NRJ, tuo ihana 30 biisin soittolistalla varustettu radiokanava. Jakaa ilmeisesti mielipiteet aika tehokkaasti. Itse kyseistä kanavaa vihaan kyllä koko sydämestäni. Ok, joskus tulee ihan hyvää musaa, että esimerkiksi autolla ajaessa voi sen 30 minuuttia jaksaa kanavaa kuunnella. Mutta entäs työpaikkaradiona?
Aamulla tulee se joku aamushow, joka onkin todella omaperäinen idea. Jotkut Renni ja Sunni ja ties mitkä kertovat toinen toistaan tyhmempiä juttuja, itsellä silmät ja korvat vuotavat verta niitä kuunnellessa. Äänenlaatu NRJ:llä on jotain ihan käsittämätöntä, puheäänessäkin tuntuu olevan joku erikoinen filtteri ja subbari jytisee, kun ukko NRJ:llä puhuu. Kammottavaa. Ehkä se vetoaa tiettyyn kansanosaan.
Kun siirrytään päiväohjelmiin, jutut eivät ainakaan parane, mutta samat biisit alkavat tulla jo 3 kertaa uudelleen. YleXillä tässä vaiheessa vasta toista kertaa. Mielestäni tuo soittolistaradiomeininki on kyllä just sieltä ja syvältä, onneksi YleX lähettää noita erikoisohjelmia (Mestarisaundi, TTI, jne.).
Siinä missä YleXin pissikakkahuumori (varsinkin iltapäivässä) on hauskaa, koska se on niin erikoista, niin NRJ:llä se on lähinnä tylsää, koska jutut eivät siitä parane koskaan. En tiedä tehdäänö NRJ:llä taustatoimitusta ollenkaan, tuntuu siltä ettei. Ei ole ehkä yllätys että Henkka Hyppöstä ja sen aisaparia lukuunottamatta kaikki julkisuuteen ja televisioon paremmin päässeet tulevat YleXiltä, tosin Ylellä radiosta televisoon siirtyminen on tietenkin aika paljon helpompaa, kuin esimerkiksi NRJ:llä.
Itsellä on nuo Sennheiserin kaks-vitoset aina läppärilaukussa mukana siltä varalta, että jos pomo työpaikalla haluaa kuunnella NRJ:tä. Kaks-vitoset kuitenkin vaimentaa ilmeisen hyvin (25-30dB?) ja ovat sikäli herkät, että läppärilläkin niillä saa luukutettua niin kovaa, että Rennet ja muut Urpot jäävät kuulematta.
Kuulo lähtee, mutta järki säilyy.
Vastaa