilemaan. Ei kyllä haittaa tippaakaan.
Spämmi on nykynuoren pahin vihollinen. Tai en tiedä nykyisestä, enkä edes nuoresta, mutta minua pikkusen on ketuttanut tuo spämmin määrä, mikä minulla qkaasu.com -osoitteisiin tulee. Ensiksi minulla oli tili Sigmaticilla, joka ihan ok-hyvin filtteröi spämmin. Sitten kun vaihdoin Webfactionille, niin spämmin määrä räjähti käsittämättömyyksiin. Tuhat spämmiviestiä viikossa on minulle vähän liikaa, nimittäin joskus sinne Operan filsuun sattuu joku oikeakin maili, jota sitten saa metästellä.
Ongelmana tässä tietysti oli se, että en voinut lukea qkaasu.com maileja kännykällä. Nimittäin tuollainen 1000 mailia viikossa kun kilahtaa kännykkään + muut tilit, niin saattaa olla että korkki narahtaa tai köysi kiristyy. Joten en lähtenyt sille tielle.
Vaan virittelin itselleni vihdoinkin Google Apps -tilin. Käytännössä kuka tahansa domainin omistaja voi viritellä itselleen Google Apps tilin, ilmaiseksi saa 50 sähköpostiosoitetta, jokaiseen 7Gt levyä, kalenterit, chatit ja sun muut kikkareet. Itte en tässä käytössä nyt muuta tarvitse kuin mailia, mutta yrityksille muutkin kikkareet ovat varmaan varsin ok. Oikeastaan tämä qkaasu-projekti toimiikin pilottina firmajuttujen siirtämiseen Googleen.
Ja sinä joka huolestut nyt yksityisyydestäni, ällös välitä. Google tietää minusta jo ihan kaiken. Sähköpostiviestintäni (kun käytän muutenkin gmailia) ei sitä asiaa enää pahenna.
Nyt sähköpostia voi lukea puhelimella ja sähköpostit pushautuu puhelimeen rouheesti. Paljon parempi viritys, kuin mitä olisi osannut kuvitella. Superhemmot @ Haltu tän idean mulle esittivät ja vaikka ostin ajatuksen heti, niin tämä puhelinsynkkaus oli se kirsikka kakun päällä. Vaikken edes pidä kirsikoista.
Aiemmin tuossa olikin jo voihketta ja lätinää Samsung Galaxy S:stä, mutta silloin käyttöikää oli vasta varsin vähän takana. Koko kauheus ja komeus on paljastunut vasta myöhemmin.
Samsung Galaxy S
Alunperin ostin uuden puhelimen, sillä vanha Nokian 5730 ei enää tuntunut tarpeeksi kuulilta kaltaiselleni tekniikan kosmopoliitille, jona itseäni pidän. Nokian N8 oli vasta tulossa, ties milloin, ja se ei vaikuttanut tarpeeksi trendikkäältä. iPhone taas vaikuttaa trendikkäältä, mutta heteromiehelle (tiedoksi vain Päivi Räsänen!) ei oikein maita Steven tapa tuuppia kakkoseen pitkin matkaa.
Joten silloin oli Samsung Galaxy S kuuminta hottia. Parin viikon odotuksella sellaisen sitten sai. Unboxasin puhelinta vessassa, siltä varalta jos pelkkä näkeminen saa housut kastumaan, jos tiedätte mitä tarkoitan. No, laatikko oli hieno, omppukavereilta kopioitu, mutta akkua ei ollut yhtään ladattu, joten kostumiset jäi väliin.
Käyttöönotto ei mennyt niin kuin ohjeissa luki. En tiedä miksi, mutta sellaisia kyselyitä ja välivaiheita, joita ohjekirja ehdotti, ei ollut eikä tullut. Ehkä softaversiot olivat päivittäneet aloitusta sen verran, että käyttöohje, joka on muuten täysi vitsi, ei ollut kerinnyt päivittyä.
SGS on sellainen värkki, jolla ei tee yhtikäs mitään, jos ei ole kiinteää dataveloitusta. Tosin kai Suomessa kaikilla älypuhelimen hankkijoilla on kiinteä dataveloitus. Tai jos ei ole, niin ota. Itse aikoinani (Nokia 5730 kanssa), pohdin, että pitäisikö upgreidata vanhasta 4e/25Mt datapaketista kiinteähintaiseen rajoittamattomaan pakettiin. Upgreidasin ja seuraavan kuukauden datasiirto oli 1,2 Gt..
Asentelin aluksi kaikki perusjutut, yhdistin puhelimen Twitteriin ja Facebookiin ja Google-tiliini. Sen jälkeen huomasin että näin ei olisi kannattanut suorilla tehdä, vaan vähän ajatella. Mutta ajattelu oli vaikeaa, koska ei tiennyt, mitä puhelin tekee, kun sen yhdistää kaikkiin noihin värkkeihin. Käytännössähän se tarkoitti sitä, että yhteystiedot monistuivat osoitekirjaan ja niitä piti käydä sitten käsin yhdistelemässä. No, yhdistelyn jälkeen tietysti ressi loppui, koska synkkasin osoitekirjan Googlen kanssa ja nyt ongelmaa ei enää ole. Google Synkki toimii siinä määrin hyvin, että vaikka olen resetoinut (tästä myöhemmin..) puhelintani useaan otteeseen, kaikki yhteystiedot sun muut palautuvat automaattisesti Googlelta puhelimeen.
Kaikki toimi aloituksessa hienosti ja suuri näyttö värikkäine nappuloineen toi sellaista wow-efektiä, jota Nokia-insinööri ei ole saanut vieläkään tehtyä. Paitsi N8 kameran kanssa.
Samsungin kuvistakin saa selvää, jos valot on kunnossa, mutta ei se mikään N8 ole.
Mutta sitten puhelimella piti soittaa. Siinä missä Symbian-vehkeet on rakennettu sen puhelinominaisuuden ympärille, niin Android-porukka tajusi releasea edeltävänä viikolla, että voi saasta, täällähän pitäisi voida soittaakin. Siksipä nopeasti askarreltiin joku ohjelma, jolla voi vähän niinku soittaa. Soittaminen on kyllä mahdollista, mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen sekoillut soittamisen kanssa. Ihan ensimmäinen soittoyritys aiheutti pientä hämmennystä, kun en osannut katkaista puhelua. Koska jos vahingossa painat soita-nappia henkilön kohdalla ja sitten heti painat back-painiketta, niin soittoprosessi jää sinne taustalle. Siellä se sitten soittelee, kun samaan aikaan yrität etsiä, että mistä helevetistä pääsen siihen soittonäkymään takaisin.
Soittaminen SGS:llä voi aiheuttaa pientä ressiä.
Eihän tuo nyt paha ongelma ole, pieniin kummallisuuksiin tottuu. Mutta äärettömän huonoon äänenlaatuun puheluissa, katkeileviin puheluihin ja rätiseviin puheluihin – siihen ei oikein vuonna 2010 jaksa tottua. En tiedä mitä tuon puhelimen kanssa on taas toilailtu, mutta kuvio on sama kuin silloin, kun iPhonet tulivat markkinoille. Siitä tiesi soittavansa iPhone-käyttäjälle, kun ei saanut selvää toisen pään puheesta ja yhteys katkeili. Ehkä Samsung on ajatellut, että se kuuluu asiaan. Soittaminen kuluttaa myös käsittämättömän paljon akkua. Soittaessa sentään proximity sensor toimii, eikä ole niinkuin pomon iPhone4, jossa poskella sitten painellaan kosketusnäytöstä puhelua pitoon ja kaiuttimelle ja vaikka mitä.
Mutta viestittely, sosiaalinen media ja internetin selaus ovat kaikki yhtä juhlaa, pois lukien on-screen-näppis, josta en innostu. Applikaatiot toimivat hyvin ja esimerkiksi kotona ei iltaisin tule juuri oikealla tietokoneella oltua, irkkailu ja muu satunnainen kotiselaus onnistuu hyvin puhelimella. Ja puhelin osaa kytkeä datayhteydet pois päältä, kun ollaan ulkomailla. Nokia 5730 oli sen verran jäässä, että oli sitä mieltä että Saunalahden verkossa ollessa, olen roaming-tilassa, joten roaming piti sallia. Niin kivillä SGS ei ole, vaan yhteydet katkeavat ulkomaille mennessä hienosti, mutta kaikki synkkautuu, kun jostain löytyy wlan, johon yhdistäydyt. Jotenkin tuntui aika.. nykyaikaiselta.
Tosin ainakaan 2.1 versio ei osannut kytkeä datayhteyksiä kotiverkossa pois päältä, kun akku alkaa loppumaan. Niinpä aika monena aamuna on herätessä huomannut, että puhelin on yön aikana synkkaillut vähän facebookkia ja twitteriä ja roikkunut verkossa (tai wlanissa) ja kuluttanut akun pois.
Virtuaalinäppis ei minun mieleeni kamalasti ole, mutta Swype auttaa asiaa aika paljon. Swype tosin perustuu tekstin syötön ”ennakoimiseen”, joten se toimii hitosti paremmin yksinkertaisemmissa kielissä, kuten englanti, kuin suomessa, jossa on paljon yhdyssanoja ja muuta kummallista. Saatika, kun pitää saada kirjoittaa mie ja sie.. Mutta Swype tekee kirjoittamisen siedettäväksi, lisäksi se kivasti korjaa virheet silloin, kun pitää kirjoittaa englantia puhelimella.
Androidiin siirtyessä myös huomaa sellaisia asioita, joissa ilmeisesti standardointi on jätetty väliin. Tekstiviestinä Nokialaisesta tulevat yhteystiedot eivät toimi, eli siinä ilmeisesti ei kukaan ole mitään standardia keksinyt. Bluetoothin yli yhteystiedot tulevat hienosti. Bluetooth kuulokkeissa ei ilmeisesti next/prev painikkeiden toimintaa ole standardoitu, sillä ainakaan minun Nokia BH-504 kuulokkeiden next/prev -painikkeet eivät SGS:n kanssa toimi. Play ja Call -nappulat kyllä toimivat, joten luureilla tulee toimeen.
Nokia BH-504
Bluetooth muuten, varsinkin luurien yhdistely ja musiikkisoittimen kanssa roplaaminen, aiheuttaa yleensä sen, että musiikkisoitin kaatuu. Joskus koko puhelin menee jumiin. Päivityksen (lisää myöhemmin) jälkeen tämä on kyllä parantunut, eikä BT ole aiheuttanut kaatuiluita nyt.
Nokian koodiapinoita on tullut haukuttua melko usein. Vaan ei Samsungillakaan vahvasti mene. Puhelimen softista voi ottaa sellaisen nyrkkisäännön, että mikä on Googlen tekemää, toimii hienosti ja mikä on Samsungin tekemää, kannattaa poistaa puhelimesta tai olla ainakin käyttämättä sitä. SGS shipattiin Androidin versio 2.1 kanssa ja päivitystä lupailtiin syyskuulle. Ensin päivitys viivästyi kuukauden, sitten se osottautui sellaiseksi kasaksi paskaa, että se oli pakko vielä korjata ja sitten se tuli uudelleen pihalle. Päivittäminen oli hieno kokemus.
Ala nyt miettimään Nokia PC Suitea ja Nokia Ovi Suitea. Ota mielessäsi niistä pois 10% ominaisuuksista (toimivat). Sen jälkeen laita kaikki ominaisuudet mielessäsi pussiin ja ravista. Ulos tulee Samsung Kies, jumalainen ”PC Suite”-softa, jolla pitäisi esimerkiksi päivittää puhelimen softat. Kun ongelmia tulee, Kies pitää asentaa uudelleen. Jos et usko, etsi googlesta hakusanalla ”Samsung Kies Problem” ja huomaat että kaikkiin ongelmiin on yksi ja ainut korjaustapa. Asenna softa uudelleen. Yleensä pitää jotain rekistereitä käydä nollaamassa, jotta saadaan ihan oikea uudelleenasennus. Uudelleenasennuksen jälkeen Kies saattaa toimia. Jollei, kannattaa kokeilla asennusta pari kertaa vielä.
Sitten kun uusi firmis vihdoin löytyi ja Kies oli yhteistyöhaluinen, softapäivitys meni puhelimeen ihan hyvin. Tavallaan. Puhelin oli päivityksen jälkeen täysin jumissa. Kaikki tapahtui toooodelllla hitaasti. Parit factory resetit ja Google Mapsin päivitysten poisto ja nyt minulla on oikeasti toimiva puhelin (paitsi se puhelin-osuus). Ja kun kaikki datat on Googlella tallessa, niin yhteystiedot ja sen sellaiset palautuvat automaattisesti. Factory reset ei siksi aiheuta mitään äärimmäistä kiukkua.
Nyt kun SGS:ssä on Android 2.2 ja päivitettyä Samsungin softaa, on esimerkiksi akkumittari järkevöitynyt, BT ongelmat vähentyneet, akun kulutus on vähentynyt, puhelin on nopeampi ja kalenteri synkkauskin alkoi toimimaan, kun resetoin Google kalenterin (vika ilmeisesti oli jossain tapahtumassa tai sitten muuten vain Googlen päässä). Marketti toimii paremmin ja Angry birds ei kuluta puhelimen akkua loppuun jotenkin ihmeellisesti taustalla. Ja kun on oppinut elämään puhelimen kanssa, esimerkiksi käynnistämään sen joskus aina uudelleen, tuntuu värkki nyt varsin mainiolta.
Joitain ominaisuuksia edelleen kaipaan vanhasta Nokialaisesta, kuten esimerkiksi äänikomentoja. SGS ei tue suomenkielisiä äänikomentoja eikä tajua mitään suomenkielestä. Melko turha yrittää soittaa kenellekään äänikomennoilla. Se oli hyvä apu autoillessa, kun ei tarvinnut katso ruutuun soittaessa (meillä aukeaa autotallin ovi soittamalla). Toisekseen erillinen kameran nappi on puhelimessa pakollinen, jos sillä joku aikoo jonkun kuvan ottaa. Naurettava ajatuskin ottaa kuvia painamalla näyttöä. Ensinnäkin se on hyvin epäluonnollinen asento ja toisekseen tärähtäminen on, jos nyt ei todennäköistä, niin aivan varmaa.
Samsung Galaxy S kamera UI
JB suosittelee SGS:n hankkimista, jos pääkäyttötarkoitus ei ole soittaminen. DNA:lta saa alle 400 euroon kytkynä.
Webfaction toi omille servereilleen helposti käyttöönotettavaksi mod_pagespeed -kikkareen. Käytännössä se vähentää eri externaalien latailuja serveriltä, kun se paketoi css:t yhdeksi filuksi, tuo pienet css-filut suoraan html-dokkariin sisään ja muuta sellaista. Voit katsoa tarkemmin tuosta linkistä.
Otin kyseisen ratkaisun käyttöön omassa ja Hannan blogissa. Mitään radikaalia ei latausaikojen puolesta tapahtunut. Omassa blogissa on niin paljon kaikkea muuta tauhkaa, kuvia haetaan muualta, on facebook-integraatioita ja Gravataria, niin kokonaislatausaikaan ei saa muutosta sillä, että käyttää tuota mod_pagespeediä. Mutta vähemmän niitä kyselyitä tulee. :)
Tämmöisen option haluaisin Sigmaticillekin. Entä onko Nginxiin vastaavaa kikkaretta olemassa..?
