Kävin elokuvissa. Kriitikkojen hehkuttama ja joko se jotain palkintojakin voitti. Tarkistettava oli.
Leffan tempo oli nautittava. Rauhallinen, ei ryntäilyyn ja nopeisiin leikkauksiin perustuva. Nykyisen toimintaelokuvan aikakauteen sopii erityisen hyvin tällainen. Ei jaksa nimittäin niitä millisekuntileikkauksia, joita tarvitaan, kun koreografi ei saa näyttelijää opetettua.
Ärsyttävää leffassa oli se, että se jätti vähän liian paljon asioita kertomatta. En kaipaa aina tarkkaa alleviivausta tapahtumista, mutta katsojaa ei mitenkään erityisesti pidetty hyvänä juonen osalta. Juoni ei ainakaan itselle auennut katsoessa aivan täysin, leffan jälkeen pidetty debriefing auttoi hieman ymmärtämään tärkeimmät tapahtumat.
Minun arvostelulla tämä leffa saa 3,5 tähteä. Saisi 4,5, jos leffassa olisi puhuttu enemmän. Dialogia oli nytkin, mutta melko rajoittuneesti. Minusta olisi saanut juonesta vivahteikkaamman hyvillä tarinoilla, anekdooteilla ja toisaalta katsojaakin olisi voitu välillä armahtaa ja ottaa vähän mukaan tapahtumiin.
Mutta ehdottomasti kulutetun ajan arvoinen. Veikkaan, että toinen katsomiskerta antaisi myös lisää ahaa-elämyksiä. Leffa olikin sen kaltainen, joka kestää toisenkin katselun. Leffaan siis.
Seuraavaksi joku sotaelokuva, mutta ei voi mennä katsomaan sellaista leffaa jonka nimi on sotahevonen. Mitä helevettiä. Miksei kukaan tee kunnollista sotaleffaa?
Vastaa