Aika paljon menee päivistä ruutujen äärellä ja huonossa ergonomiassa. Sen alkaa huomaamaan, päättää särkee ja niskat jumissa. Nyt olisi aikaa tehdä vaikka mitä kehonhuoltoa mutta niin sitä vaan jumittaa ruudun ääressä.
Samaan aikaan hieman ihmetyttää sosiaalisen etäännyttämisen säännöstö. Twitterin pahimmat vauhkoajat ovat sitä mieltä että ulkona liikkuminen ylipäätään pitäisi olla kiellettyä ja lenkillä saisi olla vaan 5 minuutin päästä kotoa. Tässä menee vähän puurot ja vellit sekaisin.
Ymmärrän ajatuksen liikenteen vähentämisestä. Mitä vähemmän autoillaan, sitä vähemmän kolisee ja sitä vähemmän se kuormittaa terveydenhuoltoa.
Samaan aikaan kuitenkin metsähallitus on toivonut ihmisten välttää metsissä suosittuja nuotiopaikkoja jottei kymmenet ihmiset ole samassa paikassa. En ole infektiolääkäri, mutta tuntuisi siltä, että pisaratartuntana tarttuva tauti ei ole kovin herkkä tarttumaan, kun ihmiset ovat ulkona, ulkovaatteet päällä ja suomalaisia. Harvoin tuntemattomien kanssa, edes metsässä, kovin lähekkäin on tullut istuttua saatika halailtua.
Ymmärrän, että kaikkea kannattaa rajoittaa, mutta mielestäni menee vahvasti pikkuruiset ja valtavat asiat sekaisin. Samaan aikaan Pataässässä karaoke paukkuu ja tupa on täynnä ihmisiä. Kannattaisi mielestäni keskittyä ja keskittää energiat niihin asioihin, joissa vaikutetaan suureen määrään ihmisiä. Ainakaan Pirkanmaan nuotiopaikat eivät ole sellaisia.
Nyt puhelin pois ja aamupalaa ja vähän jos lähtisi ulkoilemaan koirien kanssa. Ehkä rouva lähtee mukaan.
Vastaa