Sisuksistani löytyy joskus vähän oikeistolaisempaakin ajatusmaailmaa. Tällaisina säästön vuosina, millä näitä vuosia myöhemmin varmasti käsitellään, jotenkin tervettä oikeistolaisuutta kaipaisin ihan kaikkiin asioihin.
Valtion ja kuntien tapa säästää kun on viritetty erityisen hienoksi. Säästetään yhdistämällä kuntia, mutta ei kuitenkaan irtosanota päällekkäistä johtohenkilöstöä vasta kuin 5 vuoden ylimenoajan jälkeen. Ilmeisesti, jos viiden vuoden aikana yhdistytään vielä jonkun muun kunnan kanssa, laskuri nollataan. Säästöä tulee!
Koulumaailmassa säästäminen on kanssa huikeaa. Suomalaisille pakotetaan oppia päähän vanhan mallin mukaisesti. On mahtavaa, että minulle on opetettu reilut 6 vuotta ruotsia, enkä osaa sitä juuri laisinkaan. On hienoa, että kouluissa laitetaan sekaisin olevat (fyysiset ja agressiiviset) oppilaat samalle erityisluokalle oppimishäiriöisten kanssa, se varmaan auttaa oppimishäiriöisiä oppimaan.
Mutta periksi ei anneta. Pakkoruotsia ei saa poistaa, sillä sen opettamisen oikeus saavutettiin talvisodassa. Valinnaisuutta ei saa missään tapauksessa lisätä, sillä eivät vanhemmat tiedä lapsensa parasta. On mukavampi istuttaa oppilaita luokassa, jossa opetuksesta välinpitämättömät oppilaat varastavat shown ja sitten lukujärjestyksessä sitä kutsutaan ruotsintunniksi.
Mitä jos pakkoruotsin opettajien sijasta meillä olisikin koulussa pari erikoistilanteiden miestä ja naista, jotka puuhaisivat oikeasti vaikeiden tapausten kanssa? Tänään Hesarissa oli hyvä juttu koulumaailmasta. Hyvänä esimerkkinä systeemin hienoudesta on se, että jos oppilas vihdoin pääsee psykiatriseen hoitoon ja jopa sairaalakouluun, saattaa se tulla viikon päästä sieltä takaisin normaaliin kouluun saatekirjeellä että ”ei pärjätty oppilaan kanssa, hoitakaa te se siellä”.
Tämä on varmaan kipeä paikka, mutta jos vanhemmat ovat saaneet ala-asteelaisen oppilaan pään muussattua jo niin sekaiseksi, että aikuiset eivät pärjää oppilaan kanssa, olisiko syytä tehdä jotain? Jotain muuta, kuin opettaa sille ruotsia?*
Entä milloin saa luovuttaa? Milloin oppilaan toiminta on sellaista, että opetuksen sijaan pitäisi keskittyä siihen, että hänestä voisi edes periaatteessa tulla vielä joskus yhteiskuntakelpoinen.
Suosittelen lukemaan tämän päivän Hesarin, se koulujuttu oli kyllä hyvä. Nyt kun oppilashuollossa säästetään, niin 10 vuoden päästä saadaan nauttia vähän kalliimmista ongelmista. Mutta tämän päivän säästäjät eivät silloin enää ole vastaamassa visioistaan. Joten mitä väliä.
(* tiedän ettei ala-asteella kovin usein opeteta ruotsia)
Vastaa