Onhan siitä ollut jo puhettakin, mutta minua sitten nauratti ihmiset, jotka juoksivat bussiin tai metroon. Asuin Joensuussa ja Lappeenrannassa ja kun tulen paikkaan kuten Tampere tai Helsinki, jossa joukkoliikenne on todella eri tasolla, minua naurattaa ihmisten juokseminen bussien ja junien perässä.
Miksi ihmeessä, seuraava menee 3 minuutin päästä?
Kirjoitan tätä junassa, olen taas kerran paluumatkalla Lappeenrannasta Tampereelle. Olen Tampereella monesti ollut tyytymätön omiin tunteisiini – mielestäni on täysin pelleilyä, että minua harmittaa usein, kun tulen bussipysäkille ja huomaan että bussin tuloon menee vielä 4 minuuttia! Kylläpä onkin huono tuuri!
Elämäni on siis jotenkin sillai viritetty, että minua harmittaa kun en pysty suorittamaan (bussissa istumista) neljä minuuttia nopeammin.
Sitten kun tulee kaupunkeihin kuten Lappeenranta tai Joensuu, niin bussiaikatauluja katsoessa tulee mieleen, että eihän tätä voi kukaan käyttää, ei tämä mikään oikea joukkoliikenne ole. Onko 2 vuoroa tunnissa muka joukkoliikennettä?
Nyt kun Lappeenrannassa taas on vieraillut, niin huomaa taas erilaisia asioita ympäristöstään – tai siis huomaa ympäristönsä. Huomasin bussipysäkillä (jossa odotin jumalauta 10 minuuttia bussia, eix oo kauheeta!?!) ajattelevani. Siis kaikenlaista. Vaaleja, mutta myös työasioita, kuten toiminnan kehittämistä – bloggaamista jne. Ja sitten tosiaan huomasin, että enhän minä tällaisia ”ehdi” normaalisti ajatella, painan vaan tukka putkella menee ja oon naama NV:llä jos joudun odottamaan bussia 3 minuuttia.
Ihmisten ja mun pitäis kyl vähän relata. Kiire ja sellainen höpönhöpö on lähinnä mielentila. Se tarttuu helposti tuollaisissa joukkoliikennevälineissä, joissa muutkin on siinä mielentilassa. Että kyllä munkin pitää olla nyt hiton kiireinen, että vaikutan elämässäni menestyjältä. Koska menestyjät on kiireisiä.
Ja menestyjä pitää olla. Vaikken oikeastaan tiedä mitä se edes tarkoittaa.
Vastaa