Kuten aikasemmin jo lupailinkin, seuraava testikohde oli Myllymäki, tuo Joutsenon kupeessa oleva laskettelurinne. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä paikassa enkä osannut odottaa mitään. Testiryhmämme koostumus oli tällä kertaa seuraava:
Räntäsateisena iltana keräännyimme neljästään käytettävissä olevaan hienoon tila-autoomme. Uutta nuoskalunta oli tullut 5-10 senttiä. Pieni pelko oli takaraivossa, että luistaako mokoma tärkki laisinkaan. Automatka Joutsenoon edelleen aiheutti ennakkoluuloja sään suhteen. Tuulilasiin jäi töhryä. No, onneksi muilla tämä oli tämän kauden avaus, jolloin into voittaa järjen, eikä itseänikään töhnä jaksanut harmittaa. Lisäksi LaSkimen jäsenet saavat edullisesti parin tunnin lippuja Myllymäkeen (aikaa ei taida kukaan valvoa), joten rahallisesti uhraus ei ollut valtava.
Kun muut virittelivät kamoja niskaansa, testaamisesta erityisen innostunut Sipe halusi testata vuokraamon. Tulos: Huonot monot ja ei-nykyaikaiset sukset. Dinit olivat kuitenkin säädetty oikein, sillä suksi irtosi tarvittaessa. Joten ammattitaitoa vuokraamosta kuitenkin ilmeisesti löytyy.
Rinne oli aika yllätys. En yritä starailla, mutta en oikeasti ole koskaan aikaisemmin käynyt laskemassa noin pienellä kukkulalla. Tässäkö tämä oli kuvaa aika hyvin ensilaskuja. Onneksi luontoäiti oli tosiaan tuonut sen 5-10 cm uutta lunta rinteeseen. Se tarkoitti sitä, että olin uudenlaisissa olosuhteissa telemarkeilla. Miten tässä nyt pitäisi laskea? Valitettavasti kaikki mestaruustason telemark-laskijat loistivat tällä kertaa poissaolollaan. Jotenkin vaan räpiköitiin.
Alppilaskijatkin viihtyivät, mutta kuten oli arvattavissa, alppisukselle rinne ei tarjonnut riemunkiljahduksia. Loivuus ja alppisuksen jämäkkyys ja tuollainen pöperö ei välttämättä ole mieltä räjäyttävä. Uskon, että helposti käy tylsäksi. Tellu ei käynyt. Stilukin tuntui viihtyvän semifätillä tellulla, joka näkyi kyllä kulkevankin. Ei kannata uskoa niitä Stilun juttuja, mitä hän kertoo, ne ovat vaan osa iskuyritystä (katso kohta Hiihdä) Yhteensä rannetietokone mittasi muistaakseni 19 laskua, jotka suoritimme tuossa noin kahden tunnin aikaviipaleessa.
Kahviosta ei saanut Tazza-kaakaota. Itse jätin tarjoilut väliin, muut nauttivat antimista. Ei valittamista. Lapsiperheellisille haluaisin antaa sellaisen vinkin, että vanhempien kannattaa käydä tarkistamassa hissimies, ennen kuin päästävät lapsiaan keskenään mäkeen. Ainakin yksi hissimiehistä oli kyllä suorastaan epäilyttävä. Tavalla jos toisellakin.
Yhteenvetona voisi sanoa, että ihan kiva kumpu järkevällä etäisyydellä Lappeenrannasta. Ajoaika suuntaansa on noin 30 minuuttia. Vaikka matkaa ei kai ole kuin 25 kilometriä, kuuluu matkaan paljon pujottelua kaupungissa, joka pidentää matkaan kuluvaa aikaa. Erityiskiitos SJV, joka tarjosi meille kyydin. En tiedä muuttuuko Myllymäki paremmaksi vai huonommaksi silloin, kun kaikki rinteet ovat auki ja ajettuna kovaksi. Korkeuseroakin kai tulee lisää, kun pääsee ihan huipulle saakka. Mutta saako samanlaista jännitystä kuin nyt?
Hyvää:
+ Lähellä
+ Hintataso (LaSkimen kautta)
+ Rento, mäenlaskuun keskittyvä keskus
Huonoa:
– Vuokraamon varusteet
– Korkeusero ehkä vähän riittämätön rinnelasketteluun (*)
(*) Korkeuserosta on vähän turha valittaa, kun jo ennen lähtöä kaikki tiesivät, että Myllymäen korkeusero on 70m. Mutta toisaalta, laskufiiliksestä ei oikein kerkiä saamaan kiinni, kun rinne on pituudeltaan vain 300-400m, josta siitäkin osa melkein tasaista.
Ilmeisesti Tahko saa uuden yrityksen lauantaina, siihen asti mäenlasku lienee unohduksissa!
Vastaa