Se ilo tästä koronaeristyksestä on, että kaikenlainen suorittaminen on kohtuullisen vähäistä. Tänään nukuttiin pitkään, johon osaltaan vaikutti kellon kääntäminen. Aamupalaa, mepepuuhastelua, ulkoilua, pleikkaria, ulkoilua, pleikkaria jne. En ehkä joka päivä haluaisi elää näin, mutta nyt oli mukavaa. Ei ole huono omatunto siitä, kuinka ei ole salilla, uimahallissa tms.
Aikaa on kenties vähän enemmän käytettävissä nyt kuin aiemmin. Sitä mietin, kuinka siitä saisi eniten järkevää irti. En tarkoita suorittamista, mutta nyt voisi olla aikaa laittaa asioita. Mutta sama kehtuutus on kuitenkin päällä työpäivän jälkeen, olipa sitten etänä tai konttorilla. Ei ihmeitä saa aikaiseksi.
Tai no, sain käytettyä vihdoin auton sisäpuhdistuksessa, varasin renkaanvaihdon, korjautin tuulilasin.. Sellaisia juttuja, joihin meidän normiarjessa on vaikea löytää aikaa. Ehkä olenkin saanut jotain aikaan.
Kotonakin olen yrittänyt vähän jumpata. Se ei ole kyllä mitenkään erityisen riemullista, tai en ainakaan vielä ole siitä innostunut. Kuitenkin koen, että vastapainoksi kaikelle kököttämiselle on pakko yrittää aktivoida lihaksia ja liikuttaa paikkoja.
No, katsotaan mitä tästä nyt taas tulee. Fly safe!
Vastaa