Jasmon blogi tietää paremmin

Ostamani Targuksen bluetooth-dongeli toimi aivan hyvin. Asennuksessa oli hieman ongelmia, asennusohjelma ei osannut ihan toimia, mutta eihän tietokoneissa yleensäkään mikään toimi. Saan yhteyden puhelimeeni, Nokian 6600:aan, mutta tietoja en saa siirrettyä kuin koneelta puhelimeen. Nokian ohjelmistot ovat vasta matkalla tänne Lappeenrantaan Joensuusta, kuhan ne saapuvat, luulen että ongelma selviää.

En pelaa paljoa. Enkä pelaa oikeastaan kuin yhtä peliä. Battlefield 1942 vei aikoinaan sydämen. Demoa tuli hakattua paljon. Myöhemmin sitten löysin itseni ensimmäistä kertaa klaanista, pelaamassa yhtä kyseisen pelin modia, Desert Combatia. Muita pelejä en ole tarvinnut. Pelaamisen nälkään kyseinen yhdistelmä on tähän saakka riittänyt ihan hyvin.

Battlefield 2 tulee olemaan pakko ostos. Itseasissa olen tilannut sen jo. En koskaan aiemmin ole harrastanut tällaisia pakko-ostoksia, niin ajattelin nyt yrittää. Koittaa miltä se maistuu.

Koska uudemmat pelit tarvitsevat uudempaa rautaa, ja näytönohjaimeni (Radeon 8500LE) ei ole enää timmissään, joudun hankkimaan ainakin uuden näytönohjaimen. Tätä varten hankin ja tänään pulttasin koneeseen kiinni aopenin 400 wattisen virtalähteen. Nyt virtaa riittäisi siis uudelle näytönohjaimellekin :) Pitemmillä kaapeleilla ja kuristesukilla sain vielä johdotkin kuosiin siten, että ilmavirta vähän parani ja lämmöt kotelossa laskivat.

Ostin myös bluetooth-dongelin, josta käyttökokemuksia sitten toisen kerran.

Lappeenrantakin meinaa saada lumipeitteen. Viiden vuorokauden sää näyttää että 5 vuorokautta sataisi lunta. Tämä on ehdottomasti hyvä asia. Lappeenranta on kärsinyt tähän saakka helsinkimäisyydestään, vesisateista, jäisistä jalkakäytävistä. Talviurheilulajit ovat jääneet harrastamatta, kun ladut ovat kauheassa kunnossa. Ja muutenkin on ollut kovin harmaata. Kunpa lunta todella tulisi ja vihdoinkin saataisiin talvimaisema.

Joensuussa on kanssa luvassa 5 päivää lumisadetta. Kuulostaa houkuttelevalta, jospa Koli saa myös hyvän uuden lumen pintaan. Sitähän ei tiedä mitä silloin keksii. Lumi kyllä pelastaa ihmisen päivän. Ainakin talvi-ihmisen.

Selainten kehitys on ollut mielenkiintoista katsottavaa. Varsinkin FireFox on räjähdyksenomaisesti kasvattanut käyttäjämääriä viimeisten kuukausien aikana. Itse pidän tätä kehitystä suotavana, koska IE:n selain on jo vanhentunut eikä tue CSS-määreitä lähellekään niin hyvin, kuin pitäisi. Ennen kaikkea yleensä CSS näyttää erilaiselta IE:ssä kuin esimerkiksi FireFoxissa tai Operassa.

Katselin tänään omien sivujeni käyttäjätilastoja. Sivuillani käy kuukausittain vähän yli kaksi tuhatta uniikkia henkilöä. Otos ei ole siis kovin iso. IE ja FireFox on käyttäjämäärissä samoissa, noin 40% kummallakin. Opera tulee kolmantena 10% osuudellaan. Viimeisen 10% jakaa hajaselaimet.

Itse olen yllättynyt ja hieman pettynyt Operan asemaan. Operan pitäisi olla helpommin lähestyttävissä ja selausnautinnon saavuttaminen pitäisi olla helpompaa kuin FireFoxissa. Silti ns. kotikäyttäjät valitsevat FireFoxin. FireFoxista ovat kuulleet äiditkin. Operasta ei juuri kukaan. Vaikka Operaan ei tarvitse hakea erillisiä plugineja ja vaikka siinä on sähköpostit ja nyystimet samassa paketissa kätevästi. Open Source taitaa jyrätä. Ja Operahan on maksullinenkin. Luultavasti juurikin tämä maksullisuus pitää käyttäjäosuuden niin pienenä. Jostain syystä noin 50 pikseliä korkea mainospalkki on käyttäjistä niin iljettävä etteivät halua sitä käyttää. Ja maksaminen ei huvita, kun on ilmainenkin vaihtoehto. Ilmeisesti asia menee jotakuinkin näin. En kyllä itsekään jaksanut katsella tuota mainospalkkia Operassa.

Olen toiminut jonkinlaisena web-kehittäjänä, tai miten hienon tittelin itselleen haluaakaan luoda, muutaman vuoden. En ole siis mikään pitkän sarjan toimija, mutta olen huomannut jo muutamia asioita. Ihmisten tottumuksia on todella vaikea muuttaa. Jos he ovat tottuneet käyttämään esimerkiksi Sammon nettipankkia, niin Nordean nettipankki voikin tuntua huonolta. Itse koin tämän eräässä keskustelussa viikonloppuna. Minun mielestäni Nordean nettipankki on kymmenen kertaa selkeämpi ja ennen kaikkea toimivampi kuin Sammon. Mutta keskustelukumppanini olivat aivan eri mieltä. Olin äimistynyt. Myöhemmin, asian hieman hautouduttua päässäni, tajusin tärkeän asian. Ihmiset kokevat asiat eri tavalla, riippuen heidän käyttötottumuksistaan, kulttuurista, koulutuksesta – ihan kaikesta.

Käytettävyydestä ei hirveästi puhuta netissä. Kenties selaimet yrittävät olla helppokäyttöisiä, mutta entä sivut? Monesti on tehty hutaistuja sivuja, joiden käyttöliittymät ovat kankeita. Ja joiden navigaation ymmärtäminen vaatisi sen, että tietää kaiken, mitä sivuilla on. Liian monta kertaa kehittäjällä hämärtyy se, että hän on ollut asian kimpussa jo monta viikkoa, kun taas asiakas tulee sivuille ehkä ihan ummikkona.

Lainasin asiasta kiinnostuneena kirjastosta Jakob Nielsenin kirjan Desinging Web Usability. En ole kerinnyt nidettä sen kummemmin lukea, mutta pikaisella selauksella se vaikutti mielenkiintoiselta. Ehkä tämä auttaa minua ymmärtämään paremmin eri käyttäjäryhmiä ja sitä, kuinka heitä kaikkia voisi parhaiten miellyttää.

Pidän itseäni jonkinlaisena elokuvaharrastajana, vaikkei minulta löydy hyllystä edes sataa nimikettä. Elokuvia tulee kuitenkin katsottua ja hankittua säännöllisesti. Myös hieman erikoisempia. Animeen en ole enää niin kiinnostunut, kuin aikaisemmin. Muutamia loistavia animepätkiä olen nähnyt, kuten Ghost in the Shell ja Mononoke Hime. Suurin osa hyllystäni on toimintaa, mutta kaikkein eniten pidän elokuvasta 13 päivää. En tiedä mikä minua siinä viehättää. Ehkä kaikki.

Olen lasketellut 5-vuotiaasta saakka. Pienenä kotirinteeni oli Hiidenrinteet, nykyisin nimi on Loma-koli. Kun kasvoin hieman isommaksi, olisinkohan ollut siinä 13 ikävuoden paikkeilla, vaihdoi kantapaikkani Ukko-koliin. Siitä lähtien se on saanut minut laskemaan mäkeä noin 30-40 kertaa vuodessa. Tähän saakka suksilla ja muutaman kerran telemarkeilla.

Nyt, kun, varsinkin uuden koulun, hiihto alkaa taas saavuttaa suosiota, niin vastavirtaan räpiköijänä otin laudan alleni, ensimmäistä kertaa (ok, ennen laskenut noin 1h). Kivaa oli, uudet lihakset tekivät töitä ja sydän pamppaili. Pääsin jopa alaskin. Alashan aina pääsee.

Tänään takaisin Lappeenrantaan sitten.

Tänään oli hieman tylsä päivä. Lopulta. Piti käydä hiihtämässä – no ei ollut suksia. Ja muuta kaikkea. Luistimiakaan ei ollut. Surkuhupaisaa.

Päätin viettää aikaani etsimällä googlella nickini esiintymiä verkosta. Löytyi paljon sellaista johon olen ollut osallisena ja vielä enemmän sellaista josta en ole kuullutkaan. Yllättävän paljon Jazmine nimiset tytöt tuolla rapakon toisella puolen tykkäävät nimestä Jazmo..

Sitten selailin noita ilmaisia blog-palveluita. Bloggeria ja muutamia muita. Eteeni sattui blogeja, joissa ihmiset kertoivat ihmissuhteistaan, seksuaalisuudestaan ja vaikka mistä. Aivan henkilökohtaisia asioita suoraan koko maailmalle. Tunsin itseni tirkistelijäksi. Muutaman tarkkaan valitun ja säännöllisesti päivittyvän blogin kun tilaa itselleen sähköpostiin, niin ei tarvitakaan salattuja elämiä?

IRC. Kaikki tietävät mitä nämä kolme kirjainta tarkottavat. Tai jos eivät tiedä, niin puhuvat siitä silti. Paljon uskomuksia ja luuloja. Niitä myös uutisoidaan, parhaiten (tai siis huonoiten) sen osaa Kaleva, esimerkkinä tämä vanha juttu. Uudempiakin on. Itse olen irkannut viimeiset 5-6 vuotta. Aina kun olen koneen ääressä, minut tavoittaa myös irkillä. Ja saatanpa kysyä apua johonkin tehtävään irkistä tai vastaavasti auttaa muita. Lehdissä hehkutetaan addiktiivisuudesta. Jotkut tietenkin jäävät kaikkeen koukkuun, mutta itseäni eivät vaivaa vieroitusoireet, vaikken pääsisikään irkkiin. Hauskaa kun nykyään irkistä jauhaa jokainen teini.

Tuli tänään käytyä sitten todellakin Kolilla. Suksista oli kantit huonossa kunnossa, rinne aika kova ja melkoinen pallomeri. Ei mikään paras mahdollinen, mutta laskeehan siinä. Kypärät yhä lisääntyvät rinteessä. Ne ovat turvallisempia ja käytettäviä sekä hyvän näköisiä. Lämpimämpiä kuin pipot, mutta säädettävillä tuuletusaukoilla saa myös viilennyksen toimimaan. Kuulostaa järkevältä tuotteelta. Itse olen vielä luottanut pipoon.

Olen tehnyt jo jonkin aikaa web-sivuja. Omaksi ilokseni, kavereille ja työn puolesta. Tykkään hommasta, siinä saa tehtyä nopeasti asioita, jotka ovat heti miljoonien käyttäjien ulottuvissa. Eri asia on se, kuinka moni käyttäjä tulee sivulla vierailemaan.

Ensimmäinen sivu, joka saavutti käviöitä, oli Irc-addiktion testaus, osoitteessa http://www.qkaasu.com/vkk/page.php. Se oli kumouksellista minulle, omalla henkilökohtaisella sivulla kävi yli 1000 uniikkia kävijää päivässä. Myöhemmin sain kerättyä kävijöitä ja julkisuutta aina EFFin sivuilta ja Mikrobitin paperisivuilta lähtien, kun otin kantaa äänitelevyjen kopiosuojaukseen. Sivu löytyy Täältä. Kiinnostusta ei ole kuitenkaan ollut jatkaa sivujen kehitystä, ainakaan juuri nyt. Olin mielestäni kuitenkin hyvällä asialla. Ja kiinnostusta tosiaan löytyy(i).

Työkalut ovat matkassa muuttuneet useaan otteeseen, aluksi tutustuin html:n rakenteisiin Arachnophobia:lla, jota en nyt nopealla googlettamisella edes löytänytkään enää (mutta newachu @ #uutiset(IRCNet) löysi :) ). Sitten siirryin notepadin käyttöön. Se oli hyvä vaihe, opin paljon html-rakenteista. Sitten löysin parempaa. Qkaasu.com jossa juuri nyt olet. Ja php:n opettelu. 1st Page ei ollutkaan enää bleeding edgeä siihen. Täytyi löytää jotain muuta. En muista kuinka, mutta jotenkin löysin EditPlus 2:n. Siinä oli koodin värjäykset myös php:lle. Ja aikaa kului kaksi vuotta. Olin tyytyväinen. Tai kohtuullisen.

Minua sapetti EditPlus 2:ssa se, ettei siinä ollut kunnollista projektinhallintaa, ei minkäänlaista versionhallintaa ja ftp-yhteys oli jotenkin kökkö. Näitä kolmea asiaa kaipasin. Minulle annettiin vinkki, DreamWeaver. En ennen ollut uskonut kyseisen ohjelman voimaan, pidin sitä aivottomana WYSIWYG-ohjelmana. Päätin kuitenkin testata, sivuilta pystyi lataamaan ilmaiseksi 30 päivän testin. Olen käyttänyt nyt 10 päivää. Ohjelma on hemmetin hyvä. Kaikki ominaisuudet mitä EditPlussassa oli, on ja lisäksi projektin hallinta sekä ftp on minun tarpeisiini todella hyvät. Versionhallinta ei ihan potki, mutta sen painoarvo vaatimuksissa oli muutenkin vähäinen. Harmi vaan, että ohjelma maksaa 400 dollaria, eikä minulla ole varaa siihen vaikka dollarin kurssi onkin matalalla. Mutta tiedän, minne satsaan, kunhan saan sen verran rahaa.