Sähköautoilusta kirjoittaminen

Sähköautoilu on iso puheenaihe myös perinteisissä medioissa tällä hetkellä. Kimmokkeen tähän kirjoitukseen tuli Hesarin viimeisimmästä kirjoituksesta, jossa toimittajat ajavat noin 2000 kilometria sähköautolla neljässä päivässä.

Helppouden vuoksi jutut tunnutaan tehtävän näin: Sähköautoilusta kiinnostunut toimittaja vuokraa tai saa jostain auton hetkeksi käyttöönsä ja lähtee sillä sitten reissuun. Lukemissani jutuissa yleensä johonkin pidempään reissuun ja sen perusteella sitten annetaan erilaisia johtopäätöksiä tämän hetken autoilusta tai yleisimmin latausinfrasta.

Sellainen Hesarin juttukin oli. Auto oli sivuosassa, lataaminen oli jännittävintä. Ainakin minulle jutusta välittyi vähän sellainen ”sähköautot eivät ole vielä valmiita oikeaan käyttöön”, kun lopussa kerrottiin kuinka diesel-autolla olisi päässyt samaan hintaan ja nopeammin. Ja kuinka matkalla oli paljon haasteita latureiden kanssa.

Testiasetelma, 2000 kilometria, suurin osa lapissa, ei kovin paljon älyllistä haastetta lukijalle tarjonnut. Onkohan sähköautoilu mahtavaa ja ylivoimaista?

Sähköautoilu oikeasti

Ajattelen itse sähköautoilusta tällä hetkellä niin, että se vaatii hieman harrastuneisuutta tällä hetkellä. Nimenomaa noilla pitkillä reissuilla. Vaivaa ja hankaluutta. Meillä tulee noin 25-30tkm vuodessa ja mikää lapinkäynti ei ole vuosittainen suorite tai jos onkin, ylensä autot ovat junan kyydissä.

Jostain syystä näissä lehtijutuissa ohitetaan se noin 95% kaikesta ajosta, jolloin päivämatkat ovat alle 300km. Auto on yöt kotilaturissa (tai kohteen laturissa) ja pikalatureita tai asiointilatureita ei tarvitse käyttää juuri ollenkaan. Kotilatauksessa myös energia on halpaa.

Hesarin jutussa Volvo Recharge V60 viedään 2000km matkalle ja käytetään pikalatureita ja asiointilatureita ja silti hinnaltaan matka on energian suhteen saman hintainen kuin pihillä dieselillä. Aikaa menee enemmän, mutta suurin osa haasteista taisi olla toimimattomat laturit. Mutta jos sieltä kuluttavimmasta päästä oleva sähköauto on tuollaisella reissulla yhtä edullinen kuin pihi diesel, niin se antaa kyllä hyvän lupauksen siitä, että sähköautoilu on verrattain edullista. Kulut kun ovat sitten siinä arkiautoilussa lähinnä paljon pienemmät.

Näitä pidemmän jakson seurantakokeita ja vertailuita löytyy myös lehdistä. Ne ovat yleensä autoilulehtiä, jotka tekevät noita juttuja ihan tosissaan. Esimerkiksi Tekniikan Maailma. Näissä puhutaan vaikkapa pitkistä huoltoväleistä ja muista sähköautoilun eduista. Ei pelkästään siitä, että toimiiko laturi tänään jossain Utsjoella.

Nämä ”otin sähköauton ja huomasin että tarvitsen monta latausappia ja sae oli kamalaa” jutut löytyvät yleensä yleisistä päivälehdistä ja useimmiten erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella esiintyvistä. Tuntuu samalta kouristelulta kuin iPhone1 aikaan tulleet jutut siitä, miten tuollaisia puhelimia voisi kukaan ottaa vakavissaan..

Sähköautoilun tulevaisuus

Haastatteluista ja lehtijutuista välillä jää sellainen kuva, että olisi tarjolla joku sellainen autoilun tulevaisuus, joka ei ole sähköinen. Polttomoottori ei poistu teiltä, mutta autovalmistajat ovat kautta linjan niin paljon investoimassa sähköisiin autoihin että on aivan selvää että tulevaisuuden energia tulee olemaan sähkö tai jokin muu kuin bensa/diesel. Ja ainakin oma analyysi on, että sähkö on helpoin. Koska infra on valmiina. Lähes joka paikkaan tulee sähköä jo nyt.

Se ei tule tapahtumaan sormia napsauttamalla, eli latausinfralla on aikaa skaalautua. Mutta ei taida olla valmistajia ns. normaalikansalaisille enää 2040 jotka tekisivät nykyisillä polttomoottoritekniikoilla toimivia autoja.

Ja ehkä tätä kohti mennessä lehdistökin keksii sähköautoilujuttuihinsa jokin muun kulman kuin että kerrotaan auton lataamisesta.