Juuri äsken joku huonoa suomea puhuva naishenkilö soitti minulle tuntemattomasta numerosta. ”Oletteko kuulleet omenaviinietikasta”. What?. Menin hetkeksi kyl aika lukkoon. No enpä ole kuullut kyllä. ”No minäpä kerron sitten.” Joo, mutta et minulle ajattelin, kun suljin puhelimen.
Ihan kuin lehtimyyjissä ei olisi tarpeeksi. Ja kaikissa muissa rahankerääjissä. Sitten joku tarjoaa omenaviinietikkaa. Tästä ei voi alkaa kuin hyvä päivä.