Tampereeseen ei ole kerinnyt vielä hirveästi tutustua. Tai enhän minä täällä ensimmäistä kertaa ole, mutta eipä ole tullut kaupungilla haahuiltua. Töissä ollut nyt vähän kiirettä, mutta kiireen pitäisi onneksi lähiaikoina helpottaa. Lisäksi, kun olen vain töissä täällä, niin ei kai siitä työnteosta kannata loputonta stressiä ottaa.
Yksi huono puoli tästä kylästä kuitenkin on löytynyt. Ainaki täällä takamettäs (kaukajärvi) vesi maistuu kirahvinpaskalta. Pitää kaataa vesi suoraan kurkkuun ja toivoa, ettei se osu yhteenkään makunystyrään.
Hesarissa joku kirjoitti mielipideosastolla, kuinka ns. ammattislangi murentaa suomen kielen. Itsekin vihaan headhuntereita, managereita, faktoreita ja ties mitä. Olen kuullut, että joissan ympyröissä ollaan käytetty termiä approachi (en tiedä miten se suomennettuna kirjoitetaan) keskellä suomenkielistä lausetta. Päräyttävää. Olen toisaalta jäävi, koska IT-alalla pyörivät serverit, instanssit ja ties mitkä. Mutta toisaalta, ne ovat vakiintuneita termejä, toisin kuin key pointit.
Välikommenttina mainittakoon, että aikamoinen peli tuo Suomi – USA. Vuoronperään taotaan maaleja. Onneksi puolustuksessa on Aki Petteri BÄRI.
Palataan aiheeseen. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että vauhdikkaiden ilmaisujen ja lainasanojen käyttö pitäisi olla jotenkin paheksuttavaa. Itse pidän tuoreesta kielenkäytöstä ja tuoreista termeistä. Täytyy myöntää, että itsekin huvikseni puhun ländäämisestä, paitsi hyppyjen alastulossa, niin ländään myös junalla ja lentokoneella. Erityisesti junalla ländääminen on ehkä erikoista. En ehkä käytä sanaa sen takia, että se kuulostaisi hienolta, vaan siksi, että saa vähän uutta värettä juttuihin, kun teksti on uudenlaista. Toisaalta suomen kielestäkin löytyy hiton hienoja sanoja, kuten tunkata. Ärmätti. Onhan niitä. Niitä pitäisi vaan käyttää. Olen yrittänyt omassa puheessani alkaa käyttämään ugetsin sijasta spögetsiä (jonka olen velkaa Sun Äidille), ihan vaan sen takia, että olisi uusia sanoja käytössä.
Olen myös alkanut tervehtimään esimerkiksi kassoilla sanomalla Jou!. Yksi kassa siihen kerran reagoikin, kertoi kuinka kiva on, kun ei ole aina päivää tai moi, vaan Jou! Sitten hän itse sanoi seuraavalle asiakkaalle, että Jou! Heh heh.
Erätauolla Simpsoneita.
Vastaa