Pakko liikkua, vaikkei hiihtämään pääsiskään, jottei Kispe pääsisi haukkumaan minua läskiksi ja laiskaksi. Kispe on paha suustaan.
Edellisellä juoksukerralla sain lonkkavian: se siitä seuraa kun lihava rehkii. Toisekseen, tänään ei tullut syötyä koko päivänä, joten illalla oli pakko syödä. Siksi liikkumismuodoksi kävi hyvin kävely. Kävin kuin kävinkin siis pari tuntia (12-13km?) kävelemässä iki-ihanan Sipen kanssa! Aika menikin kuin siivillä, vaikka tuuli oli vastainen ja keli välillä suorastaan hyytävä. Vasten ennakkoarvioitani, en joutunut kertaakaan juoksemaan karkuun, vaikka jutut olivatkin tasoa: Normi. Hienoa!
Muita asioita auringon alla: Kohta loppuu koulu. Tämä viikko loppuun, sitten tenttiviikko. Tammikuussa on pari tenttiä ja kevätlukukausi on aika sluibailua. Katsotaan mitä tulee.
Hmm. Aika väkinäiseltä postaukselta tuntuu, piti vaan ilmoittaa olevani yhä hengissä.
Vastaa