Itsensä ylittäminen ja haastaminen on trendikästä ja tietysti myös palkitsevaa. Itsensä ylittämiseen juoksemalla tarjotaan paljon mahdollisuuksia. On maratoonia, puolimaratoonia ja naisten kymppiä. Ja miesten kolmonen.
Naisten kympillä oli tänä vuonna 18 000 osallistujaa, Helsinki City Runissa oli 16 000. Helsinki City Marathonilla ei tainnut olla ihan kymmentätuhatta.
Nämä on ihan hienoja tapahtumia, naisten kymppiä lukuunottamatta olen itse osallistunut valokuvaajana HCM/HCR tohinoihin ja lyllertänyt sen puolikkaan yli kahteen tuntiin täällä Tampreella.
Vaan kyllä minua myös vähän naurattaa. Tänään uutisissa naisten kymppiläisistä puhuttiin ”itsensä ylittäjinä”. Ja ehkä ylittivätkin, kenties jollakulla oli tavoiteaikana 30 minuuttia ja hän alitti sen.
Vaan nämä yo. tapahtumat elävät massoista, joille on jo monta vuotta hehkutettu hyötyliikuntaa. Että kun kävelet töihin tai nouset portaat, pysyt timanttisessa kunnossa. Ja ihminen uskoo, kun on niin mukavan helppo tapa pysyä kunnossa. Että kun tässä portaat nousen. Cosmopolitan mainostaa, että seksi polttaa kaloreita. Kyllähän me joka lauantai saunan jälkeen, ihmiset ajattelevat.
Ja niin meistä rakentuu itsensä ylittäjiä, jotka pääsevät maaliin naisten kympissä, jotka haastavat itsensä juoksemaan melkein yhteen syssyyn kymmenen kilometria! Toisaalta puolimaratonilla tavoitteena on maaliin pääsy ja väsyneet kuvaajat ottavat itsensä voittaneista puolimaratoonareista kuvia reilu kolme tuntia lähdön jälkeen.
Pihinä itäsuomalaisena sitä miettii, että miksi maksat HCR osallistumismaksun, jos olet jaksanut treenata niinkin paljon että aikasi on yli kolme tuntia? Keskimääräiseksi kilsa-ajaksi tulee kuitenkin alle 10 minuuttia, eli todennäköisesti jossain vaiheessa on ollut pakko juosta.
Anteeksi vain itsenne ylittäjät, mutta ei paljon vakuuta joukkohysterianne.
Vastaa