Vastaikkainasettelun aika on nyt

Demokratian suurin este on munattomat poliitikot ja sopulina käyttäytyvä kansa.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja joku toimittaja keksi kysyä puolueiden edustajilta kynnyskysymyksiä, joista ei missään olosuhteissa voitaisi luopua. Ja niin mentiin, Persuilla kyseisiä kynnyksiä oli niin runsaasti, että muidenkin puolueiden oli pakko niitä keksiä, oli niitä todellisuudessa tai ei. Hyvästi kompromissipolitiikka, tervetuloa päätöksentekokyvytön vastakkainasettelu.

Media kärjistää vastakkainasettelua tarkoituksella. Jos vaikka EK ehdottaa jotain, niin Iltasanomat ilmoittaa heti kuinka SAK:n pomo TYRMÄÄ ajatuksen, vaikka SAKista on sanottu vaan, että ei kuulosta hyvältä. Keskusteluahan ei käydä, vaan osapuolet kaivautuvat heti poteroihin heittelemään median välityksellä one-linereitä. Näin ainakin hallituksen päätöksenteossa tunnutaan tekevän.

Siksi Jutta ei voi pidentää työuria, mutta voi tehdä ehdotuksen ja säännön seuraavalle hallituskaudelle, että sitten pidennetään. Ihan kuin tuossakin virityksessä olisi jotain järkeä. Ja kuka oikeastaan on sitä mieltä, että niin pitää tehdä. Epäilen että järkiargumentteja kuuntelevat (ei siis hihhulit) on aika helposti pyörrettävissä eläkeiän noston puoltajiksi. Se on jotenkin yksinkertaista.

Tosin luulin, että ydinvoimaa ei voi vastustaa, jos tutustuu taustamateriaaleihin ja onnettomuuksiin. Mutta kovasti sitäkin vastustetaan. Siitä ei toki ole apua, että Fukushima vuotaa mereen jonkun sata tonnia radioaktiivista jätettä päivittäin..

Kaipaisin sellaista asennetta päätöksentekoon, että eturyhmäajattelusta päästäisiin kohti yhteistä hyvää. Se voi olla vaikeaa. Kun työttömille on ehdotettu 300-400e lisätienestimahdollisuutta, joku näkee senkin hyvätuloisten salaliittona – nythän hyvätuloiset voivat kyykyttää köyhiä vielä edellistäkin kierommilla pätkätöillä!

Ensimmäinen askel olisi avata päätöksenteon tapahtumat yleisölle. Ne paikat ja tilanteet, jossa asiat valmistellaan. Se tilanne, missä Jutta, Arhis ja Käteinen juttelevat toisilleen normaalisti, ilman one-linereitä ja punchlaineja. Niitä tilanteita, joissa niitä päätöksiä yritetään tehdä. Kompromissejä. Ja syitä päätöksille.

Syyt ja taustat eivät kiinnosta uutisoinnissa, kun kansan syvät rivit eivät niitä halua lukea. Siksi olemme siinä uskossa, että EU aivan käsittämättömässä tyhmyyden puuskassa on määrännyt kurkun käyryyden tai kieltänyt veneiden tervauksen.

Ketäpä syyt kiinnostaisi, kohkataan vaan niin perkeleesti. Ja mielipidettä ei ainakaan järkiperusteisiin vedoten vaihdeta.