Paukkasin viime torstai-iltana enoni maatilalle, tarkoituksena oli rentoutua tehden taas kerran tuorerehua. Eipä siinä, fyysinen työ tekee vaihteeksi erittäin gutaa.
Perjantaina työ saatiin käyntiin ja aumaan pohjalle muutama kuorma rehuakin. Vieressä oli ensimmäisen sadon auma, se kohosi korkeimmalla kohdalla noin 160-170cm maanpinnasta (ja osa painuu alle), eli apetta siinä oli lehmille rouskutettavaksi. Sinänsähän siinä ei mitään ongelmaa ole, traktoreissa riittää voimaa työntää peräkärry kasan päälle ja niin edelleen, mutta traktorilla kasan päällä ajaessa ja perässä olevaa levitintä käyttäessä, voi välillä tuntua vähän huonolta, kasalta kun ei kannata tippua. Kerran parissa vuodessahan noita aumaonnettomuuksia tapahtuu, onneksi traktoreissa on hyvät turvakaaret, yleensä kuolemilta vältytään.
Nyt vaaraa ei ollut, kaiken oheistoiminnan ja vesisateiden ja rikki menneiden koneiden kanssa kolmessa päivässä saatiin vain alle 20 kuormaa kasaan, joka nosti kekoa ehkä noin puoli metriä, mutta osan painuessa maan alle, ei itse kohoama ole niin paljoa. Joten ihan ilman vaaraa sain tällä kertaa silmät ummessa ajella.
Kuumat kelit ovat haitanneet Tampereella hieman unenlahjojeni käyttöönottoa, mutta iso maalaistalo myös viileni nopeasti iltaisin ja erityisesti aamulla nukutti kyllä makeasti. Eli lomaillakin sai.
Kävin kylässä myös ”naapurissa” noin kolmen kilometrin päässä. Heillä on kaksi koiraa, yksi ISO ja yksi pentu. ISO oli joku mastiffi ilmeisesti, nimeltään Oona, pienestä ei mitään hajua. Vaikka tiesin koiran kiltiksi ja rauhalliseksi, ja olen ollut tekemisissä ennenkin, niin silti se vaan laittaa jännittämään kun 70kg painava jöllikkä jolkottelee kohti tervehtimään. Kun pääkin on jo niin iso, että kitaan menee puolet minun päästäni. Onneksi pysyimme yhteisymmärryksessä. Pikkukoira oli kiva, niinkuin pikkukoirat aina on. Merkkiä en tiedä, ehkä blogin lukijat sen pystyvät paljastamaan.
Lauantaina vieraana kävi läheinen urakoitsija tyhjentämässä lietesäiliöitä. Kyllähän pojua aina tekniikka kiinnostaa ja iso kone vielä enemmän. Pihassa kävi New Hollandin T8030 traktori, jolla onkin hyvä lietesäiliöitä ja soraa kuskata. Rengas on miehen korkuinen, tehoa on 320 hummaa ja pellin alla hyrisee yli 8 litran kuutoskone. Kylään oli tulossa myös maahantuojan edustaja, ilmeisesti tietokoneiden päivityksellä tehot saa nostettua melkein 400 kaakkiin ja matkanopeus on silloin (lastin kanssa tai ilman..) noin 80km/h. Pellollahan tuollaisella mörssärillä ei tee mitään, mutta teiden hoidossa ilmeisesti voima ja koko on etu. Ohjaamo oli aika futuristisen näköinen. Kai nuo traktorimiehetkin futuristisuuteen tyyty.
No, jospa jätetään tekniikkatulitus ja amistelu nyt tämän postauksen osalta vähemmälle.
Samalla keikalla sai moikattua kummityttöäni, a) jolle en vienyt lahjusta mukana ja b) jonka nimipäivät olin unohtanut. Olen kummisetien parhaimmistoa. Ilmakollakin piti vähän paukautella, iskemät meni ylös vasemmalle (kutosen kieppeille), mutta vaikka miten ruuvasin säätöjä, en niitä saanut keskemmälle. Hämmentävää. Toimivatkohan ne..?
Sain leikkiä nuorta huoletonta pojua pari päivää, sitten takaisin töihin stressaamaan onko rahaa tarpeeksi, tuleeko rahaa tarpeeksi, näyttääkö riittävän edustavalta ja onko tarpeeksi kiireinen. Kivaa oli.
Vastaa