Jasmon blogi


Jasmon blogi tietää paremmin

  • Sisuksistani löytyy joskus vähän oikeistolaisempaakin ajatusmaailmaa. Tällaisina säästön vuosina, millä näitä vuosia myöhemmin varmasti käsitellään, jotenkin tervettä oikeistolaisuutta kaipaisin ihan kaikkiin asioihin.

    Valtion ja kuntien tapa säästää kun on viritetty erityisen hienoksi. Säästetään yhdistämällä kuntia, mutta ei kuitenkaan irtosanota  päällekkäistä johtohenkilöstöä vasta kuin 5 vuoden ylimenoajan jälkeen. Ilmeisesti, jos viiden vuoden aikana yhdistytään vielä jonkun muun kunnan kanssa, laskuri nollataan. Säästöä tulee!

    Koulumaailmassa säästäminen on kanssa huikeaa. Suomalaisille pakotetaan oppia päähän vanhan mallin mukaisesti. On mahtavaa, että minulle on opetettu reilut 6 vuotta ruotsia, enkä osaa sitä juuri laisinkaan. On hienoa, että kouluissa laitetaan sekaisin olevat (fyysiset ja agressiiviset) oppilaat samalle erityisluokalle oppimishäiriöisten kanssa, se varmaan auttaa oppimishäiriöisiä oppimaan.

    Mutta periksi ei anneta. Pakkoruotsia ei saa poistaa, sillä sen opettamisen oikeus saavutettiin talvisodassa. Valinnaisuutta ei saa missään tapauksessa lisätä, sillä eivät vanhemmat tiedä lapsensa parasta. On mukavampi istuttaa oppilaita luokassa, jossa opetuksesta välinpitämättömät oppilaat varastavat shown ja sitten lukujärjestyksessä sitä kutsutaan ruotsintunniksi.

    Mitä jos pakkoruotsin opettajien sijasta meillä olisikin koulussa pari erikoistilanteiden miestä ja naista, jotka puuhaisivat oikeasti vaikeiden tapausten kanssa? Tänään Hesarissa oli hyvä juttu koulumaailmasta. Hyvänä esimerkkinä systeemin hienoudesta on se, että jos oppilas vihdoin pääsee psykiatriseen hoitoon ja jopa sairaalakouluun, saattaa se tulla viikon päästä sieltä takaisin normaaliin kouluun saatekirjeellä että ”ei pärjätty oppilaan kanssa, hoitakaa te se siellä”.

    Tämä on varmaan kipeä paikka, mutta jos vanhemmat ovat saaneet ala-asteelaisen oppilaan pään muussattua jo niin sekaiseksi, että aikuiset eivät pärjää oppilaan kanssa, olisiko syytä tehdä jotain? Jotain muuta, kuin opettaa sille ruotsia?*

    Entä milloin saa luovuttaa? Milloin oppilaan toiminta on sellaista, että opetuksen sijaan pitäisi keskittyä siihen, että hänestä voisi edes periaatteessa tulla vielä joskus yhteiskuntakelpoinen.

    Suosittelen lukemaan tämän päivän Hesarin, se koulujuttu oli kyllä hyvä. Nyt kun oppilashuollossa säästetään, niin 10 vuoden päästä saadaan nauttia vähän kalliimmista ongelmista. Mutta tämän päivän säästäjät eivät silloin enää ole vastaamassa visioistaan. Joten mitä väliä.

    (* tiedän ettei ala-asteella kovin usein opeteta ruotsia)

  • Kaupin jalkapallostadion
    Säästetään kaikesta

    Nyt kun pitää säästää kaikesta, koska rahaa ei ole, niin Jasmon blogi kantaa kortensa kekoon. Nimittäin ihmetyttää hieman tämä säästämispolitiikka aina välillä. Säästetään vaikka vanhusten hoidosta, säästetään nuorison hyvinvoinnista ja ehkä poliisistakin.

    Silloin tällöin kaltaiseni populistin eteen tulee kuitenkin samanlainen tilanne kuin eilen, jolloin pilkkopimeässä Kaupissa tuli vastaan valon satama, tyhjä jalkapallokenttä täydessä valaistuksessa. Ketään ei kuitenkaan ollut missään, en nähnyt itseni lisäksi kuin 2 henkilöä ulkona eilen illalla.

    En tiedä montako euroa valaistuksen polttaminen maksaa ja paljonko niitä saa hoitajan palkalla polttaa, mutta periaate on tärkein. Miksei me ensin säästetä näistä aivan täysin typeristä kuluista, joita tulee vain siksi, kun ei ole hankittu vaikka etäohjausta, hämäräkytkintä tai jotain ihan vain käytäntöä sähkön säästämiseen? Joka esimerkiksi viikossa maksaa kulunsa takaisin.

    Kannustan kaikkia kuvaamaan tällaisia vastaan tulevia kohteita ja herättämään keskustelua, että pitäisikö edes yrittää säästää jostain järkevästäkin, eikä vain  homekoulujen korjauksesta.

    Mutta nämä ovat kamalan populistisia ajatuksia.

  • Tällä hetkellä on trendikästä kirjoittaa Nokiasta. Kauppalehti, Taloussanomat ja iltapulu kirjoittavat juttuja, joissa kerrotaan mitä Nokia teki väärin. Tai vielä parempaa, jokin trendikäs nyt puhuu irtisanottu -otsikko. Jutut on käsittämättömän huonoja ja perustuvat johonkin operatiivisen toiminnan arvosteluun.

    Jasmon blogi tuntee vastuunsa suomalaisessa viestintäkentässä ja puhuu nyt Nokian oikeista ongelmista.

    Kun iPonille haettiin vastavoimaa, Nokia esitteli N97 värkin, jota jotkut hulluimmat kehtaa puhelimeksikin kutsua. Nokiaan tottuneet kuluttajat ottivat N97:n toilailun vastaan huvittuneena, että voidaan tehdä tuollainenkin paska.

    Onneksi kohta pitäisi tulla N8, joka olisi Todellinen Vastaisku iPonille ja joka näyttää mihin Symbian pystyy. Tässä vaiheessa laituri ei ollut vielä tulessa ja N8 tehtäisiin huolella loppuun. Siitä tulisi hyvä.

    Kuitenkin ennen julkaisua piti mainita, kuinka seuraavaksi aletaan tekemään Meegolla high end värkkejä ja N9 tulisi ensi vuonna. Että älkää nyt ostako tätä meidän ässää puhelinta, vaan odottakaa kun ensi vuonna taas räjähtää.

    Maemo/Meego, ties mikä oli tulossa jo kauan. Siitä oli toimiviakin puhelimia jo, mutta ei kaupoissa eikä ostettavana. Tässä vaiheessa Nokian asiakas alkaa miettimään, että mitä ne siellä oikein puuhaa. Miksei sitä uutta Meego-puhelinta saada pihalle, jota kaikki odottivat?

    2011 olikin aika sitten ilmoittaa, että meidän plattis ei pelkästään kyde, vaan roihuaa, että älkää kukaan ostako meidän symbianpuhelinta. Sitten meillä olisi tässä tällainen hieno Meegopuhelin N9 ja N950, mutta ei näitä koskaan tehdä enempää ja kaikki Meegolaiset saa meiltä kenkää.

    Tässä vaiheessa epäusko ja ihmetys on muuttunut jo vihaksi. Sen huomaa myös mediailmapiirissä, ennen median suosiossa ollut Nokia saa sapiskaa olan takaa. Eikä syyttä. Markkinoinnista ei yhtiön johdossa ilmeisesti ymmärretä mitään, vaikka markkinointikampanjat ovat hienoja ja mietittyjä.

    Sitten tulee ilmoitus Winkkarivehkeistä. Se otetaan vastaan jakautunein mielin ja aletaan odottaa taas uutta tulevaisuuden lupausta, Lumiaa. Käyttiksen keskeneräisyydestä kiertää huhuja mutta julkaisutilaisuutta odotetaan. Tai odotetaan siihen asti, kun Nokia onnistuu vuotamaan kaikki kiinnostavat tiedot uudesta puhelimestaan etukäteen.

    Nokian rivit vuotavat kuin siivilä ja mikään salaisuus ei pysy salaisuutena. Taas kerran julkistus on lähinnä naurettava, tosin Nokia Musicista ei taidettu yleisesti tietää.

    Okei, hyvä yritys, aletaan myymään Lumiaa sitten. Ennen kuin Suomessa on myyty kymmentäkään, ilmoittaa Microsoft Windows 8:sta. Hyvän viestinnän ammattilaisena Nokialta kommentoidaan, että meidän vehkeitä ei sitten uuteen versioon pysty päivittämään – toisin kuin kaikilla kilpailijoilla – että kannattaisiko odottaa meidän Win8 puhelinta.

    Näissä vaiheissa ei voi kuin hämmästyneenä (ja turhautuneena) seurata viestintää. Ja ratkaisuja.

    Nokia keskittyy tuolileikkeihin ja sen jälkeen pitäisi tulla ulos ensimmäinen winkkari8 puhelin. Mutta matkalle osuu yksi ihan oikea innovaatio ja yllätys. Nokian PureView -kamera. Tietysti se julkaistaan tulipunaiselle alustalle ja kukaan ei halua sitä – se on kalliimpi kuin pokkari ja käyttöjärjestelmälle edes Nokia ei lupaa tukea.

    Nyt sit odotettiin Nokian Winkkari8 puhelinta, joka osottautui vähän ennen julkistustilaisuutta jännittävästi nimetyksi Lumia 920:ksi. Viimeisimmässä julkistuksessa ei ollut kenellekään yhtäkään yllätystä, jota Nokia ei olisi etukäteen tahallaan tai tahattomasti vuotanut eteenpäin. Tämän lisäksi amatöörimäinen koheltaminen mainosvideoiden kanssa ja taas saa olla ylpeä ”kotimaisesta” firmasta.

    Mikä siinä on, että julkistuksista ei osata tehdä julkistuksia? Kuka noista vuodoista päättää, miksi asiat vuodetaan etukäteen? Olisiko tuolileikeissä pitänyt lähteä pari muutakin pihalle, lähinnä tuolta markkinointistrategian puolelta?

    No, ei siinä mitään. Nokia pitää julkistuksensa ennen iPhone5 julkkaria, ettei jää jalkoihin. Ihan hyvä, mutta Win8 käyttöjärjestelmää ei ole vielä julkaistu eikä sitä käydä juurikaan läpi julkistuksessa. Vaikka kaikki nimenomaa odottivat windows8 puhelinta. Tässä ei voi sanoa kuin että ei jumalauta.

    Puhelin voi olla hyväkin, mutta erittäin huono maku siitä jäi. Ja sitten Nokia pudottaa pommin. Saatavuudesta tai hinnasta ei ole tietoa.

    Eli julkistustilaisuudessa ei annettu yhtäkään sellaista tietoa ulos, jota ei olisi annettu jo aiemmin. Ei edes oleellisinta: milloin sitä saa ostaa. Tässä on ohjelause markkinoinnin perusteet 101 kirjasta:

    On vitun vaikea myydä tuotetta, jos asiakkaat eivät tiedä mitä se maksaa tai mistä sitä saa

    Miksi tämä on näin kauheaa paskaa? Miksi julkistus pidettiin nyt, jos ennen iPhonea ei uskalleta sanoa edes hintaa? Miksei julkistusta pidetty yhdessä Win8 julkkarin kanssa tai heti sen jälkeen? Mitä siellä puuhataan oikein?

    No, joku luulisi että tässä on jo kaikki, kun aikajanalla tullaan jo aika lähelle. Vaan ei ole. Nokia liittoutui softan ammattilaisen, Microsoftin kanssa. Winkkaripuhelimien ongelma on ollut se, että killer appit eivät tule winkkarimarkettiin ensimmäisenä tai ollenkaan.

    Miten kuvittelette että ongelmaa on lähdetty ratkaisemaan? Microsoft rahoittaa softan tekijöitä, järjestää kilpailuita, yrittää saada softaa kauppaan. Hyvä juttu, niin pitääkin.

    Kuitenkin Microsoft on päissään miettinyt, että julkaisee SDK:sta (jolla appsit tehdään) ensimmäisen preview-version 12.9. ja täyden version sitten joskus. On aika vaikea tehdä appseja, jos ei ole edes kittiä millä tehdä.

    En tiedä ovatko vanhat appsit yhteensopivia win8:n kanssa. Ehkä ovat ehkä eivät. Nokian jännittävän Lumia 920 puhelimen tullessa kauppaan, on marketissa 3 Win8 softaa. Twitter, Facebook ja Nokia Yhteystiedot.

    Pitäisikö vaan ostaa se Samsung Galaxy S3.

     

  • Nokia Lumia 920 ja Nokia MusicApple on jo aikoinaan ostanut jonkun tämmöisen streamausradion, en muista mikä lafkan nimi oli aiemmin. Nyt joku epäili, että iOS6 myötä saattaisi tulla streaming radio osaksi applen kokonaisuutta, iTunesissa kun ei järkevää systeemiä ole.

    Oujee, huutaa fanipoika, tää on ihaninta! Nokia Music on jyllännyt jo ainakin vuoden uusimmassa muodossaan missä se on aivan kingi. Sen jälkeen, kun itsellä on ollut mahdollisuus käyttää Nokia Music -palvelua, niin olen irtisanonut Spotifyn ja hukannut musiikin puhelimestani, koska en sitä tarvitse.

    Kuuntelen useimmiten podcasteja tai Audiblea, mutta silloin kun haluan kuunnella musaa, ei minulla ole artistilla välttämättä väliä. Genre on tärkeämpi. ”Junkkaa” – klik ja soi. ”Transee” – klik ja soi.

    Ei maksa mitään, toimii hienosti ja genrerajatkin on ainakin omien kokemuksien mukaan yhä vain tarkentuneet.

    Nokia Music lähti jyllää nyt jenkkilässäkin ja uusissa Nokia Lumia puhelimissa, kuten Nokia Lumia 920 -mallissa, Nokia Music palvelu on.

    Aivan kingi, eikä Nokia edes maksanut minulle tästä hehkutuksesta mitään.

  • SMPS Pirkanmaa

    Viime kesänä katselin pelastushelikopteria telkkarista. Se oli vaihtelevasti hyvä ja huono sarja. Mutta sitten yhdessä jaksossa rajavartioheko teki yhteistyötä meripelastajien kanssa. Olin vastikää tullut päijännepurjehduksesta ja siitä ajatus sitten lähti. Ehkä minäkin voisin olla meripelastaja.

    Merelle täältä on aika pitkä matka, mutta tamperelaiseen tyyliin myös näille kahdelle järvelle on viritetty meripelastus. Muualla sisämaassa taidetaan puhua järvipelastajista, vaan ei täällä.

    Samoilta istumilta laitoin viime vuonna mailia paikalliseen yhdistykseen, miten toimintaan pääsisi mukaan? Perinteisen yhdistystoimintamallin mukaisesti kukaan ei vastannut vasta kun 6kk päästä, jolloin ilmoitettiin, että otetaan yhteyttä sitten joskus kun on harjoittelijakurssin käynnistyminen.

    Sitten kerkisin koko asian jo unohtaa, kunnes yhtäkkiä tulee maili että huomenna olisi tutustumistilaisuus. Se oli tänä keväänä.

    Nyt siitä on mennyt muutamia kuukausia.Tällä välin olen opetellut perusasioita, käynyt pelastustekniikkakurssilla Bågaskärissä (hieno paikka muuten!), ajanut kymmenisen partioajoa ja sen lisäksi runsaasti viikkokoulutuksia.

    Olen silti kansimiesharjoittelija, joka tarkoittaa sitä, etten täkäläisen yhdistyksen tapojen mukaan ole hälytysmiehistökelpoinen. Tarkoittaa sitä, että voin lähteä hälytykselle mukaan, mutta minä en täytä minimimiehistön edellytyksiä. Huhuja on, että joissain päin Suomea toimitaan toisinkin.

    Näillä näkymin kansimiesstatus pitäisi saada seuraavalle kaudelle valmiiksi. Seuraavalla kaudella tosin saattaa olla muutakin ohjelmaa.

    Mitä se meripelastustouhu sitten oikein on? Koska meillä on kokolailla yhtenäiset asusteet, ainakin avoveneissä, monet asiasta tietämättömät kuvittelevat meitä viranomaisiksi. Joskus autamme viranomaisia ja olemme organisaatiossa keskuspaloaseman alla, mutta sen enempää viranomaisia emme ole. Joissain yhdistyksissä ajetaan ensivastekeikkoja, eli leikitään ambulanssia, Tampereella sitä ei ole. Ainakaan vielä.

    Päijänteellä veneilijät puhuivat vähän vähättelevään sävyyn paikallisista järvipelastajista, joita löytyy ainakin Jämsästä ja Korpilahdelta. Tyypillinen ajatus tuntui olevan, että kunhan pojat ja tytöt siellä ajelevat.

    Ja totta se on, partioajoa periaatteessa ajetaan niin paljon kuin miehistöstä lähtee ruutia, rannikolla esimerkiksi pe-su partiot ovat kai standardi. Ideana on se, että apua tarvittaessa lähtöviivettä ei silloin ole, vaan miehistö on jo paatissa ja ehkä jopa lähellä kohdettakin. Partioajoilla myös treenataan erilaisia juttuja ja hankitaan paikallistuntemusta. Joskus ajetaan ihan tilattua partiota, kuten esimerkiksi Tampereen venetsilaisissa käytiin tsekkailemassa hyppääkö urpot kaiteelta.

    Hienointa on silti se, että mepeurpoilun myötä oppii sellaisia perustaitoja, kuten merikortin lukutaito ja navigointitaito, joista voi olla hyötyä muulloinkin kuin firman kamoissa. Palokaluston käsittely, ensiapu, vuotojen paikkaukset, ihmisten ohjeistaminen.. Kaikkea ihan fiksun kuuloista.

    Syksy pimenee, ilmat kylmenee, myrskyt lähenee. Ei enää varsinaisesti avoveneilykausi, mutta tarpeeksi kun on lämmintä vaatetta niin jotenkin pärjää. Ja Tampereelle pitäisi tulla uusi vene vielä tälle kaudelle. Katsotaan kerkiääkö.

  • Joku perkeleen killutin sotkee mun blogia ja lähettää vain partial feediä RSS:nä. Se ei ole tosiaan tarkoitus, yritän löytää syyllisen, tappaa sen ja sen jälkeen korjata virheen. Vähän niin kuin työelämässä on opittu.

    EDIT: Ongelma taisi korjaantua niin kuin niin monet muutkin ongelmat ovat korjautuneet. Huutamalla. Nyt tuntuu toimivan ilman, että koskin mihkään.

  • Kesä 2012 kuvina, olkaatten hyvät.

  • Kierrättäminen on ilmeisesti tärkeää, ettei nyt sotattaisi koko tätä palloa heti sillään. Ja sehän kuulostaa ihan järkevältä. Ei aina tarvitse tehdä uutta värkkiä tyhjästä vaan heilutellaan vähän vanhoista materiaaleista.

    Olen aina ihmetellyt millainen himmeli koko kierrätyshässäkästä on saatu viritettyä. Suuri kysymys on, että kuka hyötyy?

    Nimittäin tänä vuonna ilmeisesti tölkkikoneet ottavat kaikki tölkit vastaan, jopa ne, joissa ei ole panttia. Ennenhän ne piti laittaa roskiin, vaikka samasta alumiinista nekin oli väsätty. Tai mistä ovatkaan väsätty.

    Yhä, tänä vuonna, otettii toinen valtava harppaus ja Alkon pullot voikin nyt palauttaa mihin vaan. Lidlin pulloja sentään ei. Se olisi jo liian helppoa.

    Entä kotitalouslasin kierrätys yleensä? Jos maksalaatikon kanssa tulee syötyä puolukkahilloa ja haluaisit lasit kierrätykseen, niin missä on lähin lasinkeräys? Tiedätkö edes? Paperikeräys, pahvinkeräys, kartonki – kaikkia kummallisia jaotteluja, joita ihmiset eivät jaksa, osaa tai viitsi tehdä.

    Uusimpana ässänä on talousmuovien keräys Tampereella. Joku on nyt funtsinut. Talousmuovit palautetaan sellaiseen isoon roska-astiaan, jossa on pienet reiät yläreunoissa. Päällä ei siis ole reikiä. Joku on keksinyt, että muovipussit pitäisi palauttaa roskikseen erikseen.

    En tiedä ihan tarkkaan mitä se tarkoittaa, mutta oletan, että se tarkoittaa sitä, että pussit pitäisi laittaa erikseen (tyhjänä) laatikkoon ja muu härmäke erikseen. No, kun säiliö täytetään reunasta eikä päältä, ei muovikassista voi kaataa sisältöjä sisään, vaan ne pitäisi kädellä lappaa kyljestä sisään. En ollut ainut joka oli tunkenut pussin täytenä laatikkoon.

    Eihän tässä ole mitään järkeä? Jos sinne oikeasti pitää käsin suhrata kotitalousmuovit sisään ja sitten erikseen muovipussi, niin herää kysymys että mikä laite ne kamat oikein prosessoi, jos se tuollaisesta välittää?

    Lontoon Heathrowin kentällä oli paljon roskakoreja, joissa luki, että sen korin sisältö lajitellaan ja kierrätetään kierrätyskeskuksessa. Miksei Suomessa voida harrastaa manuaalista lajittelua noiden idioottimaisten kierrätysvehjerajoitusten sijaan?

  • uimari, uimahyppy

    Monellekaan minut tuntevalle ei varmaan yllätys, että olen ollut uimataitoinen ehkä kahden vuoden ajan. Tai milloin aloinkaan käymään uimassa. 2010 olettaisin.

    Sitä ennen uimataidottomuus oli aika tuskallista. Konkreettisimmillaan tuska tietysti esiintyi sotaväessä, jossa piti suorittaa tuo niin kamala 200m uimataitotesti. Onneksi keskivertoälyllä pärjää intissä, otti sen verran reunoista kiinni, että pääsi perille asti.

    Olisiko kannattanut joutua uimakouluun intissä? Ehkä. En tiedä. Silloin ei tuntunut hyvältä idealta.

    Myös ennen sitä liikuntatunneilla uiminen oli melko vastenmielistä. En pikkupoikana oppinut koulun massatunneilla uimaan ja vaikka olin käynyt jonkun alkeiskurssin ihan pienenä, en osannut uida.

    Osaamattomuus tarkoittaa siis sitä, että jaksoin juuri räpistellä jotain rintauinnin tapaista sen reilut 100m.

    2010 sain vaan jossain päähäni, että opettelen uimaan. Omaehtoinen, motivoitunut harjoittelu. Muistin kuitenkin perusasiat uimisesta ja youtube auttoi paljon. Olin Tesoman uimahallissa koko porukan hitain uimari, mutta pikku hiljaa alkoi homma luonnistua. Viiden kerra jälkeen pystyin puhumaan uimisesta, vaikka 200m yhtäjaksoista uintia tuntui vielä aika pahalta.

    Kävin aktiivisesti uimassa kevään ja kesän, jonkin aikaa syksylläkin. Sitten tuli stoppi. En enää oppinut uimaan uimalla. Jonkun olisi pitänyt kertoa minulle, miten pääsen nopeammin, kevyemmin, paremmin. Yritin löytää uimaopetusta, mutta en halunnut massatunnille. Tarjolla oli vain alkeiskursseja ja kursseja edistyneille uimareille. En ollut kumpikaan.

    Sen jälkeen olen käynyt uimassa ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, viimeksi tänään. Mutta huolimatta pitkästä tauosta, suoritukseni tänään oli paras mitä uintihistoriaani tähän mennessä kuuluu. Kolmijaksoinen hengitys alkoikin toimimaan ja uintiasento löytyi hyväksi heti alusta. Uinti oli rentoa. Aika hidasta, mutta toisaalta en väsynyt, joten ei tarvinnut pitää kovin paljoa taukoa. 1200m uintiin minulla meni 43 minuuttia, joka on siis minulle hyvä suoritus.

    Kunnosta systeemien parantuminen ei ole kiinni, en ole tehnyt tänä kesänä muuta kuin seisonut golf-kentällä tai seisonut veneellä. Joten tästä päädymme siihen lopputulokseen, että aivot ilmeisesti poimi olympiauinneista jotain ;) Hyvä fiilis jäi ja voisipa taas käydä toistekin uimassa.

    On sitäpaitsi kiva omata tällainen selviytymistaito, joka tietysti jokaisella pitäisi olla.

    Muistakaa laittaa lapsenne uimakouluun myös sen alkeiskurssin jälkeen. Ei siellä koulussa uimaan opi, se on vaan sellaista myllytystä.

  • Golf härdelliEn ikinä olisi uskonut, että jaksan pelata golfia. Sehän vaikuttaa todella urpolta lajilta. Mennään keskelle avointa aluetta ja sitten jonotetaan juuri tietylle tilkulle, jotta voidaan lyödä kohti lippua. Ja maksetaan siitä esimerkiksi 40e kerta. Ei kuulosta järki-ihmisen toiminnalta.

    Mutta minä kun niin tykkään tällaisesta jäsenyysurheilusta, niin tuli aloitettua. Taisin käydä lyömässä pariin otteeseen jo 2010, mutta viime vuonna aloitin vähän enemmän käymään rangella ja kökköpelaajien pay & play -kentillä.

    Golfin hienous on oikeasti sen vaikeus. Ainakin siltä se nyt tuntuu. Onnistumisia tulee sen verran harvoin, että sitten kun niitä tulee, tuntuu kivalta ja jaksaa taas hakata päätä seinään. Toisaalta se on myös täysin laatikkolaji, hyvätkin tulokset saa tuhrittua miettimällä liikaa. Tai liian vähän.

    Hauskaa on myös se, että ne tosiaan nimittävät golfia urheilulajiksi. Usein 18 reikää vastaa melkein 10 kilometrin kävelyä, onneksi puolivälistä saa kaljaa ja makkaraa että jaksaa. Kyllä siellä ulkona seisomalla ilmeisesti enemmän kaloreita palaa kuin sohvalla istumalla. Tuskin paljoa. Onneksi osalla golfkentistä on sen verran huonot kärryt, että kun rengas lähtee irti välillä, niin saa vähän jumppaa.

    Itte ku pelaan sillä reilun kolmenkympin händärillä, niin kokemukset golfista on tietysti vähän erilaisia kuin singereillä jotka tikkaa greeniosumaa aina vaan. Itsehän en griinihaarukkaa edes tarvitsisi, chipit tulee niin lussusti että harvoin jää jälkeä. Kauempaa ei osu.

    Kuinka kallista golf sitten on? Itse olen jäsenenä (ihanaa) Nokia River Golfissa, ja vuosikulu taisi olla jotain reilut 600 euroa. Nämä mieluiten yrittää unohtaa.. Sinne on siis rajaton pelioikeus, kuokkii minkä jaksaa. Muille kentille pääsee ”edulliseen sopuhintaan”, joka on Tampereen seudulla 40e / kierros, joka on naurettavan kallista.

    Mutta golfkansalla on varaa maksaa. Ihan hieno oli tulla aikoinaan ruosteisella Nissanilla parkkiin Porschen ja ML mersun väliin ja vähän hivotella ovilla. Omistajat kattoo järkyttyneenä, eihän tuolla kollilla oo varmasti ees vakuutuksia ja miten ne tollasia päästää tänne ihmisten sekaan.

    Vaan täällä ollaan. Vuoden ku säästää, ni pystyy. Lällällää.