Kategoria: Korona

Kun koronakuviot käynnistyivät Suomessa, Twitterissä oli muutamiakin keskusteluita siitä, että käykö nyt niin, että työ muuttuu – ainakin tietotyö. Etätyö tulee säännöllisemmäksi ja niin edelleen. Höpön höpö minä vastasin. En usko. No, viime viikot olen nyt puhunut vähän toista todistusta, peräkkäisin sanoin kuin Petteri Sihvonen ikään. Nimittäin, kunhan itsekin saan viekkaudella ja kenties vääryydellä jostain…

Aika vaikea on kyllä sanoa, että olenko unohtanut jonain päivänä kirjoittaa blogiin. Aika samanlaisia on päivät. Nouse sängystä, käynnistä tietokone, tee ruokaa, auta Herra 7v saamaan läksyt alulle, aloita Teamsissa roikkuminen, roiku siinä pienien taukojen kera seuraavat noin kahdeksan tuntia, välissä lounastako, syö taas päivällistä, tee joku sportti, laita pikkumies unille, koomaa sohvalla katsellen ex…

Kotona pojottamisen riemu vaihtelee päivästä toiseen. Joskus saa asioita aikaan ja ihan hyvinkin. Toisinaan ei. Esimerkiksi tänään sai hyvällä sykkeellä työhommat hoidettua, mutta eipä juuri muuta. Aina ei jaksa.

Osta ruokaa. Tee ruokaa. Hae ruokaa. Mieti mitä tehdään ruuaksi. Aika pitkälti tuntuu tuo ruokailu korostuvan tässä kotona pojottamisessa. Kun lounaskin pitää miettiä jo edellisenä päivänä ja hakea. Tympeetä.

Sen verran niistä työoloista on tullut puhuttua, jotta tänään sitten tuumasta toimeen ja Ikean sivuille katsomaan ihanaa lastulevytyöpöytää. Ja sieltähän löytyi (ei ollut lastulevyä). Mutta voih! Ne jotka eivät olleet saaneet kaupasta Vessapaperia, olivat ostaneet kaikki työpöydät. Pöytälevyjä olisi ollut, mutta jalkoja ei. Ei sähköisiä eikä kiinteitä. Kuinka nyt selviän?? Lounaiden kotiinkuljetuksessa olisi vielä hiottavaa.…

Kuukausi kotiarestia lisää. Ei kai kukaan mitään muuta odottanutkaan, mutta niin vain nyt kuitenkin kävi. Aikamoista kyllä. Oisin myyny herra 7v vanhan pyörän, stadi täynnä ostajia, mutta ei sitä nyt saa keskinkertaisella vaivalla tai järkevään hintaan sinne mitenkään. Voi voi. Twitterin käyttö on vähentynyt edelleen ja aika moni raportoi samaa. Toksinen meininki, ainainen ihmisjahti ja…

Se ilo tästä koronaeristyksestä on, että kaikenlainen suorittaminen on kohtuullisen vähäistä. Tänään nukuttiin pitkään, johon osaltaan vaikutti kellon kääntäminen. Aamupalaa, mepepuuhastelua, ulkoilua, pleikkaria, ulkoilua, pleikkaria jne. En ehkä joka päivä haluaisi elää näin, mutta nyt oli mukavaa. Ei ole huono omatunto siitä, kuinka ei ole salilla, uimahallissa tms. Aikaa on kenties vähän enemmän käytettävissä nyt…

Ei käytykään Pirkkalassa vaan lähempänä TTY:n pihassa olevalla salilla. Ihan ok, tosin aika vaikea on saada ehjää treeniä, varsinkin kun porukkaa alko tulla loppua kohti aika paljon paikalle. Lisäksi oli todella kylmä tuuli! Skylinesissä uusi tallennus on alkanut hyvän oloisesti. Ekalla yrityksellä hankittu ymmärrys on parantanut hommaa. Meripelastus onkin mielenkiintoinen harrastus näinä aikoina. Kokoontumiset on…

Aika paljon sitä tulee harrasteltua asioita yhteisissä tiloissa. Futista, padelia ja salia kaipaan – joskin Padelia kaikkein eniten. Padel-hallit ei ole suljettu, mutta oireettomuus on vaatimuksena. Nyt kun alkaa myös allergiakausi, niin aivastelu ja niin edelleen on perussettiä terveenäkin. Tämä on vähän harmillista, olen useasti harkinnut meneväni oireista huolimatta. Mutta se olisi ehkä myös väärin.…

Tilanne on sen verran tasoittunut, tai siihen on jossain määrin totuttu, että nyt alkaa politikointi. Persut ovat kerinneet vaatia arkkivihollisensa YLE:n rahoituksen leikkaamista. Korona antaisi hyvän tekosyyn tällaiselle poliittisia agendoja ajavalle päätökselle. Onneksi kuitenkaan tähän ei näytettäisi lähtevän. Itse luotan Sanna Marinin korkeaan moraaliin, mutta poikkeuksellisina aikoina on mahdollisuus poikkeuksellisiin tekoihin ja veivauksiin poliittisen kannatuksen…