Niinhän se menee, että Kolilla pitää käydä. Ja tänä vuonna kuten edellisenäkin vuonna, ajankohdaksi kävi hyvin joulun välipäivät. Tai mitkä päivät lieneekään, kuitenkin siitä tapaninpäivästä eteenpäin.
Voi herranen aika kun rinne tuntui pitkältä ja tuolihissi hitaalta, kun on näissä etelän hetelmien keskuksissa pyörinyt. Nyt sunnuntaina käytiin Himoksessa, eikä jäänyt paljon lapsille kerrottavaa. Aika.. mitäänsanomaton paikka.
Kolista sen sijaan on sanottavaa ja paljon. Vaikka mäkiä ei ollut auki kuin pielinen, se silti tarjoaa enemmän leveyttä, vauhtia, pituutta ja jyrkkyyttä kuin nämä meikäläisen nykyisen kotipaikkakunnan mäet. Ja hukassahan sitä heti siellä on. Miettii jo, että suksi voisi olla pidempikin kuin 170cm.
Oltiin koko perhe, siis minun lisäksi vaimo ja Matsolat. Tellu-urboja kaikki, pl. vaimo joka luottaa laudan viehätykseen. Hiihdeltiin kolmisen päivää Kolilla.
Ensimmäiseksi pitää kehua lippujen hintoja. S-kortilla sai oikeasti hyviä alennuksia ja päivälipun hinnalla ei saa Himokselta edes kolmea tuntia. Sitten henkilökuntaa, voiko avuliaampia, lystikkäämpiä ja palvelualttiimpia hahmoja olla olemassakaan? En usko. Ei ainakaan paljoa.
Hissi on edelleen säädetty romantikoille ja romantisoida saikin hissin hitaasti lipuessa kohti Kolivaaran (melkein) huippua. Kun pimeä laskeutui, sai rinteessä nauttia kauniisti valaistuista puista ja metsiköistä ja ne olivatkin tunnelmallisia. Miinusta siitä, että rinteessä ei oikein meinannut nähdä mitään.
Koska Kolilla hiihto on Parasta ja se on muutenkin äärikeskus, pitää siellä olla myös jonosimulaattori. Ja taas palaamme romanttiseen kahdenhengen tuolihissiin, jonka antiikkiarvo on reaaliarvoa huomattavasti korkeampi. Onneksi pommittajavenäläiset eivät vielä kerenneet iskeytyä paikalle, paitsi Leinoseen. Mut luomu onkin sellanen hit-catcher.
Illalla vähän lumeteltiin, otin rohkeasti vähän leveämpää suksea mukaankin, mutta ei onni suosinut tällä kertaa. Ukkokoli oli pommitettu täyteen vaikka luonnonlunta on vain 15 cm. Tosin huhu kertoo että Kolin Telluhurja on aikoinaan vetänyt varmaan vielä vähemmällä lumella. En epäile.
Koska oltiin turistihenkisiä ja muutenki haluttiin tukea Kolia, oli syytä ruokailla hienosti ravintoloissa, eikä edes syödä omia eväitä salaa. Siinä tullaankin melkoiseen epäkohtaan Kolilla. Ensinnäkin: Kolin kanapihvi on tummanruskea. Ruuissa menee alakahviossa noin 30 minuuttia, ylhäällä 50 minuuttia. Ylhäällä ei ollut lisäksemme ketään, mutta silti pizzan tekoon meni lähemmäksi 45 min. Mikäs siellä maisemia katsellessa, eihän se kiire pidäkään olla. Mutta riipii se. Varsinkin jos nälkä on.
Alakahvion henkilökunta on kaukana totutusta, ystävällisestä ja tehokkaasta. Ei, nyt on jotain töhöttäjiä, jotka ei osaa käyttää yhtäkään laitosta siellä keittiössä, mukaanlukien kassakone. Vai mitä mieltä olette siitä, että kun kassakoneesta loppui kuittipaperi, niin aikansa nyhjättyään kassapimu antoi minulle tyhjän paperin(!) ja sanoi että allekirjoita siihen. Sen verran kotimäkiystävällisyyttä oli, etten kieltäytynyt. Riipi taas.
Summa summaarum, kolilla tuo hihtopuoli on hallussa, mutta oheispalvelut tökkii. Minnehän se vanhempi rouva sieltä ala-asemalta on hävinnyt, hänellä oli sentään homma hallussa eikä hanskat hukassa.
JB kiittää:
+ Koli on komein
+ Koli on halpa
+ Kolilla on hyvä profiili
+ Kolilla on kiireetöntä
JB angstaa:
– Kolin ravintolapalvelut ovat hitaita ja laadultaan hyvin kyseenalaisia
– Tuolihissin kiireettömyys saattaa olla kaupunkilaiselle liikaa
– Maanteiden kuningas
Vastaa