Nythän on niin, että 90-luvun subbarimusiikki naks-naks bassoineen tuntuu olevan in. Ylex on ottanut sen kesäteemakseen ja myös Tampereen kaduilla näkyy olevan ilmoituksia 90-luvun bileistä. Olen ehkä ennenkin muistanut sen sanoa, mutta 90-luvun naksnaks-musa ei ole mitenkään erityisen hienoa.
Ei pidä käsittää väärin. Onhan tuossa ysärihumpassakin niitä legendaarisia biisejä, mutta niiden legendaarisuus melkeinpä liittyy siihen ympäröivään tilanteeseen ja nuoruuteen – ei niinkään biisien hienouteen.
Henkilökohtaisesti olisin halunnut tutustua kasarimeininkiin paremmin. Ikä ei oikein 80-luvulla riittänyt musiikin ymmärtämiseen, joka näin jälkeenpäin harmittaa. 90-luvun (alun) olisikin voinut jättää välistä kokonaan ja hypätä 80-luvun musasta vuoden -96 trance/house -bileisiin.
Lue vain kärsivällisesti, kohta minulla on pointti.
Konemusiikissa tuntuu olevan sellainen trendi, että osa porukasta juoksee edellä kummallisiin musiikkityyleihin ja sitten, kun uudet musiikkityylit nostavat päätään, niin he löytävät jo uutta. Näin ehkä jonkin verran on käynyt esimerkiksi drum and bassin kanssa. Bileitä järjestetään aika hyvin jo. 4 vuotta sitten en ollut kuullutkaan moisesta. En kuitenkaan tarkoita, että itse olisin etulinjassa siirtynyt junkkapuolelle.
Sientenpurumusiikki, eli psyke, on ollut ehkä vähän samanlaisen liikehdinnän kohteena, joskin se on säilyttänyt tietyn ug-arvonsa. Nyt itse löysin Italodiscon.
Olen kuullut sitä aiemminkin (80-luvulla..) ja Exlex (techmu) sitä Lappeenrannassa soitteli. Sandra aiheutti kyllä nostalgiatunteita, mutta ei varsinaisesti hätkähdyttänyt. Sitten Pepeto (techmu) julkaisi oman italodiskosettinsä Klubbarissa. (linkki saattaa vaatia kirjautumisen)
Aluksi reaktio oli aika huvittunut. Sitten ei jaksanut enää kuunnella. Paskaa musaa.
Mutta Winamp ei antanut periksi. Shuffle arpoi tuota settiä soimaan taustamusiikiksi yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten sieltä alkoi löytymään helmiä. Mr. Zivago – Little Russian kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja siitä lähdettiin. Nyt setti on ollut myös aamumusiikkina mp3-soittimessa ja kyllä se vähän hitaampaakin aamua piristää.
Kuuntelu eroaa naksnaks-musan kuuntelusta selkeästi. Naksnaksia kuuntelee naama hymyssä ja samalla häpeää kuuntelevansa sitä. Bomdigi-digi-bom-digibom. Italodiskon kasarisaundia kuunnellessa hymyilyttää myös, mutta musiikilla on myös musiikillisia avuja ja groovea.
Poltanpa tämän automusiikiksi.
Vastaa