Jalkapallon MM-kisat ovat hieno tapahtuma. Sen suuruutta maailmalla voi suhteuttaa sillä, että Pekingin olympialaisten aikaan ei Twitterillä ollut toiminnan kanssa mitään ongelmia, mutta futiskisojen aikaan Twitter on kaatuillut tärkeimpien pelien aikana. Tietysti Twitterin käyttö on kasvanut melko paljon sitten Pekingin.
Tiesittekö muuten, että ainakin jokin aika sitten Facebookissa oli FarmVillen pelaajia enemmän, kuin Twitterissä tilejä? Nyt tiedätte.
Takaisin jalkapalloon. Aluksi jännittävintä oli nähdä Pohjois-Korean pelaavan. Joukkue oli kaikille täysi mysteeri ja mystinen. Oli hienoa katsoa ensimmäinen peli, nähdä niitä suljetussa maassa eläviä duudeja.
Ihan ensimmäisiä pelejä en tainnut katsoa, mutta olisiko ollut 3. peli, jonka katsoin ja ihmettelin, kun stadionilta ei kuulu oikein mitään ääntä. Selostus kuului kyllä hyvin mutta ei peliääniä. YLE yritti hiljaisemmalla stadionäänellä pitää Vuvuzelat poissa ihmisten kodeista. Ei sekään ollut hyvä ratkaisu, mutta rasittavaa se bzzzzzzzzzzzz mekkala on tauotta kuunnella. Onneksi YLE sai vähän vaimennettua kyseisiä torvia.
Itsekin yritin valjastaa internetin valtaisat voimat avuksi hankkimaan minulle Vuvuzelan, niiden saatavuus kun on edelleen Suomessa huono. Ei lähtenyt homma viriämään, ei voi minkhän. Kenties kirjoitusvirheet olivat syynä kriittisen massan puuttumiseen?
Alkulohkojen peli oli aika masentavaa, erityisesti ensimmäinen kierros oli turhaa kyttäilyä. Muutamia hyviäkin esityksiä nähtiin, mm. Espanjan ja Argentiinan pelit. Mutta yksinkertaisesti tylsää futista, mutta jaksoin katsoa kauhistellakseni Vuvuzeloja.
Jalkapallossa yleensä käydään isoja vääntöjä rangaistuspotkuista ja niiden määräämisistä. Usein hidastukset osoittavatkin, että selvä rankkari jää viheltämättä tai että pallo ei oikeasti osunut käteen tai että se Ronaldo vain sukelsi – taas kerran – eikä kukaan mitään rikkonut. Tänä vuonna isompia rankkarimunauksia ei tuomareilta ole tapahtunut, mitä nyt Torres sai filmaamisella yhden punaisen kortin aiheutettua.
Mutta ei se mitään, nämä filmaamiset ovat niin osa jalkapalloa, että ne on vain kestettävä, paitsi Italian tapauksessa, joka on kaatuilussaan aivan naurettavalla tasolla. Italialaiset eivät 1vs1 tilanteessa edes lähde tosissaan haastamaan, vaan etsivät vaan kaatumispaikkaa, josta voisi saada vapaapotkun. Mutta se Italiasta, he putosivat jo jatkosta.
Uusimpia juttuja on videotuomarointi. Fifa ja useat tietämäni jalkapallotyypit ovat olleet videotuomarointia vastaan, koska se rikkoisi peliä, veisi draamaa ja inhimillisyyttä pois pelistä ja mikä tärkeintä: kun siellä Buenos Airesissa pelaavilla pikkupojillakaan ei ole videotuomarointia!
Koko videotuomaroinnin vastustaminen on niin aivotonta, että sekin kuuluu osana jalkapalloon. Vastustajat vetävät argumentteja, kuten että ei kukaan jaksa katsoa edelleen pidentyviä pelejä, kun koko ajan ravataan monitorilla katsomassa mitä tapahtuu. En tiedä kuka sellaista on halunnutkaan, videotuomarointi pitäisi ylettää vain oleellisiin tapahtumiin, kuten maalien tarkistukseen ja paitsiosta tehtyjen maalien tarkistukseen.
Koska ei kai se mitään inhimillisyyttä ja draamaa lisää, että maaleja tehdään vastoin sääntöjä tai että selviä maaleja jätetään hyväksymättä, eikä päätöstä voi jostain käsittämättömästä syystä muuttaa jälkikäteen, ei vaikka 70 000 ihmistä näkee virheen vahingossa stadionin näytöltä. No Fifa on Fifa ja jalkapalloilijat ovat jalkapalloilijoita, enkä itsekään haluaisi, että peli menee siihen, mihin jääkiekko pahimmillaan on mennyt, että päätuomari on enemmän videokopissa puhelimessa kuin jäällä viheltämässä peliä.
No, onneksi on tullut hyviä pelejä ja niitä nähdään varmaan lisääkin, kunhan tauko on ohi. Ja eiköhän tätä perseilyäkin nähdä vielä lisää.
Vastaa