Aikaisempi kirjoitukseni työn ja vapaa-ajan suhteesta kirvoitti muutamia hyviä kommentteja. Niistä myös ilmeni, että monet käsittivät minut väärin. Ei minusta ole mikään ihanne, että ei tekisi mitään, vaan että ei tekisi mitään, jota ei haluaisi tehdä. Teuwo osuu kommenteissa juuri siihen, mitä yritin sanoa. Silloin, kun ei tarvitsisi ahertaa niin paljon elannon eteen, jäisi aikaa tehdä sitä, mitä haluaa.
Tämä olkoon esipuheena. Nyt: osa 2.
Luin jonkun Grishamin kirjan tässä, en muista nyt nimeä, mutta päähenkilönä oli satoja tuhansia vuodessa tienaava lakimies, joka kirjan edetessä ymmärsi, että inhimilliset arvot ovat tärkeämpiä kuin raha. Kirja oli hyvä. Eikö meidät ole siihen ohjelmoitu, että sitä parempi ihminen, mitä enemmän tienaa, huolimatta siitä, paljonko kerkiää kotona olla, onko harrastuksia, näkeekö perhettä. On se hyvä mies/nainen kun tuo leivän pöytään!
Katsoin myös Yle Teemalta varsin erinomaisen ohjelman taloudesta. Tutkiva juttu: Sekaisin taloudesta on saatavilla vielä hetken aikaa, suosittelen. Siinä oli kuitenkin muutamia pointteja jotka haluan tässä toistaa. Nimittäin Kalaharin autiomaassa asuu jotai Ukulelejä, joilla ei ole paljon rahaa ja länsimäisittäin katsottuna on ankeaa. Hiekkaa silmänkantamattomiin, ei luksusautoja, mutta kenties sentään hiekkalinnoja. Ihmisten kesken toimii kuitenkin jonkin tasoinen vaihdantatalous. Sikäläisten hemmojen päivästä menee keskimäärin 3h / päivässä elannon hankkimiseen. En usko heidän viettelevän pahemmin vapaapäiviä, mutta silti viikkotyömääräksi tulee noin 21h. Lopun aikaa he voivat viettää miten tahtovat ja siksi kai noissa kulttuureissa onkin paljon kaikkia lauluja ja tansseja. Kun eivät paina töitä niska limassa. Ovat iloisia kun eivät tiedä paremmasta?
Länsimaisessa kulttuurissa on myös muuta mielenkiintoista. Nimittäin asiahan on niin, että robotit ja muut koneet ovat moninkertaistaneet työvoiman tehon. Tietokoneet ovat tehoa varmaan madaltaneet, mutta uskallan mutulla väittää, että teollisessa tuotannossa puhutaan kymmenkertaisista tehon paranemisista, jos verrataan tilannetta 50v sitten. Jo silloin ihmiset kävivät töissä kahdeksasta neljään tai sitten pidempään. Jos leikitään ajatuksella, että aiemmin koulutettu työvoima teki vaikkapa 50h viikossa töitä, niin miksi edelleen ihmiset joutuvat tekemään 40h viikossa töitä ja se ei monesti riitäkään, vaan tarvitaan ylitöitä?
Yleensä ihmisten palkkaa korjataan vuosittain tai sitten hieman pidemmällä aikavälillä. Kaikki ovat hiton huolissaan siitä, että saisivat enemmän palkkaa kuin naapuri tai kaveri. Ja kovapalkkaista kaveria kadehditaan, vaikka sillä onkin valtava vastuu, joutuu reissaamaan paljon ja lomat jää pitämättä. Mitä jos seuraavan palkankorotuksen yhteydessä esittäisikin pomolle, että anna sen 200e korotuksen sijaan päivä vapaata / kk (tai joku muu suhde). Kuulemma esimerkiksi Nokia on työnantajana sen verran fiksu, että tarjoaakin mahdollisuutta esimerkiksi 4 päivän työviikkoon. En tiedä miten palkkaus käyttäytyy, mutta jos se menee vaikka suorassa suhteessa, niin en pitäisi huonona.
Millaista se olisikaan, kun kerkiäisi tehdä muutakin kuin töitä?
Do you work at a job you hate so you can buy shit you don’t need?
Vastaa