Jasmon blogi tietää paremmin

Jokaisen bloggaajan olisi varmaan syytä lukea tämä.

Saan yleensä parhaat ideani vessassa. Tämä ajatus, jonka nyt aion esittää, ei syntynyt vessassa, mutta tuntui sen verran hyvältä kuitenkin, että ajattelin sen julkaista.

Media=blogi, Kari Haakana, SchizoBlog ja muut, jotka säännöllisesti julkaisevat havaintojaan blogosfääristä eivät ole ehkä tulleet ajatelleeksi yhtä keskeistä blogiin kirjoittamisen syytä. Kutsun sitä näennäiseksi vaikuttamiseksi.

Useimmilla ihmisillä on valitettavaa. Verot ovat liian korkeat, ruoka liian kallista ja tuuleekin liian kovaa. Valittamisesta saa tyydytystä. Opiskelijat valittavat keskenään kuinka pieni opintotuki on. Mutta, samasta aiheesta ei samoille henkilöille voi jatkuvasti valittaa. On aika alkaa kirjoittamaan blogiin.

Blogissa voi periaatteessa saavuttaa tuhansia lukijoita. Mitä useammalle saa valittaa, sitä parempi mieli tulee. Blogi tuo myös vääränlaisen tunteen kirjoittajalleen. Aivan kun hän nyt vaikuttaisi parantavasti johonkin, kun kirjoittaa blogiin. Todellisuudessa näin ei tietenkään ole. Oma valittamiseni hidastuspompuista, toisten valittaminen vaikeista leimauslaitteista Helsingin joukkoliikenteestä – se on kaikki tietenkin kirjoittajalle tyydyttävää, mutta ei johda mihinkään. Enemmän vaikutusta saisi Helsingin Sanomien yleisönosastolla tai vastaavaa. Mutta blogiin kirjoittava vain kirjoittaa blogiin. On se niin paljon helpompaa. Eikä tarvitse edes omaa nimeä julkaista jollei halua.

Pienenä, ala-asteikäisenä, minun ja kavereideni suosikkeja olivat perinteiset nuorten seikkailukirjat kuten Viisikot, Seikkaillut, Seikkailujen saaret, Neljä leijonaa, Kultainen salama, Jade.. mitä niitä olikaan. Näistä saimme tietenkin sitten vaikutteita, jotka myös auttoivat meitä.

Joskus nuoruudessa tuli keksittyä, että irtokarkkiahan voi ostaa siten, että keventää pussia kädellä samalla kun punnitsee. Se ei tuntunut näpistykseltä, se tuntui.. hmm, no en tiedä. Kuitenkin, kirjat olivat opettaneet meille yhtä sun toista. Erään kerran jälkeen homma loppui. Tarkkanäppinen kassa tunsi(!), että karkkia on 50g enemmän pussissa, kuin mitä näkyy hintalapussa. Siihenhän tuli sitten vartija.

Kuitenkin, vain yksi meistä jäi kiinni. Olimme omasta mielestämme äärimmäisen ovelia jakautuessamme jokainen eri kassoille. Olimme muut jo päässeet hihnan läpi, kun vartija tuli kassalla olevan kaverimme luo. Mussutimme siellä, ilmaisia, karkkejamme ja kassatätsää harmitti. Vartijaa ei kiinnostanut, mutta kassaa harmitti kovasti.

Oltiin sitä ovelia, olisipa sitä vieläkin..

Joskus tämä hyysäysyhteiskunta ottaa kupoliin ja pahasti. Tämän viikon alussa joku rouvashenkilö kirjoitti paikalliseen lehteen (Karjalainen) kuinka eräällä tiellä, jonka varrella minä tämän kesän asun ja missä myös vanhempani asuvat, on kuultu hurjasteltavan! Onneksi rouva tiesi kuinka edetä ja vaati tielle välittömästi hidastepomppuja, että päästään niistä kaahajanperkeleistä. Kun pahaksi onneksi koulutkin ovat verrattain lähellä (500m) tietä ja jotkut ala-asteelaiset joutuvat melko varmasti ylittämään tien!

Eipä hätää. Huolimatta siitä, että kyseisen tien loppuosassa on jo 4 hidastetöyssyä (ja 30km/h nopeusrajoitus) ja vaikka tiellä kulkee 36 bussivuoroa vuorokaudessa, joku asioista päättävä lupasi tämän päivän lehdessä, että nehän rakennetaan. Ne rakennetaan sen vuoksi, kun yksi(1) henkilö on Karjalaisessa siitä kirjoittanut ja kun koulut ovat 500m päässä (lukio lähempänä, mutta kai lukiolaiset osaa jo katsoa vasempaan ja oikeaan). Kyseiset koulut ovat olleet paikallaan 20 vuotta, kuten myös tie. Aikoinaan koulussa oli paljon enemmänkin oppilaita. Kyseisellä tiellä ei ole koskaan tapahtunut onnettomuutta. Edellisen kerran poliisin tiedetään tutkanneen kyseisellä tiellä muutama vuosi sitten.

Möykky ei ole kallis kaupungille, vähän toistakymmentätuhatta euroa, mutta entäs autoilijat? Aamuruuhkassa reitti on ainoa järkevä, sillä vaihtoehtoisella reitillä joudutaan ilman valoja liittymään pääväylälle joka ei onnistu, kun muutkin ovat jo liikkeessä. 6 perättäistä hidastetöyssyä. On kaikenlaisia eri virityksiä. On korotettuja suojateitä, kummallisia betoniheittoja ja puolisuojatie. Jännityksellä odotamme millaista designiä uudet möykyt tulevat olemaan. Autoilijoiden hermojen sietää olla pitkät.

Jospa kaivaisimme koko tien ylös ja ko. rouva voisi vaikka istuttaa siihen isolle penkille orvokkeja, olisipa elämä ihanampaa ja taas yksi vaarallinen tie poissa tappamasta lapsia ja aikuisia!