En tajua kaikkia uusia kohuttuja Web 2.0 palveluita. Jotenkin tuollaiset yhtesölliset palvelut, joissa mainitaan vielä web 2.0, pääsevät aivan kritiikittömästi bloggaajien puheisiin ja kirjoituksiin. Uusin juttu on Jaiku.
Olen itsekin välillä seurannut Jaikua, kun eri bloggaajilla on käytössä niitä. Esimerkiksi Kari Haakanan jaikuja olen lukenut. Ja myös muita. Ja mitä on jäänyt käteen? Ei mitään.
Esimerkiksi Kari Haakana raportoi Jaikuun kuin tekisi muistiinpanoja. ”Matilla oli viikset puhuessaan.” Kiinnostavaa? Ei todella. En lue blogeja, joissa on yhden lauseen postauksia, tai postaus koostuu linkkivinkeistä tai yhdestä kuvasta. Luen blogeja, joissa on jäsenneltyä tekstiä jostain minua kiinnostavasta asiasta. Olen kuullut jonkun kehuvankin Jaikua juuri tuon tajunnan virran vuoksi. Mutta ketä kiinnostaa? Katselin tänään Jaikun etusivua, jossa näkyy uusimpia jaikuja ympäri maailman. ”Odotan lentokentällä lähtöä”, ”Päivitän lifeblogia”, ”Lauantaiaamu, onpa mukavaa”. Mikä näistä voisi olla edes etäisesti kiinnostavaa? Miksi kiinnostuisin yhdestäkään noista ilman mitään kontekstia?
Sisältö puuttuu. En innostu Jaikuista. Aivan turhaa. Pysyn blogien lukemisessa, joissa lukijaakin on ajateltu, eikä vain oksennettu jotain jaikuun, kun kaikki muutkin niin tekevät. ”Kävin vessassa.”
Vähän samalla linjoilla on myös Perse-Janne (vissiin virallinen nimitys..), harmittaa, kun hän kerkisi oman postauksensa kirjoittaa ennen minua, kun etsin motivaatiota kirjoitukseen niin kauan.
Vastaa