Jasmon blogi tietää paremmin

  • Täytyy myöntää, että alkutestailuja varten (ja että pelin sai mahdollisimman nopeasti), jouduin tyytymään Civilization 4:sta ns. opiskelijaversioon. Jos aiotte soittaa BSA:n vihjepuhelimeen, olkaa nopeita! Aito ja oikea Civ4 lähti eilen Play.comista tulemaan tänne päin. Tiistai – keskiviikkovälille sitä odotan.

  • Olin niin kovin pettynyt kun huomasin boikotti.orgista että Redraman Street Music on kopiosuojattu. Arvostan kyseistä jamppaa, ostin aikoinaan hänen EP:n, jota metsästin ympäri Suomea. Nyt sitten kyseinen räbäyttäjä on joutunut levy-yhtiön alistamaksi ja levyt on kopiosuojattu.

    Boikotti.org onkin ihan hyvä tuollainen levyjen boikotointikeskus. Monia ärsyttää se, että käyttäjät kirjoittavat että waretin levyn sitten verkosta, ja näin eivät ole riittävän korrekteja. No niinhän se todellisuudessa tapahtuu, niin miksi yrittää maalata kukkasia seinille? Nykyään tilanne on se, että jos levyn ostaminen ei viehätä, niin musiikista voi silti nauttia. Jotkut haluaisivat tukea artisteja, mutta eivät suostu pyllistämään, kun levy-yhtiöt avaavat vyötään.

    Lähes kaikki kaverini joiden kanssa olen asiasta keskustellut ja jotka ylipäätään ostavat levyjä, ovat sitä mieltä, että suojattuja levyjä en osta. Näitä ihmisiä on paljon ja jonkun pitäisi tehdä sellainen web-palvelu johon he voisivat keräytyä. Itse yritin aikoinaan, mutta mielenkiinnon loputtua ajoin alas kyhäyksen. Nimiä kopiosuojauksen vastustajiin kerääntyi vuodessa yli 4000. Nimien oikeellisuutta ei kuitenkaan varmistettu, mutta katsottiin läpi, eli Anu Saukkoja siellä ei näkynyt. Boikotti.org, Olen rikollinen ja vaikka EFFI sekä muut haluavat tahot voisivat laittaa jonkun yhteisen sivun pystyyn, josta löytyy kaikki.

    Boikotteihin liittyen oli juttua eilen tai tänään Helsingin Sanomissakin. Ihmiset ovat boikotoineet aina jotakin, ainakin siitä asti kun mitään vaihtotaloutta on harrastettu. Nykyään boikoteistakin voi tulla suurempia ja organisoituja, kiitos blogien kautta tehtävän masinoinnin. Olen rikollinen uutisoikin, että IFPIn sivuilla näkyvissä levymyyntitaulukoissa 2005 lokakuun myynti oli yli 17% 16% pienempi kuin edellisvuonna. Sinkuissa vähän alle 10% pienempi.

    Suuttuivatko ihmiset tekijänoikeuslaista? Alkaako kopiosuojattujen levyjen ostoboikottiin kerääntyä yhä enemmän ihmisiä? Levy-yhtiöt syyttävät piratismia, se on selvä, mutta onko se totuus, edes puoliksi? Kuka uskaltaa ostaa enää mitään levyä, kun niissä saattaa olla milloin mikäkin troijalainen?

    Paljon kysymyksiä, kukahan niihin vastaisi?

  • Itse olen alkanut käyttää Operan sessioita. Esimerkiksi nyt olen tallentanut javakehitystä varten Java session (File -> sessions), jonka klikkaan auki kun alan kehittämään. Session avatessani opera aukasee kurssisivut, speksin, apin, helppejä, googlen ja kaikkea sekalaisia ikkunoita joita käytän. Lisäksi Opera avaa ikkunat uuteen ikkunaan (ei siis vanhan Operan sisään), joten minulle jää tälläinen yleishyödyllinen Operainstanssi ja koodaus Opera.

    Minusta se on kätevää.

  • Alan kirjallisuudessa termejä käytettävyyssuunnittelu ja käyttöliittymäsuunnittelu käytetään aika epäselvästi. Itse määrittelisin asian niin, että käyttöliittymäsuunnittelu on se osa, missä käyttäjälle näkyvä osuus suunnitellaan. Suunnitellaan siis esimerkiksi jonkun ohjelman graafinen ulkoasu, mietitään mitä värejä käytetään ja ohjaillaan kuvioilla ja väreillä ihmisiä oikeaan (oletettuun) suuntaan. Käytettävyyssuunnittelu on taas käyttäjän ja koneen välisen viestinnän ja toiminnan suunnittelua. Suunnitellaan siis, mitä kone kysyy milloinkin (ja varsinkin että onko kysyminen tarpeellista).

    Poikkeuksetta kirjoissa tarjotaan nyrkkisääntöjä erilaisiin tilanteisiin ja myöskin malliongelmia ja niihin ratkaisuja. Esimerkkinä voidaan ottaa Antti Wiion Käyttäjäystävällisen sovelluksen suunnittelu -kirja. Siinä esitetään yleinen ongelma, käyttäjältä on levytila vähissä ja hän haluaa poistaa tiedostoja saadakseen lisää tilaa. Wiio esittää kirjassaan, kuinka monimutkaista se nykyisellä järjestelmällä on. Liikaa klikkauksia, ominaisuuksien väijymistä, yhteenlaskemista.. Hän on aivan oikeassa. Jos tiedostojen poistoa ajattelee levytilan lisäämisen kannalta, on resurssienhallinta Windowsissa melko kyvytön.

    Mutta sitten tullaan ongelmaan, joka useissa kirjoissa on. Tarjottu malliratkaisu ei ole siitä paljoa parempi. Tarjotaan käyttäjälle uusi näkymä, jossa hän voi raksia kansioita poistettavaksi, tilarivillä (status) näkyy sitten poistettavan datan (yhteenlaskettu) määrä ja levytila poiston jälkeen. Käyttäjän tarvitsee siis mennä erityiseen poistotilaan poistaakseen tehokkaasti. Hyvä on, se vähentää klikkauksia, on intuitivisempi käyttää ja vähentää virheitä. Sinällään ratkaisu on hyvä.

    Kokonaisuutta ajatellen se ei ole hyvä. Jos jokaista toimintoa varten tehdään myös tuollainen massatoimintonäkymä (mass mode), niin yllättäen monesta helpottavasta asiasta tuleekin viidakko, jossa ei ilman kunnon machetea ja opasta selvitä. Yhtäkkiä käyttäjä joutuukin kaikkien aikojen valikkoviidakkoon, kun erilaisia näkymiä on tarjolla runsaasti. Resurssienhallinnalla tehdään kuitenkin hyvin moninaisia tehtäviä.

    Pienemmälläkin valikkomäärällä ja nappulamäärällä voi saada hyvin sekaisen näkymän ja oudon käytettävyyden aikaan. Alan Cooper pitää kirjassaan Photoshopin käytettävyyttä kauheana. Sen logiikkaan on vaikea päästä sisään, ilmaisu on ihmiselle outoa ja niin edelleen. Rutinoituneet käyttäjät ovat eri mieltä kuten aina. Kannattaa muistaa, että mustavalkotelevisiotakin pidettiin hyvänä, kunnes saatiin värit.

    Käytettävyyssuunnittelu (Suomen kielen vastineet ovat hieman huonoja User Interaction Designille) ottaa maailmanlaajuisestikin vasta ensimmäisiä askeleita. Alan pioneerit puhuivat asiasta 90-luvun alussa ja hiljalleen siihen aletaan kiinnittämään huomiota. Kenties 10 vuoden päästä kehitetty softa on ajateltu jo käyttäjälähtöisesti.

  • Joillakin pepsiä alkaa jo olemaan..

  • Unohdin palauttaa Information Technologyssä summaryn vaadittuun aikaan mennessä (kello 12 tänään), myöhästyin yli 6 tuntia. Tiukka peli, ja en näy enää pääsevän WebCT:hen. Ensi vuonna uudelleen.

    Kahden kämäsen opintopisteen takia pidetään esitys englanniksi ja 15 englanninkielistä kirjoitelmaa (350 sanaa / kirjoitus) ja sen lisäksi tunneilla suullisia harjoituksia (4h / viikko). Siihen päälle natsiopettaja. Parhautta. KiKe!

  • Voisi kuvitella, että kotimatka koulusta (vähän reilun kilometrin) olisi kovin ikävää pimeässä ja vesisateessa. Niin kuin viimeksi tänään. Alkumatkasta se onkin. Tänään olin kahdeksan tuntia koulussa, suurimmaksi osaksi tein tietokoneella harjoituksia ja harjoitustöitä. Koitan saada väistettyä töiden kerääntymisen joulukuulle, saa nähdä. Siinä kun silmät sikkuralla sitten toikkaroi ulos koulusta, laittaa musiikin soimaan (rullaavaa trancee tällä kertaa) ja käppäilee ilman kiirettä kotiin, niin aivan uudistuu. Ideoita alkaa tulla puolen välin jälkeen. Aivot alkavat taas toimimaan. Raitis ilma varmaan auttaa. Pimeys ei oikeastaan haittaa.

    Olen ehkä innovatiivisimillani juuri ennen nukkumaanmenoa (sängyssä siis) ja kotimatkalla. Viittaus innovaatioihin on ehkä vähän tyhmä, mutta saanpahan sivistyssanoja kerrankin blogiini! Tietoista ongelmanratkaisua ei tapahdu, mutta kun aivot väsyttävän tietokoneilun jälkeen saavat rullata vapaalla, joskus sytyttääkin. Näistä sytytyksistä on joskus kirjoitettu käytettävyysjuttuja blogiin, toisinaan koodattu parempia palikoita harjoitustyöhön tai työprojektiin ja milloin mitäkin.

    Tulisipa nopeasti lunta.

  • Ihania noi blogeja spämmäävät botit. Päivittäin jää kymmeniä viestejä moderointiin ja vain kerran sadasta viestistä siellä on joku oikea viesti – tänään oli 55 spämmiviestiä, joista yksikään ei päässyt läpi.

  • Olipa hiton hyvät bileet noi Club Y:t. Aivan loistavat. Lopputunnelmia luettavissa klubituksesta.

    Lisäys:
    Nyt kun alkaa päävärkki taas toimia, battery alkaa olemaan palanut kehosta ja vaikka mitä, niin ajattelin että voisi summata vähän, mikä oli Club Y. Club Y oli siis Techmun järjestämä bile lappeen Rannan ylioppilastalon kellarissa (kuvia tilasta).

    Bileitä rakennettiin pari päivää suunnitteluineen ja massivisine käsitöineen varsinkin überhienon Techmu-peililogon osalta, josta todella iso käsi kaksikolle Miikkag ja Nikke. Kellariin laitettiin ääni mahdollisimman hyväksi ja koitettiin sisustaa sekä viihtyisäksi että käytännölliseksi.

    Kävijöitä oli yli odotusten, noin 100 henkilöä. Se oli ehdottomasti hyvä saavutus, sillä useat kaupallisten toimijoiden bileet keskustassa jäävät tuon rajan alle. Lisäksi poikkeuksetta kaikilla tuntui olevan tosi hauskaa ja sehän on tärkeintä.

    Edellisistä Club Y bileistä on seitsemän vuotta. Jos missasit nämä, kannattaa pysyä hereillä, seuraavat saattavat olla aikaisemmin kuin seitsemän vuoden päästä.

  • Mark Evangelist sanoo blogissaan ettei osta DRM-suojattua musiikkia. Koska tunnen vastuuni kaikenlaisissa sanomisissa, sanon myös itse. Jasmo ei aio ostaa nyt, eikä tulevaisuudessa musiikkia, jota ei voi käyttää haluamallaan tavalla ja ilman rajoituksia.

    (via Olen rikollinen)