Olen käynyt bileissä 18 ikävuodesta lähtien. Ensin Joensuussa järjestetyissä Kosmos-bileissä (RIP), sitten polkkailtiin Säteissä ja Lahdessa Furyissä Impulseissa. Kaikenlaisia ulkomaanstaroja on nähty, aikoinaan Joensuussa kävi Secret Simba, Helsingissä käytiin katsomassa DJ Tiëstoa ja Lab-4:ää ja sitten Lahdessa tykitettiin Alex Calverin tahtiin (sillä kaverilla kyl pesukone linkosi kivasti..).
Sitten löysin LTY:stä Techmun. Parin vuoden sivusta katsomisen jälkeen aloin ujuttautua toimintaan mukaan. Sen jälkeen tietoni konemusiikista on kasvanut räjähdysmäisesti, mutta olen silti pystynyt pidättäytymään nurkkapöydistä ja biitinvieruksien spottailuista..
Lopulta uskaltauduin Techmun järjestämälle DJ-kurssille, jossa Caro² opetti minulle soittamisen perusidean, biittauksen perusidean ja mikserin perusidean. Siitä on käsittääkseni nyt vähän reilu vuosi. Sen jälkeen kävin kesän keskenäni harjoittelemassa ylioppilastalon kellarissa. Laitteet olivat kyllä aika kammottavat (Numarkin ”jotkut” cd-vispilät ja Stantonin skf-2 mikseri), erityisesti biisin lähettämisessä oleva random-viive ja bendauksen käsittämätön epätarkkuus aiheuttivat harmaita hiuksia.
Kesällä innostuin trancen lisäksi myös teknosta. Tykkään sellaisesta pesukoneteknosta, jossa on jotain tapahtumia, mutta silti tarpeeksi monotonista. Osa Eric Sneon tuotannosta kolahti kympillä. Parhaimpina kesäviikkoina kellarissa kolisi kolmekin kertaa viikossa, kun yritin saada levyjen soitosta tolkkua.
Syksympänä pääsin käsiksi Techmun omiin kamoihin (Denon DN-D4000 & Behringer VMX200) ja vaikka mistään high-end kamoista ei todella vieläkään puhuta, muuttui soitto kamojen myötä paljon helpommaksi. Miikkag antoi lisää opastusta varsinkin mikserin käytöstä, mutta myös soittotekniikasta. Niiden avulla biisi ei välillä laukannutkaan ihan hirveästi. Toisaalta, välillä laukkasi :)
Visiteerasin Miikkan luona säännöllisesti, sain vähän tuntumaa ja neuvoja. Soitettavana musiikkina trance (proge ja kiksu) ja joskus välillä vähän teknoa. Teknon soittaminen mikserillä, jossa oli jopa kolmialueinen EQ ja cd-soittimet, jotka pysyivät edes suunnilleen samassa vauhdissa (kellarin kamoissa pitchit hyppii..), oli hauskaa, vaikka tosimiehen mielestä teknoa ei tietenkään voida cd-levyiltä soittaa.
Soittelin sitten jenkkigaragee (eli enemmän tai vähemmän laukkamusaa..) Techmun sisäisissä (Miikkag synttärit, pikkujoulut) tapahtumissa ja myös Club Olohuoneessa. Samaan aikaan Deca patisti minut teknareiden pariin. Ensimmäisen vinyylivaihdon ihan tuurilla sattuessa vähän sinnepäin olin liekeissä. No, todellisuus kyllä iski naamaan heti seuraavassa hetkessä. Sen jälkeen syksyn ja varsinkin nyt kevään aikana olen käynyt Decan luona soittelemassa vinyylejä, lähinnä vanhaa HH-polkkaa ja junkkaa. Tuollainen rumpubasso on muuten harvinaisen vammasta soittaa kaikkine breikkeineen :) Mutta niin hienoa musiikkia.
Myös tuttuja biisejä olen päässyt koettaa soittaa vinyyliltä, kun Putte hankki Serato Scratchin. Kieltämättä tuollainen Serato on varsin jännä peli.
Jo syksyllä innostuin ihkujunkasta. Se on siis rumpubassoa, jossa on naisvoksut, jossa ei ole kuolemasonareita, joka ei välttämättä ole ihan tajuttoman nopeaa ja jossa on kesäinen halailufiilis [TJEU: Cris Paul & Mia V – All Alone [@ Beatport]. Sitä on tullut muutama biisi osteltuakin. Tällä hetkellä siis musiikki, jota tykkään soittaa, koostuu trancesta, teknosta ja ihkujunkasta.
Ihkujunkkaa pääsinkin soittamaan Techmun järjestämässä Chilligrillissä [video] viime sunnuntaina. Kun CD-vispilöinä olikin tällä kertaa Pioneerin CDJ-800, niin huh huh, miten erilaista soitto olikaan! Uuden käyttöliittymän opetteluun meni hetki, mutta kohtuullisen nopeasti sen sisäisti. Soittimien tarkkuus oli noihin edellisiin kokemuksiin verrattuna aivan järjetön. Se teki soittamisesta aika paljon helpompaa ja toisaalta myös hauskempaa. Illan aikana sain muutaman välistä vedon myös teknon pariin, kun oikein kunnolla änkesi. Kivaa oli.
Katsotaan mitä seuraavaksi.
Vastaa