Voisi kuvitella, että kotimatka koulusta (vähän reilun kilometrin) olisi kovin ikävää pimeässä ja vesisateessa. Niin kuin viimeksi tänään. Alkumatkasta se onkin. Tänään olin kahdeksan tuntia koulussa, suurimmaksi osaksi tein tietokoneella harjoituksia ja harjoitustöitä. Koitan saada väistettyä töiden kerääntymisen joulukuulle, saa nähdä. Siinä kun silmät sikkuralla sitten toikkaroi ulos koulusta, laittaa musiikin soimaan (rullaavaa trancee tällä kertaa) ja käppäilee ilman kiirettä kotiin, niin aivan uudistuu. Ideoita alkaa tulla puolen välin jälkeen. Aivot alkavat taas toimimaan. Raitis ilma varmaan auttaa. Pimeys ei oikeastaan haittaa.
Olen ehkä innovatiivisimillani juuri ennen nukkumaanmenoa (sängyssä siis) ja kotimatkalla. Viittaus innovaatioihin on ehkä vähän tyhmä, mutta saanpahan sivistyssanoja kerrankin blogiini! Tietoista ongelmanratkaisua ei tapahdu, mutta kun aivot väsyttävän tietokoneilun jälkeen saavat rullata vapaalla, joskus sytyttääkin. Näistä sytytyksistä on joskus kirjoitettu käytettävyysjuttuja blogiin, toisinaan koodattu parempia palikoita harjoitustyöhön tai työprojektiin ja milloin mitäkin.
Tulisipa nopeasti lunta.
Vastaa