Siitä lähtien kun hankin mp3-soittimen, ovat kanssaihmiset saaneet naureskella liikkumistani ulkona. Ei, en puhu kuulokkeiden tökeröstä ulkonäöstä.
Henkilökohtaisesti on hyvää musiikkia kuunnellessa hieman vaikeaa, suorastaan haastavaa, olla eläytymättä ja vipattamatta jalkaa tai käsiä musiikin tahtiin. Kävellessä jalat ovat varattuja, joten työn tekevät kädet ja pää.. Huomaan säännöllisesti, kuinka hyvää musiikkia kuunnellessani (viime aikoina drum’n’bassia, kiksua, progempaa trancea, polkkaa, toisaalta taas myös kitaravääntöä – sanalla sanoen, hyvää musiikkia yli genrerajojen) ruumiinosani alkavat elää omaa elämäänsä.
Jos illalla kävelee auringonlaskuun kuunnellen rankkaa teknoa, niin kenellä siinä ei niskalihakset aktivoituisi, kysynpähän vaan.
Vastaa