Tampereelle muuttamisen jälkeen ei ole tullut Tahkolla käytyä. Joensuussa asuessakin Tahkolla tuli käytyä ainoastaan alkutalvesta ja me kaikkihan tiedämme miten tahkolla lumetetaan. Neljän asteen pakkasessa suuttimet täysillä, jotta rinne on keltaista jäätä ja pallomerta. Ja sumu päällä aina. Lumettaa ne ei siis siellä osaa.
Nyt lähdettiinkin vasta tammikuun loppupuolella käväisemään isohkolla porukalla Tahkolla, kun tiedettiin, että lumetusurpot ovat siirtyneet jo Pehkuun ja mäessä pystyy laskemaan ja näkee laskea. Niinpä avaruusalus nimeltä Nissan, jossa ei ole enää sähkövikoja, lähti liitämään matalalentoa kohti Tahkoa.
Kun maailma oli parantunut jo hyväksi paikaksi ja uudet yritysideat oli käsitelty, saavuimmekin parahiksi puolimatkaan, Vajaakosken ABC:lle. Siinä sitten safketta naamariin. ABC-burger on muuten varma veto. 800kcal annos ja nälkä pysyy poissa arviolta 55 minuuttia. Sitten onkin jo nälkä ja tekisi mieli lisää. Jos perän levittämisessä tarvitsee apua, niin vastaus on eibiisii-purker.
ABC-burgerin jälkipolttoja pidätellessä menikin sitten loppumatka ja Kuopion kauppareissu. Perillä odotti meleko komea ja hifi mökki, ensimmäisenä maksalaatikko mikroon ja kylpytakki päälle. Pahaksi onneksi puolukkahillon toimittaminen oli jäänyt jälkiporukan tehtäväksi, mutta nämä on näitä asioita, joista pitää olla valmis hiihtoreissuilla joustamaan.
Laitteet asuntoon oli valinnut täysi ääliö. Mikroaaltouunin etureuna oli täynnä nappeja ihmeellisillä kuvioilla, enkä koskaan tajunnut, mikä tarkoittaa mitäkin, painoin vain jotain ja käänsin ajan. Kai sillä olisi saanut maksalaatikkoon kauniin ruskean kuoren, jos olisi osannut käännellä ja painella nappeja. Olihan siellä ohjeetkin, joka on outo juttu, kun ajattelee että mökki oli TEKin mökki.
No, joku oli asentanut makuuhuoneisiin televisiot ja mac minit, lisäksi myös olohuoneessa oli tällainen kombinaatio. Onneksi mäkkiin oli kuitenkin asennettu joku käsittämätön Linux-himmeli, jonka ominaisuuksiin kuului hyvä Yatz-peli. Ulkoista ääntä ei saatu kytkettyä ineen, ei myöskään saatu soitettua ulkoiselta USB:ltä musaa, vaikka vehkeessä oli USB-liitäntä. Ja sen sellaista. Miten Linuxit nyt yleensä toimii. Ei mitenkään.
Käytettävyyden suunnittelija ei ollut kuitenkaan päästänyt meitä näin helpolla. Nimittäin pisteeksi iin päälle toverit oli virittäneet sellaisen Smegin hella/uuni-ratkaisun, että oksat pois. Olen huono suuttumaan. En suutu usein, enkä sitten osaa purkaa suuttumustani, kun se sattuu tapahtumaan. Suuttumus kasvaa sisälleni. Smegin hellaa aamulla käyttäessäni ja sen lopettaessa toiminnan kesken kaiken aloin miettiä synkkiä. Ja sitä puolivalmista munaa lutkuttaessani mietin että nyt kun saisin tuon suunnittelijan käsiini, niin vittu tapan sen. Oon melko varma, että meille ei tule kotiin kosketusnäytöllistä keraamista tasoa, eikä mitään muutakaan Smegin härpäkettä.
Noniin, jos sitten jätetään HetiValmis kiuas (joka ei olekaan hassumpi!) käsittelemättä, niin päästään siihen hiihtoaspektiin.
Kylmä siellä piti olla, niin ainakin lämpömittarin mukaan. Helsinkivahvistukset puhuivat jopa -26 asteen lämmöistä, tai sen puutteesta. Oikeasti ei ollutkaan kovin kylmä. Sen verran reilut housut tuli aikoinaan hankittua, että alle mahtuu vaatetta. Lisäksi yläosaan Matso diilas puolivahingossa minulle tuollaisen taukotakin, untsikkahenkisen, joka onkin todella lämmin. Sitten kypärä päähän ja lasit silmille, niin aika helposti pysyy lämpimänä, tosin vain sen 4-6 mäkeä kerrallaan.
Tahkolla mäet oli hyvässä kunnossa, ensimmäistä kertaa minun siellä käydessäni. Hiihtokin oli hyvää, tosin luisto pakkasesta johtuen aivan olematonta. Pysyi hallinnassa sukset, kun ei vauhti karannut. Ihan outo tunne oli noinkiin ”jyrkkää” hiihtää, kun täällä tottunut tähän Sappee-urpoiluun.
Tirol, lauantai klo 12.50. Metson vahvistukset kuulevat HEIIII BEIBI – UH AH ja kaivavat kaljatuopin vierestä siniset sangat päähänsä, jossa on sinisiä ledejä, jotka vilkkuvat. Lähdemme laskemaan.
Hauska oli nähdä nykyisin pääkaupunkiseudulla vaikuttavia koulututtuja, nähtävästi jotkut ymmärtävät valmistuakin ja ihan hauska oli nähdä myös sotatuttua, vanhaa kunnon tekakuskia. Tarjosi vielä drinkinkin.
Maanantaina käytiin vielä väkisinhiihtämässä, kun pakkasta oli alle 20. Vihmeränä kaverina oikaisin umpihangen poikki ja hiihdin jään päälle nousseeseen veteen. Sukset umpijäässä lykin sitten loppumatkan takaisin kämpille..
Kotimatka menikin miettiessä sitä, oliko siivouskomero hyvä majoituspaikka ja että kuinka ne alennusprosentit lasketaan.
YHTEENVETO
Hyvää
+ asumus
+ kylpytakit
+ siivouskomeron majoituksekseen valinneet
+ hyvää hiihtoa
+ ei jonoja hisseillä
+ tutut
+ alennusprosenttien keräys
Huonoa
– siivouskomeroasujien valitus
– no vähän kylmä oli
– käyttöliittymäsuunnittelu
Vastaa