Pienenä, ala-asteikäisenä, minun ja kavereideni suosikkeja olivat perinteiset nuorten seikkailukirjat kuten Viisikot, Seikkaillut, Seikkailujen saaret, Neljä leijonaa, Kultainen salama, Jade.. mitä niitä olikaan. Näistä saimme tietenkin sitten vaikutteita, jotka myös auttoivat meitä.
Joskus nuoruudessa tuli keksittyä, että irtokarkkiahan voi ostaa siten, että keventää pussia kädellä samalla kun punnitsee. Se ei tuntunut näpistykseltä, se tuntui.. hmm, no en tiedä. Kuitenkin, kirjat olivat opettaneet meille yhtä sun toista. Erään kerran jälkeen homma loppui. Tarkkanäppinen kassa tunsi(!), että karkkia on 50g enemmän pussissa, kuin mitä näkyy hintalapussa. Siihenhän tuli sitten vartija.
Kuitenkin, vain yksi meistä jäi kiinni. Olimme omasta mielestämme äärimmäisen ovelia jakautuessamme jokainen eri kassoille. Olimme muut jo päässeet hihnan läpi, kun vartija tuli kassalla olevan kaverimme luo. Mussutimme siellä, ilmaisia, karkkejamme ja kassatätsää harmitti. Vartijaa ei kiinnostanut, mutta kassaa harmitti kovasti.
Oltiin sitä ovelia, olisipa sitä vieläkin..
Vastaa