Eliot Ness apunaan DJ Orion kirjoittaa Metropoliin kolumnia. DJ Orion oli siis apuna vain tällä kertaa, ei yleensä. Tällä kertaa Eliot käsitteli aihetta yhden yön DJ:t.
Eliot saattoi olla se mies joka toi teknon Suomeen ja on mies joka pärjäsi noissa raavintakisoissa. Mutta nykyisin herra kuulovaurio kirjoittaa kyllä outoja juttuja.
Hänen mielestään on kahdenlaisia DJtä. Sellaisia jotka ovat aitoja ja oikeita (kuten hän) ja soittavat vinyyleillä. Ja sitten heitä, jotka soittavat laittomasti musiikkia, miltä lie cd-dekeiltä tai vastaavasta. CD:ltä soittava valitsee halvemman ja helpomman tien, tien suoraan alaspäin.
Olen ennenkin kuullut näitä formaattivertailuita ja monien mielestä vinyyli on ainoa oikea. Mutta se, että CD-levyjä soittava on automaattisesti huono dj, kuulostaa aika kummalta.
Nykyisen trendin mukaisesti dj:ksi tullaan yhdessä yössä imuttamalla netistä tuorein TOP-20 ja laittamalla biisit yhteen tietokoneohjelmalla. Kenestä Ness oikein puhuu? Onko joku Suomalainen DJ noussut tähteyteen tuolla tavoin? Vai puhuuko Ness minusta, tyypistä joka vähillä rahoillaan ostaa Beatportista (joka on saatanallista, koska en osta vinyylejä) biisejä ja omaksi ilokseen käyttää tietokoneohjelmia, joka leikkii olevansa dj? En oikein ymmärrä mitä tuossa haetaan. Ness koittaa vaihteeksi taas alleviivata erinomaisuuttaan.
DJ Orion kertoo omista levynhankinnoistaan. Ei tietenkään ole sama, onko kaapissa 400 kiloa vinyylejä, vai yksi 80 gigan kiintolevy. Mutta jos kummassakin tekijä on saanut oman osansa, siis rahaa, niin mitä sillä on väliä? Eikö ole tarpeellista vain kuulostaa hyvältä keikalla, tehdä hyvä keikka ja niin edelleen. Ei kai formaatti ole itse asia? Lähteekö bilettäjä pois bileistä koska toi soittaa cd:ltä?
Enemmänkin kyseessä taitaa olla se, että DJ:t eivät voi enää elvistellä levyhyllyllään ja harvinaisuuksilla niin hyvin kuin ennen. 500 levyn painoksia ei siinä vaiheessa enää tunneta, kun kaikki raidat on saatavilla verkkokaupoista. Kaikkia raitoja on saatavilla (periaatteessa) rajattomasti. Pitkän linjan soittajat pelkäävät menettävänsä kattavan levyvalikoimansa tuomat edut.
Kuriositeettina mainittakoon, että Armin van Buuren soitti esimerkiksi A State of Trance 2005 levynsä Appleton Livellä, tietokoneohjelmalla. Toiset yrittävät viedä musiikkia eteenpäin, tutkia mahdollisuuksia. Toiset yrittävät alleviivata vanhoja saavutuksiaan. Niin se menee.
